Miten suojelen lastani netin väkivaltaverkostoilta

Monille nuorille sosiaaliset suhteet, vuorovaikutus ja ryhmään kuuluminen ovat tärkeimpiä motiiveja käyttää somea ja digilaitteita. Verkon yhteisöllisyys tarjoaa nuorelle parhaimmillaan vertaistukea, arvostusta, hyväksytyksi ja ymmärretyksi tulemisen tunnetta. Mutta entä, jos nuori tempautuu mukaan rikollisuutta ihannoivaan ja edistävään yhteisöön, joka perustuu synkille motiiveille ja mekanismeille?

Poliisi on nostanut esille huoltaan verkossa toimivista väkivaltaisista verkostoista, kuten The Com ja 764-verkostosta ja niiden vaikutuksista. Tässä artikkelissa annamme vanhemmille tietoa edellä mainituista verkostoista ja käytännön neuvoja, miten toimia, jos verkosto pyrkii vaikuttamaan omaan lapseen.

The Comilla ja muilla vastaavilla verkostoilla tarkoitetaan hajautetusti toimivia ja löyhästi verkostoituneita verkkoyhteisöjä, joiden pääasiallinen sisältö on ihannoida ja edistää rikollisuutta. Näitä verkostoja on useita, ja osalla niistä on selkeä oma tapa toimia, kuten alaikäisten kiristäminen alastonkuvilla, kyberrikollisuus tai fyysinen väkivalta.

Verkostojen motiivit saattavat vaihdella tilanteen mukaan. Yleisempiä motiiveja ovat taloudellinen hyöty, kosto, ideologia, seksuaalinen tyydytys tai maine. Usein yksi keskeinen toiminnan ideologia on lasten ja nuorten manipuloiminen ja värvääminen mukaan toimintaan. Tavoitteena voi esimerkiksi olla, että värvätty lapsi tai nuori tekee väkivaltaa ihmisiä tai eläimiä kohtaan.

Lasten ja nuorten houkuttelu ja värvääminen näiden verkostojen toimintaan tapahtuu usein esimerkiksi pelisivustoilla tai sosiaalisen median alustoilla. Värväämisessä voidaan hyödyntää yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja muodostetaan lapseen tai nuoreen yhteys, jonka avulla tämä vedetään yhä syvemmälle verkostoon.

Miksi lapsi tai nuori ylipäätään lähtee tällaisiin verkostoihin mukaan, erityisesti silloin, kun hän ei ole entuudestaan kiinnostunut väkivallasta tai kyberrikollisuudesta?

On tärkeää huomioida, että nämä verkostot muodostavat oman yhteisönsä. Kuten mikä tahansa muukin yhteisö, myös nämä imaisevat helposti mukaansa ennen kuin edes huomaa, mihin kaikkeen onkaan lähtenyt.

Taustatekijöinä verkostoon lähtemiselle saattavat olla niinkin yksinkertaiset tekijät kuin se, että lapsella tai nuorella on tylsää. Hän löytää verkoston ja tutustuu siihen ajankulukseen. Koska lasten ja nuorten aivot vielä kehittyvät, samoin kuin tunteet ja niiden hallinta, voi hetkellinen impulsiivisuus viedä mennessään.

Yksi iso tekijä on lasten ja nuorten yksinäisyys. Meillä on paljon lapsia ja nuoria, jotka ovat yksinäisiä. Osa näistä lapsista ja nuorista on otollisia kohteita värvääjille. Yksinäinen lapsi tai nuori, joka luonnollisesti haluaa löytää oman porukkansa, saattaa viehättyä verkostojen tarjoamasta yhteisöllisyydestä. Värvääjät pyrkivät löytämään yksinäisiä lapsia ja nuoria digitaalisilta alustoilta. He ovat valmiita kyselemään kuulumisia ja juttelemaan yksinäisten kanssa. Tällainen huomion osoittaminen voi lapsesta tai nuoresta tuntua todella hyvältä.

Jos lapsi tai nuori päätyy verkostoon, varsinkin alussa hän saattaa saada osakseen huomiota, jopa tietyssä määrin ”huomiopommitusta”. Se on omiaan lisäämään tunnetta siitä, että hän olisi löytänyt oman yhteisönsä. Samaa huomiota voidaan myöhemmin käyttää välineenä, jolla lapsi tai nuori saadaan tekemään verkoston ideologiaan sopivia asioita.

Näissä verkostoissa usein lapset ja nuoret voivat siis samaan aikaan olla niin uhreja kuin myös tekijöitä. Samaan aikaan joku verkoston jäsen saattaa kiristää lasta vaikkapa hallussaan olevalla lapsen alastonkuvalla tekemään väkivaltaa toista lasta kohtaan. Tällöin ei välttämättä ole helppoa sanoa, missä kohdassa lapsi on uhri ja missä tekijä, ja voidaanko niitä aina edes erottaa toisistaan. Tilanteessa tulee varmistaa, että lapsi tai nuori saa kaiken tarvitsemansa avun ja tuen.

