Hyvässä seurassa

Kaverit kannustavat liikkumaan ryhmässä, yksinäisyys lisää riskiä lopettaa urheiluharrastus.

Kello lähenee kuutta maaliskuisena iltana espoolaisessa liikuntahallissa. Salibandykenttää reunustaville sohville kerääntyy tyttöjä, joista osa kaivaa urheilukassistaan lukion kurssikirjoja ja ryhtyy työhön.

Toiset kuuntelevat musiikkia tai juttelevat kavereidensa kanssa. Salibandyseura Northern Starsin A-tyttöjoukkueen treeneihin on vielä reilusti aikaa.

13–14-vuotiaat C-tytöt ovat tulleet hallille jo viideksi. Ensin he ovat katsoneet videolta valmentajiensa kanssa edellisen viikonlopun ottelut, ja nyt on aika lämmitellä kentällä ennen lajitreenejä. Valmentajat seuraavat sivusta, kun tytöt juoksevat, hyppivät ja venyttelevät omatahtisesti pienissä ryhmissä.

Tytöt tietävät, mitä heidän tulee tehdä. Tulevina viikonloppuina pelataan Suomen mestaruudesta, ja sitä varten on harjoiteltava.

”Tätä vain rakastaa”

Suurin osa paristakymmenestä C-tytöstä on pelannut puolet elämästään salibandya. Edit Rautakoski aloitti ensimmäisellä luokalla, samoin Venla Airaksinen. Mallia he saivat omilta ja kavereidensa sisaruksilta.

Pari vuotta sitten Venla houkutteli mukaan myös Milla Laajan, joka oli tutustunut lajiin isoveljensä kanssa.

Parasta salibandyssa ovat kaverit ja itse laji, tytöt sanovat. – Tätä vain rakastaa. Pelaamalla saa purettua päivän stressit, Venla sanoo.

– Salibandyssa saa liikuntaa, ja oma kehittyminen motivoi jatkamaan, Milla lisää.

Tytöt harjoittelevat kolme kertaa viikossa. Torstaisin ohjelmassa on myös taekwondoota. – Joskus väsyttää lähteä hallille, mutta treeneissä piristyy. Niiden jälkeen on hyvä mieli, Venla sanoo.

Edit ei ole malttanut pysyä kotona edes kuumeisena. Valmentajan kehotuksesta hän kuitenkin pysyttelee kentän laidalla ja seuraa muiden harjoittelua.

Treenien lisäksi tytöt kisaavat SM-sarjassa, ja osa ottelee poikien ja naisten kanssa.

Joukkue kulkee myös niin sanottua maajoukkuetietä. Tytöt osallistuvat Suomen Salibandyliiton ja Eerikkilän urheiluopiston Floorball Academyyn, joka järjestää kolmesti vuodessa kolmen päivän leirejä. Niissä kehitetään tyttöjen taitoja, liikkuvuutta ja nopeutta yksilöllisesti.

Turnausmatkat ja leirit yhdistävät, tytöt sanovat.

– Mitä tiiviimpi joukkue, sitä paremmin se pelaa kentällä, Milla sanoo.

Menestystäkin on tullut. Viime tammikuussa joukkue voitti pronssia omassa sarjassaan maailman suurimmassa salibandyturnauksessa Storvreta Cupissa Ruotsissa.

Liikkumattomuus huolettaa

Kolme viidestä suomalaisesta 10–16-vuotiaasta lapsesta ja nuoresta harrastaa liikuntaa urheiluseurassa, ilmenee Mannerheimin Lastensuojeluliiton tuoreesta kyselystä.

Heistä kaksi kolmesta keskittyy yhteen lajiin. Yhtä moni tavoittelee kilpailumenestystä.

Kaikkiaan kolmannes kyselyyn vastanneista ala- ja yläkoululaisista liikkui omaehtoisesti parina päivänä viikossa, lähes viidennes ei juuri lainkaan.

Kansallisen liikuntasuosituksen mukaan 7–18-vuotiaiden lasten ja nuorten tulisi kuitenkin liikkua päivittäin 1–2 tuntia ”monipuolisesti ja ikätasoisesti”. Ainakin hetkellisesti liikunnan pitäisi rasittaa ja nostaa sykettä.

