Voiko lapsi leikkiä väärin?

Lapsi tietää, millaisesta leikistä hän nauttii. Vanhemman tehtävä on arvostaa leikkiä.

Yksi lapsi haluaisi vaan lukea, toinen kaipaa jatkuvaa liikettä. Kolmas ei innostu piirtämisestä, neljäs karsastaa ryhmäleikkejä. Olisiko monipuolisempi leikki tärkeää, miettii vanhempi ehkä. Pitäisikö leikin opettaa kynäotetta, tai tasapainoa, tai ehkä sosiaalisia taitoja?

– Jos lapsi ei ole kiinnostunut jonkin tyyppisestä leikistä, häntä ei kannata tuuppia sellaisen pariin – se ei yleensä saa innostumaan, sanoo MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön kehittämispäällikkö Nina Mellenius.

Siis: jos lapsi kokee toisten leikin liian rajuksi tai ei muuten kiinnostu tietynlaisesta tekemisestä, vanhemman kannattaa kuunnella häntä.

– Tämä vaatii tietoista ponnistelua, jos vanhempi on temperamentiltaan kovin erilainen kuin lapsi. Mutta on tärkeää, että vanhempi viestii hyväksyntää, Mellenius toteaa.

Lapselle voi sanoittaa, että ihmiset ovat erilaisia: tämä ei tunnu sinusta hyvältä, kun taas tuo toinen nauttii siitä. Omia rajoja ei tarvitse ylittää.

Leikin avulla lapset tutkivat maailmaa ja oppivat siitä, mutta ennen kaikkea leikki on luovaa toimintaa, johon liittyy välittömän mielihyvän kokeminen. Sen avulla lapsi myös käsittelee kuormittavia tilanteita.

– Leikin tilassa ei ole tarkoitus ponnistella taitojen ylärajoilla, vaan olla rentoutunut ja kokea onnistumisia. Tällainen kokemus syntyy vain, kun lapsi on sellaisen leikin parissa, joka häntä kiinnostaa, Nina Mellenius sanoo.

Leikissä kehollisuudella on iso merkitys. Jokainen lapsi tarvitsee kosketusta ja aistikokemuksia, joissa keho antaa palautetta tekemisestä. Se, miten kukakin näitä kokemuksia hakee, riippuu yksilöstä.

– Yksi haluaa uudestaan ja uudestaan hypätä korkealta alas, koska se tuntuu kehossa ihanalta. Toiselle sama hyppy on ajatuksena kammottava. Hän saattaa haluta tutkia asioita käsillään, mikä on sekin kehollista aistimista, ei vaan niin voimakasta.

Sinä kuolet! Minä ammun sinut! Taistellaan! Vauhdikkaat motoriset leikit, joissa lapsi harjoittelee aggression ilmaisua, ilmenevät usein kausittain ja ovat yksi leikin ulottuvuus, joka saattaa mietityttää vanhempia.

– Niissä lapsi harjoittelee, miltä oma aggressio tuntuu, jotta oppii käsittelemään myös voimakkaita tunteita. On lapsen kannalta hankalaa, jos tämänkaltaiset leikkifantasiat tukahdutetaan kokonaan, Nina Mellenius selittää.

Huoli ja leikki kuuluvat Nina Melleniuksen mielestä yhteen vain, jos lapsi satuttaa leikissä itseään tai toisia eikä vaikuta nauttivan, vaan jumiutuu ahdistuneen oloisena samojen lelujen tai leikkiteemojen äärelle. Silloin hän voi tarvita aikuisen apua.

– Jos lapseen ei saa leikissä oikein kontaktia eikä hän ole lainkaan kiinnostunut jakamaan leikkinsä sisältöä vanhemman kanssa, kyselisin asiasta neuvolassa, Mellenius sanoo.

Hänen kokemuksensa on, että erityislapset voivat joskus kaivata leikkiin hiukan tukea.

– Vaikeasti kehitysvammainenkin lapsi voi löytää leikin esimerkiksi lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta tukevien terapiamenetelmien avulla, hän tietää.

1. Huomioi nautinto. Nina Mellenius muistuttaa antamaan lapselle leikkirauhan ja välttämään keskeyttämistä, kun lapsi on syventynyt leikkiin. Jälkikäteen lapselle voi ilmaista, että arvostaa hänen leikkiään ja sitä, että hän tavoittaa sisäisen maailmansa. – Voi sanoa vaikka, että näytti ihanalta, kun leikit.
2. Tunnista tuputus. ”Kokeilisit sinäkin” voi vaikuttaa viattomalta rohkaisulta mutta tuntuu usein painostamiselta. Leikin yhteydessä se on tarpeeton lause.
3. Luota intuitioosi. Ohjeita ja paineita lapsen kehittämiseen tulee joka tuutista, mutta Nina Mellenius rauhoittelee vanhempia. – Vanhempi kyllä tunnistaa, kun lapsen mieli ja keho ovat leikin tilassa. Silloin kaikki on hyvin. Muuta ei tarvitse tehdä kuin huomata tämä.

Juttu on julkaistu Lapsemme 4/2020 -lehdessä Leikki läpivalaistuna -palstalla.