Edellä mainituissa verkostoissa on mukana myös elementtejä, jotka saavat nuoret osallistumaan eri tavoin. Esimerkiksi osassa verkostoja on oma pistetaulukkonsa, jossa seurataan eri verkoston jäsenten pistetilannetta. Pisteitä voi saada tekemällä erilaisia tehtäviä. Tätä pistetaulukkoa ja siihen liittyvää kisaa ei olisi olemassa, jos ei olisi yleisöä. Niinpä oma osansa on myös niillä nuorilla, jotka ovat näiden verkostojen liepeillä osallistumatta itse toimintaan. Vaikka nuori ei osallistuisi haasteiden tekemiseen tai tuottaisi itse sisältöä, voi järkyttävän sisällön seuraaminen jättää häneen jälkensä.

The Comin kaltaiset väkivaltaverkostot perustavat toimintansa houkutteluun, kiristämiseen ja henkiseen painostukseen. Seuraavat merkit saattavat viitata siihen, että lapsen tai nuoren netinkäytössä tai elämässä on jotain vaarallista meneillään, johon vanhempien kannattaa puuttua.

• Lapsi tai nuori käyttää viestisovelluksia, kuten Telegramia, Discordia tai muita alustoja, joihin vanhemmilla ei ole pääsyä. Lapseen voidaan saada yhteys myös verkkopelien tai muiden sovellusten kautta.
• Lapsi tai nuori vahingoittaa itseään tavalla tai toisella.
• Lapsi tai nuori alkaa äkillisesti kyseenalaistaa moraalisia rajoja ja kiinnostua esimerkiksi radikaaleista liikkeistä, salaliittoteorioista, ääriajattelusta tai yleistä sekasortoa ajavista ajatusmaailmoista.
• Lapsella on verkossa uusi tuttava tai porukka, johon hän tuntuu olevan voimakkaasti kiintynyt tai joka herättää lapsessa jopa pelkoa.
• Lapsi tai nuori saa vierailta tahoilta lahjoja, kuten kotiin toimitettuja tavaroita, rahaa tai pelivaluuttaa.
• Perheen sisarus tai lemmikki vaikuttaa vahingoitetulta, pelokkaalta tai välttelevältä.
• Lapsi tai nuori kirjailee vieraan kuuloisia nimiä tai numerosarjoja eri paikkoihin tai peittelee ihoaan tällaisten vuoksi.
• Lapsi on tavallista hiljaisempi ja vetäytyneempi.
• Lapsen mieliala vaihtelee voimakkaasti. Hän vaikuttaa jatkuvasti jännittyneeltä tai hermostuneelta.
• Koulunkäynnissä, koulumenestyksessä tai kaverisuhteissa tapahtuu muutoksia.
• Lapsi haluaa viettää enemmän aikaa internetissä yksin tai ilman valvontaa.

(Lähteet: mm. Poliisi 2025, Resolver 2026)

Aikuisen ei tarvitse pysyä uusista sometrendeistä jatkuvasti kärryillä, eikä se välttämättä ole mahdollistakaan. Tärkeintä on auttaa nuorta tunnistamaan tilanteita, joissa riskit korostuvat. On tärkeä puuttua tilanteisiin ja auttaa lasta tai nuorta ulos verkostosta, jos hän on osallistunut vaaralliseen toimintaan, vahingoittanut itseään tai muita tai todistanut kylmääviä asioita.

Lapselle ja nuorelle tulee muistuttaa, ettei kukaan saa kannustaa itseä tai muita satuttaviin, vahingoittaviin, nöyryyttäviin tekoihin tai rikolliseen toimintaan. Hänen ei tule suostua tällaisiin kehotuksiin missään tilanteessa, vaikka häntä uhkailtaisiin tai kiristettäisiin tai hänen tunteisiinsa vedottaisiin erilaisin keinoin.

On tavallista, että häpeä estää vaikeuksista puhumista. Kerro, ettei häpeään ole syytä, koska on kyse lapsen tai nuoren turvallisuudesta. Jos omalle vanhemmalle tuntuu vaikealta puhua, on tärkeää, että nuori tietää voivansa ottaa johonkin turvalliseen tahoon tai viranomaiseen yhteyttä. Varmista, että nuori tietää tarvittaessa, mihin tahoihin voi olla yhteydessä: poliisi, järjestöjen auttavat palvelut, nuorisotyöntekijät tai koulun aikuiset. On tärkeä saattaa viranomaisten tietoon havaintoja väkivaltaisista verkostoista esimerkiksi poliisin nettivinkin kautta.

Vanhemman kiinnostus lapsen ja nuoren netinkäyttöä kohtaan on avainasemassa digiturvallisuudessa. Keskustelua voi avata esimerkiksi näillä kysymyksillä:

• Keiden kanssa vietät aikaa verkossa tai peleissä? Miten hyvin tunnet kyseiset henkilöt?
• Mitä tekisit, jos joku painostaisi sinua tekemään jotain, mitä et halua tehdä?
• Mitä sanoisit kaverille, jonka somenkäytössä, pelaamisessa tai niiden kautta löytyneissä tuttavissa on jotain huolestuttavaa?
• Ketkä ovat sinulle luotettavia aikuisia, joilta pyytäisit apua, jos kohtaat ongelman verkossa?
• Onko puhelimella tai netissä tapahtunut jotain sellaista, mistä haluaisit jutella nyt tai myöhemmin?
• Mitä mielestäsi pitäisi tapahtua, että netinkäyttö olisi mahdollisimman turvallista?

