Nuoren aivojen kehitys

  • Nuoruusiässä aivot kehittyvät voimakkaasti. Lopullisen rakenteensa ja toimintakykynsä ne saavuttavat noin 25-vuotiaana.
  • Murrosiässä nuoren aivot tarvitsevat paljon harjoitusta. Aivojen “siivousoperaatiossa” tarpeettomat hermosoluyhteydet karsiutuvat pois ja tilaa saavat asiat, joita on harjoiteltu säännöllisesti ja usein.
  • Etuotsalohkot ovat kuin aivojen lennonjohto, joka auttaa säätelemään toimintaa ja tunteita.
  • Etuotsalohkojen yksi tärkeä tehtävä on hillitä impulsiivisuutta.
  • Nuoren aivot tavoittelevat nopeaa mielihyvää ja palkintoa. Nuori on altis riskikäyttäytymiselle, koska käyttäytymistä ohjaavat ja säätelevät aivoalueet ovat vielä keskeneräiset.
  • Nuoren voimakkaita tunnereaktioita selittää osin se, että aivojen mantelitumake, jossa tunteet syntyvät, kehittyy aiemmin kuin tunteiden säätelystä vastaavat etuotsalohkot.
  • Nuori tarvitsee aikuisen apua tunteidensa ja käyttäytymisensä säätelemiseen.
  • Nuoren aivoja on tärkeä suojella riittävällä unella ja terveellisellä ravinnolla. Aivot tarvitsevat suojaa myös päihteiltä ja stressiltä.

Aivojen kehityksen kannalta ihmiselämässä on kolme keskeistä kehitysvaihetta: sikiöaika, ensimmäiset kaksi elinvuotta sekä murrosikä. Perintötekijöiden lisäksi ympäristötekijät määrittävät sitä, millaiset aivot kenellekin muodostuvat. Aivojen kehitykselle on tärkeää, että kehitystä suojaavia, myönteisiä tekijöitä on ympäristössä enemmän kuin kehitystä vaarantavia riskitekijöitä.

Ensin kypsyvät aivoalueet, jotka vastaavat yksinkertaisimmista toiminnoista kuten aistien kautta tulevasta tiedosta. Viimeiseksi kypsyvät aivojen alueet, jotka säätelevät useiden eri aivotoimintojen hyvää yhteispeliä ja viestintää. Tällaisia monimutkaisempia aivotoimintoja ovat esimerkiksi toiminnan suunnittelu, pitkäjänteinen ja tavoitteellinen toiminnan organisointi, oman toiminnan arviointi ja säätely, vaativat päättelyketjut ja abstrakti ajattelu.

Aikuisen rakenteensa ja toimintakykynsä aivot saavuttavat noin 25-vuotiaana.  Tämänkin jälkeen aivoissa tapahtuu muutoksia, mutta ne ovat pienempiä ja hitaampia.

Harjoittelu vahvistaa taitoja

Ennen murrosikää aivojen niin sanottu harmaa aine lisääntyy. Murrosiässä harmaan aineen tilavuus lähtee laskuun. Vaikka se saattaa kuulostaa pahalta, se on päinvastoin eduksi: menossa on siivousoperaatio, jossa käytössä tarpeettomiksi todetut hermosoluyhteydet karsiutuvat pois ja tilaa saavat ne, jotka ovat vastaanottaneet ärsykkeitä ja joita on käytetty. Tätä voi verrata tietokoneen käyttöjärjestelmän päivittämiseen.

Samalla kun aivojen harmaan aineen tilavuus vähenee, aivoalueita yhdistävät hermoverkot kehittyvät. Hermoverkkojen rakentuminen mahdollistaa sen, että eri aivoalueet kommunikoivat aiempaa tehokkaammin keskenään.

Nuoren ympäristö ja toiminta vaikuttavat siihen, mitkä yhteydet vahvistuvat ja mitä karsiutuu pois. Tässä vaiheessa nuoren aivot tarvitsevat paljon harjoitusta, sillä ne asiat vahvistuvat, joita harjoittelee säännöllisesti ja usein. Jos esimerkiksi haluaa oppia soittamaan pianoa, on pianoa soitettava. Pelkästään ajattelemalla pianonsoittoa ei kehity hyväksi soittajaksi.

Yhtä lailla harjoittelu koskee tunne- ja ajattelun taitojen oppimista. Vuorovaikutus riittävän turvallisissa olosuhteissa muiden ihmisten kanssa on erityisen tärkeää aivojen kehitykselle. Päivittäinen kanssakäyminen muiden kanssa kehittää muun muassa aivojen osia, jotka liittyvät nuoren tunnetaitoihin ja itsesäätelyyn.

