Siirry sisältöön

Lapsistrategiaa toimeenpannaan lasten arjessa

Yksi tärkeimmistä tehtävistä on perehdyttää päättäjät ja viranomaiset YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen sisältöön. Myös lapset tarvitsevat tietoa oikeuksistaan suomalaisessa yhteiskunnassa. 

Kansallinen lapsistrategia valmistui helmikuussa 2021 parlamentaarisena yhteistyönä, johon osallistuivat eduskuntapuolueiden lisäksi lukuisat asiantuntijatahot. Strategian lähtökohtana on YK:n lapsen oikeuksien sopimus, johon Suomi on sitoutunut vuodesta 1991 lähtien.

Strategia tarvitaan, koska lapsen oikeuksien sopimuksen toimeenpanoa ei ole tähän asti ohjeistettu riittävän johdonmukaisesti, mistä sopimusta valvova kansainvälinen komitea on Suomea useasti moittinut.

Lisäksi Suomessa on havaittu, etteivät lapsen oikeudet toteudu toivotusti kaikissa lapsiryhmissä, kuten kodin ulkopuolelle sijoitetuilla tai muuten haavoittuvassa asemassa olevilla lapsilla sekä kieli- ja kulttuurivähemmistöjen lapsilla. Oikeudet myös toteutuvat vaihtelevasti eri puolilla Suomea.

– Pointtina on tuoda Suomen lapsi- ja perhepolitiikkaan pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta, sanoo kansallisen lapsistrategian pääsihteeri Johanna Laisaari valtioneuvoston kansliasta. 

Lapsistrategia korostaa syrjinnän ja eriarvoisuuden torjuntaa, haavoittuvassa asemassa olevien lasten oikeuksien turvaamista sekä lasten suojelua väkivallalta. Se korostaa lasten osallisuutta ja oikeutta tulla kuulluksi itseään koskevassa päätöksenteossa ja toiminnassa. Linjaukset koskevat useita lasten ja perheiden elämän osa-alueita, kuten sosiaali- ja terveyspalveluita, varhaiskasvatusta, koulutusta ja vapaa-aikaa sekä toimeentuloa ja työelämää.

Strategian yleislinjaukset sitovat myös tulevia hallituksia, mutta jokainen hallitus laatii oman toimeenpanosuunnitelmansa. Sanna Marinin (sd.) hallitus julkaisi viime syksynä 30 kohdan suunnitelmansa, jota sillä on aikaa toteuttaa ensi kevään eduskuntavaaleihin asti.

Johanna Laisaari pitää ensimmäisen toimeenpanosuunnitelman yhtenä tärkeimpänä antina lapsen oikeuksiin liittyvää koulutusta. Lapsen oikeuksien komitea kehottaakin Suomea jakamaan tietoa aiheesta poliittisille päättäjille, asiantuntijoille ja eri alojen ammattilaisille.

– On tarjottava tietoa ja osaamista sinne, missä tehdään lapsia koskevia päätöksiä ja työskennellään lasten kanssa.

Käytännössä kyse on koulutustilaisuuksista ja ohjeistuksista, jotka päivitettyinä pätevät myös tulevilla hallituskausilla.

Laisaari korostaa tietoon perustuvaa suunnittelua ja päätöksentekoa. Suomessa onkin jo runsaasti lapsia ja nuoria koskevaa tutkimustietoa, mutta se on hajallaan eri paikoissa.

– Suunnittelemme Tilastokeskuksen kanssa tietoportaalia, josta voi hankkia ajankohtaista tietoa, kun tehdään suuria politiikkalinjauksia tai uudistetaan lainsäädäntöä.

Omana hankkeenaan kootaan tietoa romani- ja saamelaislasten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisesta Suomessa. Lapsiuhritutkimuksessa kerätään puolestaan tietoa lasten ja nuorten kokemasta väkivallasta.

– Tätä tietoa voivat hyödyntää tutkijat ja ammattilaiset, jotka työskentelevät lasten ja nuorten väkivallan ja rikollisuuden parissa, Laisaari sanoo. 

