MLL:n lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 § muuttamisesta

Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto 24.7.2026 

Sosiaali- ja terveysministeriölle

Luonnos valtioneuvoston asetukseksi sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 § muuttamisesta

Lausuttavana olevassa esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta annettua valtioneuvoston asetusta. Voimassa olevan asetuksen 3 §:ssä säädetään avustuksen myöntämisen erityisistä edellytyksistä. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi nykyisen säännöksen otsikkoa ja lisättäisiin nykyiseen säännökseen kaksi momenttia. Uudessa 2 momentissa säädettäisiin avustuksen harkinnanvaraisista kriteereistä aikaisempaa tarkemmin. Kriteereissä korostuu avustettavan toiminnan kohtaavuus ja kiinnitetään huomiota eräisiin muihin toiminnan laatuun ja tarkoituksenmukaisuuteen liittyviin tekijöihin. Uudessa 3 momentissa todettaisiin avustusvalmistelun perustuvan kokonaisharkintaan. Valtioneuvoston asetuksen on tarkoitus tulla voimaan 31.8.2026.

Sosiaali- ja terveysjärjestöille myönnettävissä olevien valtionavustusten, eli ns. STEA-avustusten määrän vähentyessä on tunnistettu tarve säätää nykyistä tarkemmin avustusten myöntämisharkintaa ohjaavista kriteereistä.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) pitää tärkeänä, että avustuskriteerejä tarkennetaan asetustasolla. Asetuksen suhdetta STEA:n 15.6.2026 julkaisemiin avustuskriteereihin ei esityksessä kuitenkaan avata. Koska edellä mainitut STEA:n julkaisemat avustuskriteerit sisältävät merkittäviä muutoksia nykyisiin ehtoihin ja näyttävät monelta osin olevan ristiriidassa avustuksista muualla säädettyjen keskeisten periaatteiden kanssa, asetusluonnosta ja uusia avustuslinjauksia on välttämätöntä jatkovalmistelussa tarkastella suhteessa toisiinsa.

MLL kannattaa SOSTEn ehdotusta säännökseen lisättävästä tekstistä ja ehdottaa että avustettavaa toimintaa koskevaan kohtaan lisätään myös vapaaehtoistoiminnan tuki. MLL kannattaa myös avustusasiain neuvottelukunnan lausunnossaan esittämiä muutostarpeita ja ehdotusta avustuslinjauksiin tehtävien muutosten aikataulusta. Neuvottelukunta esittää, että avustusleikkausten toimeenpano on syytä viedä lävitse STEA:n tarve- ja tuloksellisuusperustaisuuteen perustuvalla valmistelulla.  Avustusjärjestelmään ja avustuskäytäntöihin tehtävät muutokset tulee valmistella huolella vuodelle 2028 ja valmistelun tulee tapahtua tiiviissä dialogissa avustuksensaajien kanssa. Muutosten tulee olla hyvissä ajoin avustuksen saajien tiedossa ja niiden vaikutukset on arvioitava etukäteen. Jäljempänä lausunnossa MLL esittää kommenttinsa ja tarkentavat ehdotuksensa perustelumuistioon.

Lausunnon lopussa esitetään varainhankintaan ja varallisuustulkintaan liittyviä epäkohtia, joihin tulisi nopealla aikataululla tehdä korjauksia, jotta järjestöt avustuksien vähetessä voisivat hankkia muuta täydentävää rahoitusta auttamistyöhönsä.

Laissa sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta todetaan: ”Valtionavustusta voidaan myöntää laajasti sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Avustettavan toiminnan tulee osaltaan tukea ihmisten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa sekä perusoikeuksien toteutumista.”  Tähän viitataan myös perustelumuistiossa, jossa todetaan, että ” nykyisillä myöntökriteereillä turvataan jo riittävällä tavalla syrjimättömyys, yhdenvertaisuus sekä oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen”, joten asetusluonnoksessa ei katsottu tarpeelliseksi toistaa muualla säädettyä.