Aivojen kehityksen näkökulmasta voi ymmärtää, miten hämmentävää vaihetta nuori elää: aivot järjestäytyvät uudelleen eivätkä uudet vielä toimi täydellä teholla. Niin haastavaa kuin nuoren käytös voikin olla, hän ansaitsee ja tarvitsee juuri silloin aikuisen myötätunnon ja ymmärryksen. Aivot ja ajattelu ovat konkreettisesti myllerryksessä.

Keskeneräinen itsesäätely

Nuoren joskus poukkoilevaa ja itsekeskeistä toimintaa ohjaavat keskenkasvuiset aivot. Sukupuolihormonien herääminen ja stressihormonien lisääntyminen vauhdittavat myllerrystä aivojen korkeimmassa osassa eli etuotsalohkoissa.

Etuotsalohkot osallistuvat monimutkaiseen ja älyllistä ponnistelua vaativaan tiedonkäsittelyyn, kuten ajatusten, käyttäytymisen ja tunteiden säätelemiseen. Etuotsalohkot ovat siten kuin aivojen lennonjohtotorni, joka auttaa säätelemään toimintaa ja tunneilmaisua kuhunkin tilanteeseen sopivaksi. Esimerkiksi kieltäytyminen kaverin pelikutsusta, WhatsApp-viestiin vastaamisen lykkääminen ja ärtymyksen hillitseminen ovat asioita, joihin vaaditaan etuotsalohkoja.

Nuorella etuotsalohkojen kypsyminen on kuitenkin vielä kesken ja siten myös kyky säädellä omia tunteita ja toimintaa on vaillinainen. Tämä voi näkyä tunteiden kuumenemisena, itsehillinnän vaikeutena ja keskittymisen haasteina. Etuotsalohkojen tehtävä on hillitä impulsiivisuutta ja auttaa ajattelemaan myös tunnepitoisissa tilanteissa.  Etuotsalohkot saavuttavat kehityksensä huipun vasta noin 25-vuotiaana.

Välitön palkinto voittaa harkinnan

Joskus murrosikäinen tuntuu hakevan elämyksiä hyvin riskialttiilla tavalla. Nuorta haluaa tuntea välitöntä mielihyvää (ns. palkkiohakuisuus) ja tulla hyväksytyksi kavereiden joukossa.

Nuoruudessa aivojen palkkiojärjestelmät kehittyvät nopeasti. Samaan aikaan kuitenkin aivojen säätelytoiminnot (inhibitio) ovat vielä keskeneräiset, jotta nuori pystyisi aina käyttämään riittävää harkintaa tunnepitoisissa tai voimakasta mielihyvää tuottavissa tilanteissa. Tämän ajatellaan selittävän sitä, miksi nuori usein tavoittelee nopeaa ja voimakasta mielihyvän tunnetta. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun nuori on ikäistensä seurassa. Tällöin tekojen ikävät seuraukset voivat jäädä vähemmälle huomiolle.

Hyvänä esimerkkinä on juuri ajokortin saanut nuori, joka kavereidensa kannustamana saattaa ajaa ylinopeutta ajattelematta, millaisia seurauksia onnettomuudella voisi olla. Tai nuori ei malta lopettaa houkuttelevan tietokonepelin pelaamista illalla, vaikka tietää, että myöhään valvominen kostautuu aamulla väsymyksenä.

Nuoren kyky kontrolloida impulsseja ja arvioida seurauksia, hänen strateginen suunnittelunsa sekä kyky vastustaa ryhmäpainetta paranevat varhaisaikuisuudessa.

Koska nuoren aivot kaipaavat välitöntä palkintoa, ne eivät kykene motivoitumaan sillä perusteella, että jostain asiasta on hänelle hyötyä viiden vuoden päästä. Nuoren mieltymys välittömiin palkintoihin ja tunnekokemuksiin on huipussaan 14–16-vuotiaana.

Aivojen kehitys näkyy tunne-elämässä

Aivoissa tapahtuvat muutokset selittävät paljon murrosikäisen tunne-elämää ja käyttäytymistä. Tunnereaktioiden syntymiseen osallistuu useita aivorakenteita, joista yksi merkittävä on syvällä aivoissa sijaitseva mantelitumake. Tunteiden havainnointi ja säätely tapahtuvat puolestaan etuotsalohkoissa. Mantelitumake kypsyy etuotsalohkoja aikaisemmin, mikä selittää murrosikäisen ajoittain voimakkaita tunnereaktioita. Kun nuori on tunnemyrskyn vallassa ja mantelitumake voimakkaasti aktiivinen, keskeneräiset etuotsalohkot eivät pysty hillitsemään tehokkaasti mantelitumakkeen toimintaa.