Toimeenpanosuunnitelmassa lasten ja nuorten osallisuutta päätöksenteossa lisätään muun muassa kampanjalla, jossa heitä pyydetään ideoimaan toimia omien oikeuksiensa edistämiseksi. Digiraadit puolestaan vahvistavat eritaustaisten ja -ikäisten lasten ja nuorten osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan.

– Niin aikuisten kuin lasten ja nuortenkin maailmassa tiettyjen ryhmien ääni kuuluu paremmin kuin toisten. Tavoite kuitenkin on, että kaikkien lasten ääni ja mielipiteet kuuluvat, Johanna Laisaari sanoo.

Lasten ja nuorten näkemyksiä voidaan tiedustella yhdeltä lapselta tai lapsiryhmältä tai laajasti esimerkiksi verkkokyselyillä. Tässä työssä lapsijärjestöillä on paljon annettavaa, Laisaari mainitsee.

Lasten arkisen kokemusmaailman huomioiminen suunnittelutyössä ja päätöksenteossa liittyy likeisesti lapsivaikutusten arviointiin, jota strategiassa pyritään nyt lapsibudjetoinnin ohella vauhdittamaan. Tekeillä on koulutuskokonaisuuksia ja käsikirjoja lainsäätäjille ja viranomaisille eri hallinnon tasoilla.

Laisaari muistuttaa, että Suomessa usein ajatellaan, että vain suoraan lasta koskevan päätöksen vaikutukset tulee arvioida. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi pohdinnat yksittäisen lapsen tuen tarpeesta tai huostaanotosta.

Silti hänen mielestään myös välillisesti lapsiin vaikuttavat päätökset tulisi arvioida lasten kannalta. Tällaiset tulevaisuussuuntautuneet linjaukset ja päätökset voivat liittyä energiaratkaisuihin, ilmastotoimiin tai luontokadon pysäyttämiseen.

– Esimerkiksi kaupunkisuunnittelu vaikuttaa mitä suuremmassa määrin lasten arkeen. Silti lapset voivat osallistua korkeintaan asuinalueensa leikkipuistojen ja koulupihojen suunnitteluun, Laisaari huomauttaa. 

Lapsistrategian toimeenpanosuunnitelma lupaa erilaisia selvityksiä, koulutuksia ja ohjeistusta. Käytännön toimia peräävälle Johanna Laisaari vastaa, että strategian toimeenpano on kaikkien asia. Se koskee yhtä lailla hyvinvointialueen päättäjää, kunnan virkamiestä, koulun rehtoria kuin varhaiskasvatuksen opettajaa.

– Strategiaa toimeenpannaan siellä, missä lapsia kohdataan. Se tulee eläväksi vain lasten elämässä.

Laisaari kertoo, että esimerkiksi kirkko on hyödyntänyt strategian linjauksia omassa lapsi- ja nuorisotyön toimeenpanosuunnitelmassaan. Samalla tavalla eri organisaatiot, järjestöt ja yritykset voivat nivoa linjauksia omaan toimintaansa.

Vastaavasti lasten, nuorten ja perheiden asioista on keskusteltava julkisuudessa etenkin ensi kevään eduskuntavaalien alla. Laisaari huomauttaa, että poliitikot heräävät aiheeseen, jos sitä heiltä kysytään vaalikoneissa ja -tenteissä.

– Miten lapsistrategiaa edistetään tulevalla vaalikaudella? Miten syntyvyys saadaan nousemaan ja lapsiperheköyhyys taittumaan?
Laisaari korostaa, ettei lapsista tule puhua vain tulevaisuuden aikuisina, sillä lapsuus on itseisarvo – tässä ja nyt.

– Tietenkin myös yhteiskunta hyötyy, kun lapsen oikeudet toteutuvat eli jokainen lapsi kasvaa turvallisessa ja väkivallattomassa ympäristössä, hänen aineelliset ja yksilölliset tarpeensa toteutuvat ja hän voi kasvaa parhaaseen mahdolliseen potentiaaliinsa.  