Kesäkuussa 2026 STEA:n julkaisemat uudet avustuslinjaukset ovat kuitenkin ristiriidassa näiden periaatteiden kanssa, koska ne sisältävät mm. väestöryhmiin perustuvia poissulkevia linjauksia. Myös kansalaisvaikuttamista koskeva rajaus on ongelmallinen. Niin ikään keskus- ja kattojärjestöjen avustamiseen liittyy ongelmallinen rajaus, koska ehdotus perustuu hallinnolliseen luokitteluun, ei toiminnan tosiasialliseen sisältöön ja merkitykseen. Katto- ja keskusjärjestöt eivät ole pelkästään toisen asteen toimijoita, vaan ne hoitavat useita tehtäviä, jotka ovat keskeisiä hyvinvoinnin edistämisessä ja kohtaavassa työssä. Keskusjärjestöissä ylläpidetään tukimuotoja, joita on kustannustehokasta ja tarkoituksenmukaista esim. laadun kannalta hoitaa keskitetysti.

Edellä esitettyyn viitaten on tarpeellista vahvistaa asetustasolla keskeisiä periaatteita, joita avustuksiin liittyvässä päätöksenteossa tulee noudattaa.

Perustelumuistiossa todetaan, että ”vastaavasti avustuksen hakijoiden varallisuutta tai taloudellista asemaa koskevista arviointikriteereistä ei säädetä tässä asetuksessa erikseen, koska varallisuuteen liittyvät vaatimukset ja harkintaperusteet ilmenevät riittävällä tavalla jo valtionavustuslaista ja sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:stä sekä STEA:n valmistelutyössä vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä. Tämän asetusmuutoksen yhteydessä ei siten enää ole tarpeen toistaa muualla säädettyä.”

STEA:n julkaisemat uudet varallisuuskriteerit ovat kuitenkin muuttamassa vakiintuneen soveltamiskäytännön perustavaa laatua olevalla tavalla, eikä niitä voi pitää kohtuullisina. Useita vakiintuneita järjestöjä ollaan sulkemassa avustusten ulkopuolelle kokonaan ja omarahoitusosuuksia nostetaan yli kolminkertaiseksi, mistä seuraa monen vaikuttavan ja tuloksellisen auttamistyön päättyminen kokonaan. Säädöstasolla tulisi siksi varmistaa, että varallisuuteen ja omarahoitusosuuksiin liittyvät kriteerit ovat kohtuullisia ja ennakoitavia eivätkä sulje pois avustusten piiristä toimintaa, jolle on osoitettu tarve ja joka on tuloksellista.

Avustuspäätöksen käsittely on siirtynyt vuoden 2025 jälkeen pois valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnasta, jolloin päätöksenteko on käytännössä keskittynyt yhdelle vastuuministerille. Asian käsittelyyn raha-asianvaliokunnassa tulisi palata. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksilla rahoitettava toiminta on merkittävä osa koko hyvinvointijärjestelmää ja on siksi hyvin perusteltua, että avustuspäätöksen käsittely tapahtuu yhtä vastuuministeriä laajemmassa piirissä.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto toteaa, että valmisteltua asetusluonnosta on välttämätöntä tarkastella suhteessa kesäkuussa julkaistuihin uusiin avustuslinjauksiin ja säädöstasolla ohjattava riittävän selkeästi avustusten myöntämiseen sovellettavia periaatteita.

3 §:n 2 momentin 1 kohta (konkreettinen, kohtaava asiakastyö) 

Perustelumuistion mukaan ehdotetulla sääntelyllä täsmennetään STEA:n strategian mukaisesti avustusten myöntämisharkintaa korostamalla sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toiminnan ydintä, joka on ihmisten välinen konkreettinen kohtaava työ.

Kohtaava työ on sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan ydintä ja sen korostaminen avustusten myöntöperusteena on hyvin perusteltua. Järjestöjen toiminnassa kohderyhmät eivät lähtökohtaisesti ole asiakkaita, vaan osallisia erilaisissa vastavuoroisissa rooleissa. Toiminnassa korostuu asiakassuhteen sijaan ihmistenvälisyys, kuten pykälän perustelutekstin alussa todetaan. Terminologiaa on tarpeen tarkistaa pykälätekstissä. Sosiaali- ja terveysjärjestöissä kohderyhmien tukena toimii puoli miljoonaa vapaaehtoista, joilla on tarve ja oikeus järjestön tarjoamaan tukeen.

