Eläkkeellä olevalle Riitalle perhekahvilan vetäminen on tärkeä harrastus

Riitta Niukkala vetää Tampereella Koivistonkylän perhekahvilaa innostuneella otteella. Aktiivisella eläkeläisellä on monta harrastusta, mutta perhekahvila on ylitse muiden.

Kun Riitta Niukkala jäi eläkkeelle, hän ei halunnut jäädä vain kotiin oleilemaan. Vapaaehtoistyö tuli arkeen mukaan lähes huomaamatta, ja nyt hän on ollut jo viiden vuoden ajan Koivistonkylän asukkaille MLL:n ”perhekahvilan täti”. Perhekahvilan ohessa Niukkala on lähikoulun Lukumummi. MLL on mukana tässäkin toiminnassa. Lisäksi hän toimii Koivistonkylän MLL:n paikallisyhdistyksen hallituksessa ja hoitaa jäsenmaksut ja on rahastonhoitaja.

Vapaaehtoisena hän käy myös tarvittaessa auttamassa Mummon Kammarin keittiössä kahvinkeitossa ja tiskauksessa. Lisäksi Niukkala on tuttu näky paikallisen SPR:n lipaskerääjänä. Apukäsiä tarvitaan.

Viikko-ohjelmassa on päivät varattuna myös kuntosalikäynneille. Puolison kanssa reippailu tulee sitten vapaamman aikataulun mukaan.

– Oli aika sattumaa, että aloin auttaa juuri perhekahvilassa. Minulla on neljä lasta ja neljä lastenlasta, mutta en ole mikään askartelija tai laulattaja. Onneksi kahvilan toinen vapaaehtoinen hoitaa nämä ja minä keskityn muuhun tekemiseen ja paikan pyörittämiseen. Meillä on tarjolla kahvia, teetä ja voileipiä. Lapsikävijämme ovat niin pieniä, että heillä on omat eväät mukana, Niukkala kertoo.

Koivistonkylän perhekahvilassa käy eniten pienten, alle kolmivuotiaiden lasten äitejä ja isiä. Niukkalalle onkin sanottu, ettei se askartelu ole aina niin tärkeää, vaan muiden tapaaminen ja juttelu. Parasta on se, että kodin lähellä on paikka, jonne on helppo tulla. Vertaiskohtaamisille ja lapsiperheen arjesta keskustelemiselle on tarvetta.

– Perhekahvila on matalan kynnyksen paikka, jonne kaikki ovat tervetulleita. Tänne ei tarvitse ilmoittautua. Toiminta on vapaamuotoista ja maksutonta. Eniten kävijöissä on äitejä pienten lasten kanssa, mutta viime aikoina isiä on tullut enemmän mukaan. Usein paikalla on myös isovanhempia. Monet käyvät perhekahvilassa joka viikko. Olemme avoinna torstaisin kello 9.30–11.30.

Perhekahvilan vetäminen sujuu häneltä jo rutiinilla. Niukkala varaa seurakunnalta tilan käyttöön, tekee hankinnat ja vastaa, että kaikki toimii. Hän hoitaa myös muun muassa perhekahvilan sosiaalisen median postaukset.

– Viehän tämä aikaa, mutta näin eläkkeellä vapaa-aikaa on käytettävissä. Tämä antaa niin paljon enemmän, mitä vaatii. Saan vaihtelua arkeen, uusia tuttavuuksia varsinkin lapsiperheistä. Parasta on hyvä mieli, joka tulee niin itselle kuin kahvilassa kävijöillekin. Vanhemmilta ja lapsilta saatu palaute lämmittää, Niukkala toteaa iloisena.

Niukkala kannustaa kaikenikäisiä tarttumaan vapaaehtoistyön mahdollisuuksiin. Esimerkiksi MLL:n paikallistoimintaan voi lähteä mukaan avoimin mielin ja kokouksiinkin voi osallistua perusjäsenenä.

– Ei tarvitse olla aktiivinen, vaan voi vain seurailla ja tulla mukaan siihen toimintaan, mikä itselle tuntuu kiinnostavimmalta. Lapset, perheet ja ihmiset ovat niin ihania, Niukkala tiivistää.

1. Olen saanut uutta sisältöä arkeen työelämän jälkeen, mutta vapaaehtoistyö ei sido liikaa. Olen oppinut tekemään uusia asioita, ja huomannut pärjääväni tässä.
2. Ihmiset ovat aivan ihania. Ilman perhekahvilaa en tapaisi näin paljon alueen eri-ikäisiä asukkaita.
3. Olen huomannut, että auttamalla muita autan eniten itseäni. Vapaaehtoistyöstä saa hyvän mielen.