Lasten ja nuorten liikkumattomuutta pidetään jo kansanterveydellisenä ongelmana, sanoo kyselyn laatinut Eeva-Liisa Markkanen.

– Kun puhutaan lasten ja nuorten liikkumisesta, keskitytään ennen kaikkea heidän liikkumattomuuteensa. Osa lapsista ja nuorista syyllistyy aikuisten huolipuheesta. Liikunnan tulee olla kuitenkin kivaa ja iloista, jotta heidät saadaan harrastamaan liikuntaa.

MLL:n kyselyssä lapsilta ja nuorilta tiedusteltiin, miksi he aloittivat liikuntaharrastuksensa ja mikä motivoi heitä jatkamaan. Samalla kysyttiin syitä liikuntaharrastuksen lopettamiseen.

– Tavoite oli selvittää lasten ja nuorten viihtymistä, sosiaalisia suhteita ja vaikuttamismahdollisuuksia liikuntaharrastuksissa, Markkanen kertoo.

Monta syytä harrastaa

MLL:n kysely vastaa pitkälti Edit Rautakosken, Venla Airaksisen ja Milla Laajan kokemuksia liikuntaharrastamisen motiiveista.

Puolet urheilevista lapsista ja nuorista oli aloittanut liikuntaharrastuksensa, koska laji kiinnosti heitä. Vajaalla viidenneksellä oli kavereita, jotka jo harrastivat lajia tai pyysivät mukaan seuratoimintaan. Yhtä moni oli hakeutunut harrastamaan ohjattua liikuntaa vanhempiensa ohjaamana tai kannustamana.

Kolme neljästä lapsesta ja nuoresta jatkaa lajissaan, koska harrastaminen on yhä mukavaa. Lähes kaikille liikuntaharrastus tuottaakin hyvää oloa ja onnistumisen kokemuksia. Samalla he ovat oppineet kiinnostavia uusia asioita.

Osa haluaa myös pysyä kunnossa tai nauttia kilpailemisesta. Joka kolmas korostaa hyvää ryhmähenkeä ja ystävien merkitystä.

– Tyytyväisimpiä ryhmähenkeen ovat kilpaurheilijat. He myös viettävät paljon aikaa harrastuskavereidensa kanssa harjoitusten ulkopuolella, Eeva-Liisa Markkanen sanoo.

Hän muistuttaa, että parhaimmillaan kilpaileminen lisää liikuntamotivaatiota ja tarjoaa onnistumisen iloa monelle lapselle ja nuorelle. – Siksi tavoitteellisuutta ja viihtyvyyttä on turha asettaa liikuntaharrastuksessa vastakkain.

Kaikki tukevat toisiaan

Northern Stars -salibandyseurassa joukkuehenki rakentuu säännöille, joita kaikki noudattavat. Yksi tärkeimmistä on, että vain valmentaja arvioi pelaajien suorituksia harjoituksissa ja otteluissa. Tytöt eivät saa moittia toisiaan huonoista syötöistä tai muista virheistä.

Tavoite on, että tytöt eivät arvostele edes itseään, sanoo seuran toiminnanjohtaja ja C-tyttöjen apuvalmentaja Tapio Hämeen-Anttila.

– Tytöillä on riittämiin stressiä kotona, koulussa ja kaveripiireissä. Haluan, että salibandyssa tyttöjen ei tarvitse ottaa turhia paineita. Se auttaa heitä pelaamaan luovasti ja kokeilemaan.

Pelissä kaikki tukevat toisiaan. Virheet puidaan jälkeenpäin yhdessä, eikä niistä rangaista.

Edit, Venla ja Milla sanovat samaa. – Heikolla hetkellä muut kannustavat ja muistuttavat, että ongelmista huolimatta on hyvä pelaaja.

Valmentajalla on väliä

Hyvä valmentaja tsemppaa, antaa rakentavaa palautetta ja kuuntelee. Hän ei tyrmää pelaajien ehdotuksia, Edit Rautakoski, Venla Airaksinen ja Milla Laaja listaavat. – Me esimerkiksi saamme aina välillä suunnitella harjoituksemme.

Yksi Northern Starsin säännöistä on, että pelaajat saavat sanoa valmentajalle sen, mitä mielessä liikkuu.