Kohtaavaan työhön tulee siksi perustelutekstissä sisällyttää vapaaehtoisten tuki sekä kohtaavaan työhön liittyvä kehittämistyö, jota tehdään sekä järjestöjen välisessä yhteistyössä, keskusjärjestöissä että yhteistyössä viranomaistahojen kanssa. Ilman koordinoivaa kehittämistyötä toiminta on vaarassa sirpaloitua ja hajautua.  Esimerkiksi koko maan kattava (500) lapsiperheiden perhekahvilaverkosto perustuu keskusjärjestön koordinoimaan vapaaehtoistoiminnan tukeen.

Kohtaavan työn lisäksi järjestöt tarjoavat tukea ihmisille muun muassa tiedollista tukea kouluttamalla, verkkosisältöjä ja oma-apuvälineitä tuottamalla, viestinnän välityksellä ja välittämällä sekä tutkimustietoa että kohderyhmien kokemustietoa päätöksenteon tueksi vaikuttamistyössä.

Muutosehdotukset: 

• MLL ehdottaa, että asetustekstissä kohtaavan asiakastyön tilalle muutetaan kohtaava toiminta tai kohtaava työ.
• MLL kannattaa SOSTE:n ehdotusta siitä, että asetukseen lisätään säännös, joka selventää, että myös neuvonta, asiantuntijatyö, viestintä, koulutus, kehittämistyö, koordinaatio ja vaikuttamistyö voivat olla rahoituslain mukaista avustettavaa toimintaa silloin, kun toiminta edistää sosiaalista hyvinvointia tai terveyttä.  Näiden lisäksi avustettavaa toimintaa voi olla vapaaehtoistoiminnan tuki.

3 §:n 2 momentin 2 kohta (toiminnan sopeuttaminen toimintaympäristömuutoksiin) 

Toiminnan tarpeen ja toiminnassa tapahtuvan muutoksen kuvaaminen sisältyy nykyiseen haku- ja raportointikäytäntöön ja se on perusteltua.

Monet järjestöjen toiminnat perustuvat pitkäjänteiseen ja ihmisten eri elämänvaiheissa tarvitsemaan tukeen. Järjestöt ovat osa kokonaisturvallisuuden rakenteita ja niiden kyky vastata nopeisiin muutoksiin yhteiskunnassa perustuu siihen, että toiminta on paikallisesti tai alueellisesti organisoitua ja valtakunnallisesti koordinoitua. Viimeksi koronapandemian aikana järjestöt pystyivät nopeasti reagoimaan toimintaympäristön muutokseen ja tukivat yhteiskunnallista vakautta ja ihmisten arjen turvallisuutta ja jatkuvuutta merkittävällä tavalla. Elinvoimainen kansalaisjärjestökenttä on myös osa kansallista huoltovalmiutta erityisesti haja-asutusalueilla.

Perustelutekstissä olisi syytä nostaa esille toiminnan pitkäjänteisyyden merkitys muutokseen vastaamisen ohella.

 3 §:n 2 momentin 3 kohta (toiminnan rinnakkaisuus ja päällekkäisyys) 

Monet yhteiskunnalliset ongelmat ovat laajoja ja koskettavat kohderyhmiä eri tavoin. Se, että järjestöt vastaavat ihmisten samankaltaisiin tarpeisiin ei vielä tarkoita päällekkäisyyttä, koska tuen tarvetta on enemmän kuin mihin yksikään järjestö yksin pystyy vastaamaan. Järjestöissä on tärkeää jatkaa oman toimintansa itsearviointia ja perustehtäviensä kirkastamista.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto viittaa tässä kohdin myös Avustusasioiden neuvottelukunnan lausuntoon: keskusjärjestörakenteet ja yhteistyöverkostot ovat keino huolehtia useamman toimijan työn yhteensovittamisesta sekä työnjaon ja viestinnän toimivuudesta. Keskusjärjestöissä (esimerkiksi MLL:ssa) vastataan alueilla toteutettavan toiminnan laadun kehittämisestä, vaikutusarvioinnista ja raportoinnista sekä huolehditaan toiminnan valtakunnallisesta kattavuudesta.

