118. Vuorovaikutustilanteita koulussa

100. Tunne- ja vuorovaikutustaidot

Tehtävä

Ideoidaan pienryhmissä erilaisia konkreettisia keinoja, joiden avulla tukioppilaat voivat lisätä koulun arkeen myönteistä vuorovaikutusta.

Tila

Pienryhmätyöskentelyn mahdollistava tila.

Tarvikkeet

Fläppipaperia ja kyniä.

Kesto

15-45 min.

OsallisuusVuorovaikutus
5 - 9 luokatToinen aste

Ohjeet

Jaa osallistujat 4─5 hengen pienryhmiin. Ryhmien on tarkoitus pohtia ja ideoida konkreettisia tapoja, joilla tukioppilaat voivat lisätä koulun arkeen myönteistä vuorovaikutusta. Voitte ottaa tukioppilastoiminnan vuosisuunnitelman tai toimintasuunnitelman ideoinnin tueksi. Tukioppilaat voivat pohtia jo suunniteltujen toimintojen sisälle uusia vuorovaikutusta tukevia elementtejä sekä pieniä, koulun arjessa esiin tulevia tapoja lisätä vuorovaikutusta (tervehtiminen, hymyileminen, toisen mielipiteen kysyminen jne.).

Mediaympäristöt kuuluvat olennaisesti oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen. Ideoinnissa kannattaakin huomioida tukioppilaiden mahdollisuus lisätä myönteistä vuorovaikutusta myös nuorten mediaympäristöissä. Ideointitalkoiden jälkeen pienryhmät esittelevät keksimänsä ideat toisilleen. Voit keksiä yhdessä ryhmän kanssa erilaisia palkintokategorioita, joilla ideoita palkitaan (hauskin idea, toteuttamiskelpoisin idea, eniten pokkaa vaativa idea jne.).

Lopuksi keksityistä ideoista laaditaan yhteinen toimintasuunnitelma, johon on valittu 5─10 keskeisintä ja toteuttamiskelpoisinta positiivista vuorovaikutusta lisäävää ideaa tai tekoa. Palaa näiden toteutumiseen myöhemmin lukuvuoden edetessä.

 

Apukysymyksiä ideoinnin tueksi:

  • Mikä lisää positiivista vuorovaikutusta ja hyvää mieltä koulussa? Mitä kouluun tarvittaisiin lisää?
  • Millaisin keinoin voi huomioida muita arkisessa vuorovaikutuksessa koulussa ja erilaisissa mediaympäristöissä?
  • Millaisia tempauksia tai teemapäiviä tukioppilaat voisivat keksiä positiivisen vuorovaikutuksen lisäämiseksi?
  • Miten nykyiset jo ideoidut tapahtumat ja teemapäivät toimivat?
  • Huomioidaanko tapahtumissa erilaiset oppilaat? Onko kaikkien mahdollista osallistua?

 

Taustaa

Osallisuus on tunne ja tekoja

Osallisuus on toimintaa, jossa nuoret asettavat itse tavoitteita, keskustelevat ja pohtivat eri ratkaisuja sekä tekevät päätöksiä ja kantavat vastuun tekemisistään. Kun nuoret saavat olla mukana miettimässä toimintakeinoja ja toteutustapoja, heidän motivaationsa on korkeampi ja toiminnan tulokset paranevat. Osallistaminen puolestaan tarkoittaa osallistumismahdollisuuksien tarjoamista nuorille.

Tukioppilastoiminta on osa koulun osallisuusrakenteita. Jos tukioppilaat eivät kuitenkaan tunne voivansa vaikuttaa toiminnan sisältöön, suunnitella, toteuttaa ja arvioida toimintaa, voi toiminta jäädä pelkäksi osallistumiseksi ilman kokemusta siitä, että on oikeasti osallinen ja tärkeä osa yhteisöä ja sen kehittämistä. Osallisuus vaikuttaa myös tukioppilaiden sitoutumiseen. Itse ideoituun ja suunniteltuun on helpompi sitoutua. Osallisuus myös rakentaa myönteisesti kouluyhteisöä.

Nuorten osallisuus ja omaehtoisuus keventävät ohjaajan työtä. Vastuun jakaminen nuorille ei kuitenkaan ole helppoa. Kun antaa nuorille tilaa tehdä, voi tekemiseen mennä enemmän aikaa, suunnitelmat saattavat muuttua ja ehkä tulee yllättäviä käänteitä. Nuoret saattavat olla kiinnostuneita tekemään eri asioita ja eri tavalla kuin mitä ohjaaja. Vaikka molemmilla olisi sama tavoite, keinot ja päämäärä voivat olla hyvinkin erilaisia. Osallisuuteen liittyy se, että nuorilla on oltava mahdollisuus olla eri mieltä kuin mitä heidän ohjaajansa on. On tärkeää, että ohjaaja pystyy myöntämään, että hän voi olla väärässä tai vaikka molemmat olisivat oikeassa, nuorten mielipide voi olla parempi kuin hänen. Joskus ohjaajan on kuitenkin tärkeää pitää kiinni omasta mielipiteestään, silloinkin mahdollistaen nuorten osallisuus.

 

Lähteet:

Nousiainen L. ja Piekkari U. 2005. Osallistuva oppilas – yhteisöllinen koulu. Oppilaskunnan ohjaavan opettajan opas. Opetusministeriön julkaisuja 2005:19. Yliopistopaino.