Etuotsalohkojen kehittyminen vaatii sekä biologista kypsymistä että harjoitusta. Nuorella tulisi olla mahdollisuus harjoitella tunteiden säätelyä turvallisessa ympäristössä, jotta tarkoituksenmukaiset hermoyhteydet vahvistuvat ja tunteiden säätelytaidot kasvavat ja kehittyvät. Vanhemman on hyvä auttaa nuorta hallitsemaan kiukkuaan esimerkiksi opastamalla hengittämään rauhallisesti. Tilanteen rauhoituttua on hyvä keskustella, mitä nuori ajatteli ja tunsi voimakkaan tunnetilan aikana ja mitkä asiat voimakkaan tunteen heräämistä edelsivät.

Kun aivot kypsyvät, mantelitumakkeen ja etuotsalohkojen välinen yhteys paranee. Tällöin etuotsalohkot pystyvät paremmin säätelemään mantelitumakkeen aktiivisuutta, jolloin tunnereaktiot eivät näy välittömästi käyttäytymisessä.

Aikuinen sijaisena etuotsalohkoille

Itsenäistymistä opetteleva nuori uskoo kykyihinsä ja tahtoo tehdä asioita pitkälti omalla tavallaan – vaikka taidot eivät aina riitä. Toisaalta mahdollisuus kokeilla asioita ja myös erehtyä ja korjata virheitä on hyvin tärkeää aivojen kehitykselle.

Kaikesta itsenäistymisen uhosta huolimatta murrosikäinen tarvitsee tuekseen aikuista. Myös silloin, kun hän ilmeillään ja sanoillaan toivoo vanhemman pysyvän mahdollisimman kaukana, nuori tarvitsee tiedon siitä, että häntä ei hylätä ja että hän voi halutessaan turvautua luotettavaan aikuiseen. Tuen tarve saattaa olla suurinta silloin, kun nuori sitä vähiten näyttää haluavan tai kun nuorta on kaikista vaikein lähestyä. Toisaalta nuoren itsemääräämisoikeutta ja mahdollisuutta tehdä omia valintoja kannattaa myös kunnioittaa.

Vanhempien ja koulun haaste on keksiä, kuinka motivoida murrosikäistä, joka ei vielä kykene ajattelemaan seuraavaa viikkoa pitemmälle. Paras ratkaisu olisi yhdistelmä, jossa nuorelle etsitään yhdessä hänen kanssaan mieluinen pikamotivaattori ja jossa varsinainen palkinto, tiedon hyödyntäminen, tulee vuosien päästä.  Aikuisen tehtävä on näin edustaa etuotsalohkoja ja pitkän aikavälin suunnittelua.

Aivojen herkkyysvaihe olisi hyvä ottaa huomioon koulussa, sillä kehittyvät aivot stressaantuvat liioista vaihtoehdoista, liian suuresta työmäärästä suhteessa palautumisaikaan sekä sosiaalisten suhteiden rikkonaisuudesta. Koulun aikuisilla on siten suuri merkitys. Valintaviidakosta selviämiseen tarvitaan aikuinen, joka opastaa nuorta etenemään vaihe vaiheelta. Lisäksi nuori saattaa tarvita hienovaraista tukea pysyäkseen sen tehtävän parissa, jota kulloinkin pitää ratkoa. Myös laadukkaiden sosiaalisten suhteiden rakentaminen ja tukeminen koulussa on tärkeää.

Aivot tarvitsevat suojelua

Nuoren aivot kaipaavat erityistä suojelua. Keskenkasvuiset aivot tarvitsevat perusasioita: riittävästi unta ja liikuntaa sekä laadukasta syötävää. Nämä ovat kuitenkin juuri niitä asioita, joissa murrosikäinen usein lipsuu – ja saattaa käyttää kapinoinnin välineinä. Puhelimella ja tietokoneella roikuttaisiin mieluiten aamuyöhön asti ja maha täyttyisi milloin milläkin ei niin ravitsevalla syötävällä.