3 §:n 2 momentin 4 kohta (toiminnan tavoittavuus ja osallistumisen avoimuus) 

Järjestöt tarjoavat kohderyhmilleen tukea, koska julkinen palvelujärjestelmä ei yksin vastaa ennaltaehkäisevän ja matalan kynnyksen tuen tarpeisiin. Osa järjestöjen toiminnasta kohdistuu myös erityistä tukea tarvitsevien ja haavoittuvassa asemassa olevien kohderyhmien auttamiseen.

Saavutettavuus ja avoimuus avustettavan toiminnan laatukriteereinä ovat täysin perusteltuja ja kannatettavia kriteerejä. Osallistumisen maksuttomuus pääsääntönä on myös tärkeä periaate. Niihin nykyinen avustusjärjestelmä myös ohjaa.

Saavutettavuuden kannalta olennaista on tarkastella myös avustettavan toiminnan alueellista kattavuutta. Perustelutekstissä todetaan, että avoimuus ei tarkoita pelkästään muodollista kaikille avoimuutta, vaan myös tosiasiallista kykyä osallistaa vaikeasti tavoitettavia ryhmiä.

Avustuksia tarvitaan sekä matalan kynnyksen universaalin tuen järjestämiseen että kohdennettuun, vaikeasti tavoitettavien kohderyhmien tukeen.  Esimerkiksi auttavissa puhelinpalveluissa, kuten MLL:n Lasten ja nuorten puhelimessa tavoitetaan molemmat kohderyhmät asuinpaikasta riippumatta ja tuetaan yhteydenottajia ohjauksella eteenpäin tarvittaessa. Keskusjärjestön ylläpitämää, vuoden jokaisena päivänä päivystävää puhelinpalvelua ei ole mahdollista jatkaa, mikäli kesäkuussa julkaistut STEA-kriteerit toteutuvat ja keskusjärjestöjen rahoitus lopetetaan.

Perustelutekstissä todetaan, että hakijan tulee kerätä tietoa tavoitetuista kohderyhmistä ja osallistumisesta, ja raportoida tiedot valtionapuviranomaiselle. Matalan kynnyksen toiminnassa luonteenomaista on leimaattomuus ja anonyymisyys, jolloin osallistujia ei velvoiteta analysoimaan tuen tarpeitaan tai rekisteröitymään osallistujaksi. Avustusten raportoinnissa on otettava tämä huomioon. On kuitenkin selvää, että avustuksen hakijan tulee jatkossakin raportoida avustuksen käytöstä huolellisesti ja riittävällä tasolla.

• Lisäysehdotus 3 §:n 2 momentin 4 kohta (toiminnan tavoittavuus, kattavuus ja osallistumisen avoimuus).

3 §:n 2 momentin 5 kohta (kulujen kohtuullisuus ja perusteltavuus). 

Ei lausuttavaa perustelumuistiossa esitettyyn.

3 §:n 2 momentin 6 kohta (avustusten käyttöä koskeva palaute) 

Mannerheimin Lastensuojeluliitto pitää avustettavan toiminnan tuloksellisuutta, sen raportointia ja siihen liittyvää kokonaisharkintaa perusteltuina edellytyksinä. Raportointia ja palautteen käsittelyä avustushallinnon ja hakijan yhteistyönä tulee edelleen kehittää niin, että se palvelee kohderyhmän tarpeita sekä avustettavan toiminnan ja tulosellisuuden kehittämistä. Tuloksellisuuden arvioimiseksi kalenterivuosi on lyhyt aikaväli. Olisi hyvä arvioida, voiko tämä aikaväli olla jatkossa pidempi, esimerkiksi kaksi tai kolme vuotta. Asetustasolla sitä ei kuitenkaan ole tarvetta määritellä.

 3 §:n 3 momentti. Pykälän ehdotetun 3 momentin perusteella avustuksen myöntäminen perustuisi kokonaisharkintaan 

Avustusten valmistelun ja avustuskohtaisen harkinnan tulee perustua virkavalmisteluun, jota ohjaa asetuksessa määritelty kriteeristö ja ennakoitavuus. Avustukset koskevat yhteiskunnallisesti laajaa ja merkittävää osaa hyvinvointijärjestelmästä ja järjestöjen toiminnalla on kansalaisten laaja tuki. Avustusten merkittävät uudet linjaukset on valmisteltava siitä syystä laajapohjaisesti, virkavalmistelussa olevaa tietoa hyödyntäen ja dialogissa avustuksen saajien kanssa.

