Muistatko vielä, mistä joulun tunnelma syntyi, kun olit lapsi?

Minä muistan 1980-luvulta joulupiparit, -tortut ja -puuron. Me lapset tulimme häkellyttävän onnellisiksi pienistä asioista: piparin tuoksusta, joululauluista, odottavasta tunnelmasta. Lapsille joulun taika ei synny useinkaan lahjavuorista, vaan pienistä, aika arkisista asioista kuten jouluruuasta ja yhdessäolosta. Siitä, että arki katkeaa ja juhla alkaa. Minun muistoissani lapsuuden joulut kruunasi usein lumisade ja hyväntahtoinen tunnelma.

Köyhyys ei näy ulospäin

Tämä vuosi on ollut usealle perheelle poikkeuksellisen raskas. Moni on menettänyt työnsä, yrityksensä ja säästönsä. Osa on velkaantunut liikaa, osa on joutunut luopumaan kodistaan, toisissa perheissä vanhemmat ovat eronneet, toiset ovat opetelleet uutta arkea perheenjäsenen sairastumisen vuoksi. Jopa 50 000 uutta lapsiperhettä koki keväällä niukkuutta koronakriisin takia. (Paju 2020).

Vähävaraisuus heijastuu monin tavoin lasten elämään. Se vähentää mahdollisuuksia osallistua ja harrastaa. Se voi näkyä siinä, ettei voi leikkiä samoilla leluilla ja peleillä kuin kaverit, ei ehkä edes tiedä, mistä kaverit puhuvat. Köyhyys hävettää ja se halutaan piilottaa. Niinpä se ei välttämättä näy mitenkään ulospäin. Kuka tahansa voi olla taloudellisessa ahdingossa, erityisesti tänä jouluna.

Köyhyys ei ole vain rahan puutetta. Rahahuolet lisäävät stressiä, mikä näkyy usein vanhempien voimien hupenemisena. Se voi tarkoittaa lapsille tiuskimista ja sitä, ettei jaksa leipoa lasten kanssa, vaikka haluaisi. Se murentaa uskoa tulevaisuuteen ja lisää pessimismiä. Tänä vuonna moni lapsiperhe on ollut kovilla myös siksi, että tukiverkot ja isovanhemmat eivät voi auttaa. Ne, jotka ovat aiemmin päässeet valmiiseen joulupöytään sukulaisten luo, joutuvat loihtimaan tänä jouluna kaiken yksin. Moni pohtii, kuinka selvitä joulusta.

Empatia on suomalaisten vahvuus

Koronavuosi on opettanut sen, ettei kukaan meistä voi etukäteen tietää, milloin tarvitsee apua. Vaikeina aikoina myös ihmisten halu auttaa toisiaan kasvaa. Empatia ja toisistamme välittäminen on suomalaisen yhteiskunnan vahvuus.

Olen ollut monena vuonna lipaskerääjänä Hyvä Joulumieli -keräyksen avajaisissa Helsingin Rautatieasemalla. Siellä moni lahjoittaja on kertonut itse saaneensa apua joko lapsena tai aikuisena omille lapsilleen ja haluavansa laittaa hyvän kiertämään. Jokainen, joka on itse joskus ollut heikoilla, tietää, miten äärettömän merkityksellistä toisilta saatu apu voi olla. Kyky eläytyä lapsiperheiden hätään on usein kaikkein vahvin niillä, jotka ovat itse joskus olleet heikoilla. Kiitollisuus autetuksi tulemisesta saa ihmiset usein auttamaan omalla vuorollaan.

Auttaminen ei ole pelkkää rahallista apua. Se on myös toivon antamista lapsille: et ole yksin. Se viestii lapselle, että sinun perheesi on tärkeä. Me muut autamme ja välitämme ja haluamme pitää sinusta huolta. Sinun perheesi on ansainnut juhlahetken kaiken poikkeuksellisen keskelle.

Toivon antaminen on paras lahja, jonka voit tänä jouluna antaa.

Lähde: Paju. P. (2020).  Paikoiltaan siirtynyt arki – Koronakriisin vaikutukset lapsiperheiden elämään.

Oliko tästä sivusta sinulle hyötyä?

Eeva Oksanen

Eeva Oksanen

Vanhempainryhmätoiminnan suunnittelija

Aiheeseen liittyvät

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.