Yksinäisyyttä kokevan nuoren ei ole välttämättä helppo ottaa asiaa puheeksi vanhemman kanssa, vaikka haluaisi. Häpeän lisäksi hän voi vältellä vanhemman kuormittamista. Yksinäisyydestä puhuminen on kuitenkin tärkeää, jotta nuori ei ajaudu hakemaan yhteisöllisyyttä väkivaltaverkostojen kaltaisilta turvattomilta tahoilta.

Yksinäisyyden kokemuksesta voi kysyä suoraan. Nuoren esille tuoman yksinäisyyden äärellä vanhemman on hyvä malttaa kysyä ja kuunnella nuoren kokemusta ennen ratkaisuihin kiirehtimistä.
Vanhempina ja kasvattajina voimme vahvistaa lasten ja nuorten sosiaalisia taitoja ja luoda arkeen mahdollisuuksia vuorovaikutukseen, yhdessäololle ja sosiaalisille kontakteille. Jos lapsen tai nuoren itsetunto ja minäkuva on heikentynyt pitkään jatkuneen yksinäisyyden vuoksi, on siihen hyvä hakea
ammattilaisen apua.

Auta lasta tai nuorta tunnistamaan erilaisia tunteita, ja mitä niiden kokeminen saa hänessä aikaan. Jos olo on surullinen tai ulkopuolinen, mistä nuori lähtee etsimään tukea? Monella nuorella voi olla verkossa tärkeitä ystäviä ja merkityksellisiä suhteita. Nuoren kanssa on hyvä jutella, mitä hyväntahtoinen ystävyys on ja miltä se tuntuu. Kukaan ei saa verkossakaan pakottaa, painostaa tai manipuloida lasta tai nuorta itselle tai muille vaarallisiin tekoihin.

Arvostava, turvallinen kohtaaminen ja kokemus nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta muodostuvat pienistä arkisista teoista. Ne ovat mahdollisia meille kaikille toteuttaa meitä lähellä olevien lasten ja nuorten kanssa. Sama pätee lasten ja nuorten suojaamiseen verkossa.

Vastuu siitä, että yksinäisyyden suunta lasten ja nuorten elämässä muuttuu, on yhteinen. Pienikin teko sekä välittävä ja turvallinen kohtaaminen on merkityksellinen.

Tuoreen EU Kids Online -tutkimuksen mukaan 2/3 suomalaisnuorista kokee olevansa netissä turvassa. Se ei ole riittävästi, mutta kertoo myös sen, että moni suomalaisnuori luottaa taitoihinsa. Nuorten median ja teknologian käyttö on jatkuvassa muutoksessa. On viitteitä siitä, että nuorten somen ja digilaitteiden käyttö olisi muuttumassa yksityisempään tai tietoisesti rajatumpaan suuntaan.

Samalla alamme vasta hahmottaa sitä, miten tekoälyn käyttö vaikuttaa: missä määrin vuorovaikutus tekoälyn kanssa syventää tai lieventää yksinäisyyden kokemuksia. Vaikka tekoälyn puoleen on helppo kääntyä, ja se voi tuntua turvalliselta tai personoidulta, on tärkeää, ettei se syrjäytä lasten ja nuorten mahdollisuuksia kasvokkaisiin kohtaamisiin. Yhteydenpito ikätoverien ja läheisten kanssa sekä vastuullisten tahojen antama apu on tärkeää.

Lapsen ja nuoren tulee tietää, että vanhemmalle tai luotettavalle aikuiselle voi puhua mistä vain, myös
digitaalisen maailman tapahtumista. Vaikeiden tilanteiden kanssa ei pidä jäädä yksin.

Mediakasvatuksen keinot, jotka suojaavat lapsen turvallisuutta digitaalisessa maailmassa, ovat yllättävän epädigitaalisia. Tärkeimpiä ovat keskustelu ja yhdessä sovitut pelisäännöt digilaitteiden turvalliselle käytölle. Digitaalisia laitteita ja sisältöjä käytetään yhdessä ja niistä jutellaan. Näin vähitellen vahvistuvat medialukutaito ja turvataidot sekä perustellut, yhdessä sovitut rajat alkavat kantaa.

Kirjoittajat työskentelevät asiantuntijoina Suomen Safer Internet -hankkeessa, joka tukee lapsia, nuoria ja vanhempia mediakasvatuksessa ja digiturvallisuudessa.

Rauna Rahja

Mediakasvatuksen asiantuntija

Mikko Ahtila

Asiantuntija, Lasten suojelu ja Nettivihje -toiminto, Pelastakaa Lapset