Lopuksi

Mannerheimin Lastensuojeluliitto yhtyy SOSTE:n, avustusasioiden neuvottelukunnan ja useiden muiden lausunnonantajien huoleen STEA:n 15.6.2026 julkaisemista avustuslinjauksista. Näihin asetusvalmistelussa ja perustelumuistiossa ei ole otettu kantaa, joten niiden suhde asetusvalmisteluun jää avoimeksi.

Asetuksen perustelumuistiossa todetaan, että avustettavan toiminnan tulee olla vakiintunutta, avustuksensaajalla tulee olla edellytykset vaadittuun omarahoitukseen. Mikäli vuoden 2027 avustusten valmistelussa sovelletaan STEA:n kesäkuussa julkaisemia kriteerejä, tulisi monen vakiintuneen järjestön ja yhdistyksen kohtaava toiminta päättymään. Paine kohdistuu julkiseen palvelujärjestelmään, joka ei tule sitä kestämään.

Periaatteen tulee olla, että kun valtionavustuksia vähennetään, tulee muita rahoitusmuotoja ja niiden yhdistämistä avustuksiin helpottaa nykyisestä. Jatkovalmistelussa on välttämätöntä korjata varainhankinnan kannustinloukkuja nykyisessä avustustulkinnassa.

Ehdotukset jatkovalmisteluun:

Varakkaiden järjestöjen rajaaminen avustusten ulkopuolelle on lyhytnäköistä. Varallisuus ei aina ole vapaasti järjestön käytettävissä, kun se on kohdennettua tai se ei ole realisoitavissa. Varallisuus on myös keskeinen osa järjestön rahoitusrakennetta. Varakkaiden järjestöjen toiminnan rahoitusrakenne perustuu siihen, että osa toiminnasta rahoitetaan omaisuuden tuotoilla ja vain osa STEA-rahoituksella. Jos toimintaa pitää rahoittaa omaisuutta realisoimalla, myös varakkaiden järjestöjen toiminta lakkaa muutamassa vuodessa. Avustuskelpoisuutta rajaavista varallisuuskriteereistä tulee luopua ja käyttää avustuksen myöntämisessä kokonaisharkintaa toiminnan vaikutuksia ja tuloksellisuutta painottaen.

STEA:n varallistulkinta jo nykyisellään haittaa avustuskohteille tehtävää varainhankintaa, koska hankkimalla kohteille yksityisiä lahjoituksia, järjestö joutuu maksamaan niistäkin STEA:n määrittelemän omarahoitusosuuden. Omarahoitusosuus lasketaan toiminnan kokonaiskuluista. Uusilla kriteereillä tämä kannustinongelma kasvaa yli kolminkertaiseksi. Nykyisin omarahoitusosuus on 15 %. Jatkossa se on 20 % tai jopa 50 %. Avustuskohteille ei siten voi taloudellisesti järkevällä tavalla hankkia varoja, vaikka kohderyhmän avun tarve olisi STEA-rahoitusta suurempi, koska siitä aiheutuu järjestölle merkittäviä kustannuksia. Omarahoitusta koskeva ohje tulee muuttaa siten, että kaikki kohteelle hankittu rahoitus katsotaan omarahoitusosuudeksi.

Varainhankinnan kohteena on järjestöjen työ ihmisten arjessa heidän hyvinvointinsa ja terveytensä edistämiseksi. Varainhankinta on ammattimaista työtä, joka aiheuttaa kustannuksia. Varainhankintatyötä on rajattu STEA:ssa hyvin tehokkaasti. Varainhankinnan kuluja ei nykykäytännön mukaan saa lainkaan vähentää kohteelle tehdystä varainhankintatyöstä.  Kohteelle hankituista varoista tulee jatkossa voida vähentää varainhankinnan kustannukset.

Helsingissä 24.7.2026

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Milla Kalliomaa
pääsihteeri