Avointa keskusteluyhteyttä tarvitaan, sillä joukkuelajissa pelipaikasta kilpaillaan, ja valmentajan valinnat eivät aina miellytä kaikkia pelaajia. Lähtökohta kuitenkin on, että SM-sarjan peleissä valmentaja peluuttaa parhaita pelaajia tilanteen mukaan. Harjoitusotteluissa kaikki saavat pelata.

Yhteisten pelipalaverien lisäksi Northern Starsin valmentajat käyvät pelaajien kanssa kahdenkeskisiä keskusteluja, joissa nämä voivat kertoa kokemuksistaan ja tuntemuksistaan. Samalla suunnitellaan tulevaisuutta.

Tapio Hämeen-Anttila painottaa valmentajan vastuuta pelaajistaan. Monen tytön unelma on pelata Suomen mestaruudesta tai edustaa maajoukkueessa.

– Valmentajan on tuettava heidän kasvuaan menestyviksi urheilijoiksi mutta myös tervepäisiksi aikuisiksi. Tytöt ovat osa joukkuetta ja peliviisikkoaan mutta ennen kaikkea yksilöitä. Jos valmentaja unohtaa yksilön, osa pelaajista väsyy ja lopettaa urheilun.

Lasten näkemysten huomioiminen

Valmentajan merkitys näkyy MLL:n kyselyssä. Joka kolmas urheileva lapsi ja nuori jatkaa harrastustaan, koska he pitävät valmentajastaan. Valtaosan mielestä valmentaja kohtelee harrastajia reilusti ja on kiinnostunut heidän asioistaan.

Silti lähes viidennes lapsista ja nuorista ei uskalla ilmaista mielipidettään valmentajalle, koska pelkää sen heikentävän omaa asemaa joukkueessa tai ryhmässä. Joka kolmas lapsi kokee, ettei hän voi vaikuttaa ryhmänsä toimintaan.

Kyselyn mukaan lapset ja nuoret saavat eniten vaikuttaa joukkueensa sääntöihin, harjoitusten sisältöön sekä kilpailu- ja turnausmatkoihin. Vähiten vaikutusvaltaa heillä on harjoitusmääriin, yhteiseen toimintaan harjoitusten ulkopuolella ja ryhmäjakoihin.

– Kuitenkin juuri niillä on suuri merkitys lasten ja nuorten lopettamisaikeille, keskinäisille suhteille ja ryhmään kiinnittymiselle, Eeva-Liisa Markkanen huomauttaa.

Kolmannes miettinyt lopettamista

MLL:n kyselyssä joka kolmas urheileva lapsi ja nuori on harkinnut lopettamista. Yleisin syy on ajanpuute.

Salibandyssa on tavallista, että pojat lopettavat pelaamisen yläkoulussa ja tytöt lukion ensimmäisellä luokalla. Siksi Northern Starissa halutaan joustaa eri elämänvaiheissa ja -tilanteissa. Esimerkiksi harjoitusaikoja voidaan sovitella siten, että tytöt ehtivät levätä riittävästi ja suoriutua opinnoistaan.

Muutoinkin seurassa ymmärretään, että tytöillä on salibandyn lisäksi muuta elämää. – Jokaisella palaa joskus kasetti kiinni, ja sitä pitää ymmärtää. On koeviikko, ongelmia poikaystävän kanssa tai muuten vain huono päivä, Tapio Hämeen-Anttila sanoo.

Lahjakkaat pelaajat taas pidetään seurassa tarjoamalla heille mahdollisuus pelata ylemmissä ikäluokissa ja kilpasarjoissa. Se parantaa heidän motivaatiotaan ja ehkäisee turhautumista.

MLL:n kyselyssä toiseksi yleisin lopettamissyy on se, että lapset ja nuoret eivät ole mielestään riittävän hyviä jatkamaan urheiluharrastusta.

Osa lapsista ja nuorista on luopunut liikuntaharrastuksestaan kiusaamisen tai loukkaavan kohtelun takia. Kyselyn mukaan joka kahdeksatta lasta ja nuorta kiusataan tai kohdellaan loukkaavasti harjoituksissa tai kilpailuissa.

Viidennes harrastuksensa lopettajista mainitsee syyksi yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteen. Kaikkiaan joka kymmenes urheileva lapsi ja nuori on ryhmässään vailla ystävää. Kyselyssä he kokevat urheiluharrastuksen kaikin tavoin kielteisesti.