Lasten asialla Esa Iivonen:

Hallituksen budjettiriihessä elo-syyskuun taitteessa tehtiin toivottu ja odotettu päätös, jolla turvataan kansallisen lapsistrategian jatkuvuus. Hallitus päätti perustaa pysyvän lapsistrategiayksikön edistämään lapsi- ja perhemyönteistä, lapsen oikeuksia kunnioittavaa yhteiskuntaa sekä koordinoimaan lapsistrategian linjausten toimeenpanoa.

Lapsen oikeuksiin perustuva lapsistrategia valmisteltiin parlamentaarisessa komiteassa ja kaikki eduskuntapuolueet ovat siihen sitoutuneet. On kuitenkin muistettava, että mikään strategia ei toteudu itsestään, vaan edellyttää aktiivista toimenpanoa ja resursointia.

Ensimmäisen kansallisen lapsistrategian saaminen Suomeen ja sen toimeenpano on hyvä esimerkki pitkäjänteisestä ja onnistuneesta yhteisestä työstä, jossa on ollut mukana lukuisia tahoja. Lapsistrategiatyö on yhdistänyt eri toimijoita ja lisännyt yhteistyötä. Olen ollut työssä mukana sen alusta lähtien niin lapsistrategia-aloitteen tekemisessä, strategian valmistelussa ja nyt toteutuksessa ja seurannassa. Tämä on ollut hieno ja opettavainen polku.

Voidaan jo nyt sanoa, että lapsistrategiatyö on vahvistanut lapsen oikeuksiin perustuvaa ajattelutapaa, lapsivaikutusten arviointia, lapsibudjetointia ja lasten ja nuorten kuulemista. Työssä on tuotettu koulutuksia ja oppaita valtionhallinnon, kuntien ja hyvinvointialueiden käyttöön sekä tuotettu tietoa erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Lapsistrategiatyössä on koottu tietoa koronakriisin vaikutuksista lapsiin, nuoriin ja perheisiin sekä tehty toimenpide-ehdotuksia kriisin kielteisten vaikutusten torjumiseksi. Näillä ehdotuksilla on ollut tärkeä rooli valtiovallan toimista päätettäessä. Lapsen oikeuksia on tehty tunnetuksi niin lapsille ja nuorille kuin aikuisillekin. Tietoisuus lapsen oikeuksista on olennainen edellytys niiden toteutumiselle.

Hallituskaudet ylittävät kansalliset strategiat ovat tärkeitä välineitä päätöksenteon pitkäjänteisyyden ja vaikuttavuuden parantamisessa. Kuluvalla hallituskaudella laadittiin sekä ensimmäinen lapsistrategia että sen toimeenpanosuunnitelma. Tiukasta aikataulusta huolimatta toimeenpano on edennyt rivakasti. Tätä edistää toimenpiteiden vastuutahojen ja rahoituksen selkeä määrittely.

Seuraavalla hallituskaudella lapsistrategian toimeenpanolle on enemmän aikaa, kun itse strategia on jo valmiina. Rahoitusta toimenpiteille on todennäköisesti kuluvaa hallituskautta vähemmän, joten toimenpiteiden määrä on todennäköisesti selvästi pienempi kuin nyt. Toimien poikkihallinnollisuus korostuukin yhä vahvemmin, minkä toteutumiselle lapsistrategia luo oivallisen yhteisen foorumin. Lasten ja nuorten hyvinvointitieto ja lapsilta ja nuorilta itseltään kerätty tieto sekä tiedon nykyistä parempi hyödyntäminen päätöksenteossa ovat nousseet lapsistrategian toimeenpanossa tärkeiksi teemoiksi, joita tulee jatkaa tulevallakin hallituskaudella. Johdonmukainen lapsen oikeuksiin perustuva lähestymistapa, lapsivaikutusten arvioinnin ja lapsibudjetoinnin kehittäminen, lasten ja nuorten kuulemisen vahvistaminen sekä yhdenvertaisuuden edistäminen ovat tässä keskeisiä välineitä tulevaisuudessakin.

Esa Iivonen, johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepolitiikka ja lasten oikeudet


 

Tiina Kirkas

Kirjoittaja

Antti Yrjölä

Kuvittaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.

Takaisin ylös