Vanhemman on hyvä pysyä jämäkkänä, vaikka se ei aina tunnukaan palkitsevalta. Vanhemman – joskus kurjakin – velvollisuus on huolehtia esimerkiksi siitä, että nuori nukkuu riittävästi. Unentarve kun ei vähene murrosiässä, päinvastoin se jopa kasvaa, vaikka nuoren vuorokausirytmi siirtyykin herkästi tunneilla eteenpäin.

Nuorta voi haastaa myös miettimään itse, kuinka paljon hän tarvitsee unta ja millä tavoilla hän voi itse edistää riittävää ja hyvää uniaikaa. Voi olla, että esimerkiksi puhelimen kanssa samassa huoneessa nukkuminen tuo liikaa houkutuksia, mutta tästäkin on tärkeä keskustella nuoren kanssa.

Nuoren vasta kehittymässä olevat itsesäätelytoiminnot vaikuttavat siihen, miten hän käyttää teknologiaa. Helposti koukuttavat pelit ja sovellukset ovat hyvin houkuttelevia ja voi olla, että nuoren on vaikea havaita, miten paljon aikaa laitteiden parissa kuluu tai säädellä niiden käyttöä itse. Ne saattavat olla niin koukuttavia, että vanhempien asettamat rajoitukset ja niistä seuraavat käyttötauot saattavat olla nuorelle jopa helpotus. Jotta pelien ja älylaitteiden käyttö pysyy kohtuullisena ja esimerkiksi yöuni turvattuna, tarvitsee nuori aikuisen tukea, ohjaamista ja rajaamista.

Puhelimen pois ottaminen tai sen käytön kieltäminen saattaa nuorelle tarkoittaa sitä, että hän jää kaveriporukan ulkopuolelle. Sosiaalinen paine tai voimakas tarve pelata jotain peliä saattaa olla hyvin arkaluontoinen asia ja herättää voimakkaita tunteita. Siksi pelkkä käskeminen saattaa vain provosoida nuorta. Vanhemman on aina parempi ilmaista ennemmin huolenpitoa ja välittämistä kuin vain käskeä sulkemaan laitteet.

On hyvä, jos vanhempi on kiinnostunut nuoren älylaitteilla käyttämistä sovelluksista tai peleistä ja yrittää selvittää, miksi niiden käyttö on nuorelle niin tärkeää. Oikean hetken valinta keskusteluille nuoren kanssa on oleellinen. Keskustelua ei kannata herätellä, jos nuorella on jotain muuta tekemistä. Hän ei silloin ole kuulolla. On parempi odottaa myös silloin, jos nuori tai vanhempi on tunnekuohun vallassa. Stressitilanteessa otsalohkot eivät ole käytössä kummallakaan osapuolella, eikä silloin synny rakentavaa keskustelua.

Nuoren kehittyviä aivoja on suojeltava myös päihteiltä: nuoren aivot ovat hyvin herkät esimerkiksi alkoholin aiheuttamille vaurioille. Nuoren aivot myös kehittävät aikuista helpommin riippuvuuden päihteisiin.

Lähteet

  • Älylaitteet ja aivojen kehitys: Aivot kehittyvät vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Moisala, M. & Lonka, K. 2019. Teoksessa Lapset, nuoret ja älylaitteet – taiten tasapainoon. Kosola, S., Moisala, M., Ruokoniemi, P. (toim.) Duodecim.
  • Myrsky lennonjohdossa. (Linnea Karlssonin haastattelu.) Lapsemme-lehden artikkeli 3/2018.
  • Giedd, J.N. (2004). Structural Magnetic Resonance Imaging of the Adolescent Brain. National Institute of Mental Health, National Institutes of Health, Department of Health and Human Services. Annals of the New York Academy of Sciences, pp. 77–85.
  • Huotilainen, M. & Peltonen, L. (2017). Tunne aivosi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.
  • Kuikka, P., Välimäki. K. & Parviainen, T. (2017). Lapsen aivojen ja tunnesäätelyn kehitys. Aivotiedon jalostamo. Jyväskylän yliopisto, Monitieteellinen Aivotutkimuskeskus. Viitattu 31.5.2019.
  • Milevsky, A. (2015). Understanding Adolescents For Helping Professionals. New York: Springer Publishing Company.
  • Steinberg, L. (2009). Should the Science of Adolescent Brain Development Inform Public Policy. The American Psychologist, Vol.64 (8), pp. 739–50.
  • Thomas, L.A., De Bellis, M.D., Graham. R. & LaBar, K.S (2007). Development of Emotional Facial Recognition in Late Childhood and Adolescence. Developmental Science, vol. 10(5), pp. 547–558.

Aiheeseen liittyvät