Syrjinnän pelko estää osaa lapsista ja nuorista hakeutumasta urheiluseuroihin. Muita syitä ovat huono liikuntaminäkuva ja harrastamisen kalleus. Moni ei myöskään rohkene aloittaa uutta harrastusta ilman ystävää.

Ryhmäytyminen sitouttaa

Eeva-Liisa Markkanen kehottaa seuroja kehittämään mallin, jolla uudet lapset ja nuoret vastaanotetaan ryhmään jouhevasti.

– Osa lapsista sopeutuu mihin tahansa ryhmään, toiset tarvitsevat ohjausta. Ryhmäytymiseen kannattaa käyttää aikaa, sillä se sitouttaa lapset ja nuoret ryhmään ja harrastukseen.

Northern Starsissa uusi pelaaja saa kummin, joka ohjeistaa hänet seuran ja joukkueen käytäntöihin, Edit Rautakoski, Venla Airaksinen ja Milla Laaja kertovat. – Kukaan ei jää yksin, vaan kaikki saavat kavereita.


Näin tuet lapsen liikuntaharrastusta

  • Rohkaise lasta kokeilemaan erilaisia harrastuksia, jotta hän löytäisi oman tapansa liikkua.
  • Lapsi jännittää uuteen ryhmään menemistä. Hän saattaa pohtia pieniä käytännön asioita, kuten oikeanlaisia treenivarusteita tai toimintatapoja harjoituksissa. Selvitä ne lapsen kanssa etukäteen. Lapsen tuntemuksista voi kertoa myös valmentajalle tai ryhmänohjaajalle, jotta hän osaa huomioida tulokkaan tarpeet.
  • Ole kiinnostunut harrastusryhmän ilmapiiristä ja kaverisuhteista. Voit kysyä esimerkiksi, kenen kanssa lapsi juttelee harjoituksissa, millainen on tunnelma, kannustaako hän muita lapsia ja saako hän itse muilta palautetta. Kysymykset osoittavat lapselle, että mielestäsi on tärkeää viihtyä harrastuksessa ja sinulle voi kertoa myös kurjasta ilmapiiristä.
  • Suhtaudu myönteisesti tapahtumiin, kuten joukkueiltoihin ja talkootöihin, joissa rakennetaan hyvää ilmapiiriä harjoitusten ulkopuolella. Harrastuskavereihin tutustuminen sitouttaa harrastukseen.
  • Kysy lapselta, onko hän huomannut jonkun, joka on jäänyt ryhmässä tai joukkueessa ulkopuoliseksi. Kannusta lasta puhumaan asiasta valmentajalle ja huomioimaan itse myös muut lapset.
  • Jos lapsi kertoo kiusaamisesta, suhtaudu asiaan vakavasti mutta älä ylireagoi. Rauhallisesti ja rakentavasti toimiva vanhempi tukee lasta parhaiten. Ota yhteyttä valmentajaan ja sovi, miten tilanne selvitetään. Lapsen on luotettava siihen, että aikuiset haluavat ja pystyvät auttamaan.

Kaikenikäisten säbäsunnuntait

MLL ja Suomen Salibandyliitto ovat kehittäneet kaikenikäisten liikuntatuokion, säbäsunnuntain, Tavoitteena on saada pienet ja isot liikkumaan ja pitämään hauskaa yhdessä.

Leikkimielisiin ja kynnyksettömiin liikuntatuokiot osallistuminen on maksutonta. Mukaan voi tulla vaikka vain kokeilemaan lajia eikä varusteita tarvita.

Liikuntatuokioita järjestävät MLL:n paikallisyhdistykset yhdessä paikallisten salibandyseurojen kanssa. Urheiluseura vastaa pelipuolesta ja MLL voi järjestää esim. pienimmille lapsille ohjelmaa pelin ajaksi.

Säbäsununtaita on kokeiltu noin kymmenellä paikkakunnalla ja ne ovat olleet suosittuja. Toiminta laajenee syksyllä.

MLL järjestää lapsille ja nuorille vuosittain myös toista tuhatta kerhoa, joissa niissäkin monissa liikutaan, leikitään ja pelataan.

Tiina Kirkas

Kirjoittaja

Jani Laukkanen

Valokuvaaja

Ladattavat aineistot

Aiheeseen liittyvät

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *