Aikuinen, älä sano näin kiusatulle

Kun lapsi kertoo kiusaamisesta kotona tai koulussa, aikuiset reagoivat tilanteeseen usein voimakkaasti ja tunteella. Pyrimme helpottamaan hänen oloaan ja haluamme auttaa. Ennen hyväntahtoisten neuvojen antamista on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, miten asiaan kannattaa reagoida. Huolimattomat hyväntahtoiset kommentit voivat helpotuksen sijaan vain pahentaa lapsen oloa ja lisätä häpeän ja pärjäämättömyyden tunnetta.

Olen kerännyt tähän yleisimpiä kiusaamisen yhteydessä esiintyviä nopeita ensireaktioita sekä perusteluita sille, miksi kyseinen kommentti saattaa olla vahingoittava.

1. ”Älä välitä”

Tämä on ehkä yleisin neuvo, jonka etenkin epäsuoraa kiusaamista kohdannut lapsi saa aikuisilta. Lohdutuksen taustalla on hyvä tarkoitus, aikuinen yrittää osoittaa lapselle, että muiden loukkaavan käytöksen voi jättää omaan arvoonsa. Kiusatuksi tuleminen tai ryhmän ulkopuolelle jääminen aiheuttaa lapselle usein suurta häpeää.

Jos aikuinen vähättelee tätä häpeän kokemusta tai yrittää lohduttaa sitä pois, lapsi saattaa kokea, että kiusaaminen ja siitä seuraava paha olo ovat hänen syytään. Lapsen kertomus pitää aina ottaa vakavasti, vaikka lapsen kuvailemat asiat aikuisista tuntuisivat vähäpätöisiltä. Vähättelyn sijaan aikuisen on hyvä sanoittaa lapselle, että tätä kohtaan on tehty väärin ja että asiaan puututaan. Jo se auttaa lasta.

2. ”Oletkohan vähän liian herkkä?”

Kiusaamisen verhoileminen vitsiksi tai pieneksi kiusoitteluksi on usein tilanteessa mukana olevien lasten ja nuorten puolustus, kun tilannetta selvitetään: ”Se oli vaan läppää, en mä ite ainakaan loukkaantuis, jos mulle sanottais noin.” Aikuisen tehtävä on kyseenalaistaa tätä perustelua. Leikiksi tilanteen selittäville lapsille ja nuorille on tehtävä selväksi, että tilannetta on katsottava myös toisen näkökulmasta.

Lapsille on hyvä tuoda esiin pitkäkestoisen kiusaamisen seurauksia. Toistuva ja systemaattinen sanallinen kiusaaminen jättää jälkensä. Neurobiologisesta näkökulmasta katsottuna sanojen vahingoittava voima voi olla jopa fyysistä kipua rankempaa. Fyysinen ja emotionaalinen kipu toimivat samassa neurobiologisessa verkostossa. Ihmiset kuitenkin uudelleenelävät herkemmin emotionaalisen kivun kuin fyysisen kivun. Haukkuminen ja ilkeät kommentit nousevat häpeän tunteina esiin yhä uudestaan ja vaikuttavat kiusatun itsetuntoon ja minäkäsitykseen muodostaen kehityksellisen riskin hänen hyvinvoinnilleen. Älä siis koskaan kuittaa lapsen kokemuksia hänen huonolla huumorintajullaan, vaan kerro, että on ihan oikeutettua pahoittaa mielensä ilkeistä puheista ja asiaan on syytä puuttua ryhmässä.

3. ”Opettele pitämään puolesi”

Jämäkkyys ja puolensa pitäminen ovat kaikille ihmisille tärkeitä taitoja, joita voidaan harjoitella ja oppia. Kiusaamisessa on kuitenkin kyse puolustuskyvyttömän tai muuten heikommassa asemassa olevan vahingoittamisesta. Vastahyökkäykset kiusaajaa kohtaan ovat usein tehottomia, sillä kiusaaja valitsee tyypillisesti uhrinsa sillä perusteella, että uskoo olevansa kiusattua voimakkaampi henkisesti tai fyysisesti. Joskus taas aggressiivinen reagointi kiusaamiseen voi saada kiusaamisen entisestään yltymään, sillä juuri voimakasta reagointia toiminnalleen kiusaaja hakeekin. Kiusaajia voi myös olla useampia kuin yksi. Tällaisessa tilanteessa itsensä puolustaminen on äärimmäisen vaikeaa.

Jos aikuinen asettaa kiusatulle vaatimuksen puolustaa itseään, hänelle siirretään myös vastuu selviytyä yksin tilanteesta. Lapsi kokee voimattomuutta tietäessään, että ei pysty toimimaan tilanteessa niin kuin aikuinen ehdottaa. Aikuisen tulisi kiittää lasta siitä, että hän toi asian aikuisen tietoon ja vakuuttaa, että lapsi ei jää asian kanssa yksin, vaan se selvitetään aikuisten kanssa. Lapselle on hyvä korostaa, että avun pyytäminen on osoitus rohkeudesta ja itsetuntemuksesta.

4. ”Se mikä ei tapa, vahvistaa”

Usein julkisuudessa tuodaan esiin tunnettujen ihmisten koulumuistoja, joissa he kertovat kääntäneensä kiusaamiskokemukset vahvuuksiksi. Kiusaamisen kuvataan kasvattaneen luonnetta ja kykyä selviytyä vaikeista tilanteista. Tällaiset tarinat ovat tärkeitä ja luovat toivoa niille lapsille ja nuorille, jotka kohtaavat kiusaamista. Aikuisten on syytä pitää mielessä, että lapset eivät tarvitse kiusaamisen tuomaa karaistusta kasvaakseen vahvoiksi. Lapsesta kasvaa vahva ja itseensä luottava nimenomaan sellaisessa vuorovaikutuksessa, jossa häntä kohdellaan kunnioittavasti ja arvostavasti.

Kiusaaminen vahingoittaa kiusatun itsetuntoa ja luottamusta muihin ihmisiin. Kiusaamisen ei tarvitse olla automaattisesti lasten ja nuorten maailmaan kuuluva ilmiö, vaan sen vähentämiseksi on tehtävä jatkuvasti työtä. Tutkimusten mukaan aikuisten omilla kiusaamisen vastaisilla asenteilla on suuri merkitys sekä kiusaamisen esiintyvyyteen että siihen, miten lapset osoittavat luokassa vertaistukea kiusatulle oppilaalle. Muista aikuisena oma roolisi asenteiden välittäjänä ja osoita selvästi, että minkäänlainen toisten loukkaaminen ja kiusaaminen eivät ole hyväksyttävää.

Kuuntele, ota vakavasti ja selvitä

Kiusaamista kokenutta lasta ja nuorta auttaa parhaiten aikuinen, joka kuuntelee, ottaa lapsen huolen vakavasti ja lähtee selvittämään tilannetta. On tärkeää, että aikuiset viestivät kiusatulle lapselle sitä, että kiusaaminen ei ole lapsen syytä. Tilanteesta kertominen vanhemmille tai muille aikuisille voi olla lapselle raskasta. Erityisesti vanhemman on tärkeää pysytellä tyynenä ja turvallisena aikuisena, vaikka tilanne tuntuisi epäoikeudenmukaiselta.

Tärkeää on myös seurata tilanteen etenemistä, jotta lapsi varmasti saa apua, eikä ryhmä enää anna kiusaamisen jatkua. Meillä kaikilla on tarve tulla hyväksytyksi ja kuulua ryhmään. Kiusaamista selvitettäessä tavoitteena ei saisi olla vain se, että kiusaaminen saadaan loppumaan, vaan aikuisten on pyrittävä löytämään keinoja, joilla kiusaamista kokenut oppilas löytäisi oman paikkansa ryhmässä.

Eeva-Liisa Markkanen

Eeva-Liisa Markkanen

suunnittelija, kouluyhteistyö ja nuorisotoiminta (Siirtynyt toiseen työpaikkaan keväällä 2018)

Aiheeseen liittyvät

Kommentit

  1. Minun lapsellani oli ala-asteella ongelma 3 henkilöä ottivat hänet silmätikuseen. Sitä jatkui liian pitkään olla kiusattuna. Kivakoulu tai opettaja eivät saaneet kiusaajia kuriin. Ainut ratkaisu oli mennä kiusaajien kotiin yksitellen kertomaan heidän vanhemille, mitä kiusaajat olivat tehneet ja sanoneet kiusatulle. Loppui sekin vähitellen kiusaaminen mutta lapseni ei enään luottanut itseensä ja ei pystynyt tutustumaan enään kunnolla luokallansa oppilasiin vaikka rohkasin häntä yrittämään, olisinpa ollut fiksumpi ja tehnyt asialle jotain, sillä olen asunut melkein koko ikäni täällä kylällä lapsuudestani saakka. Nyt hän on ylä-asteella 8 luokalla mutta ei ole sieltäkään löytänyt kavereita, joiden kanssa viettää vapaa-ajaikaansa heidän kanssansa. Koulussa hän kuitenkaan ei jää yksin vaan on sosiaalinen. Onneksi hän harrastaa salibandyä ja on siellä hyvin viihtynyt vaikka ei sieltäkään ole tarttunut kavereita. Nyt hän on onnellinen, kun on löytänyt tyttökaverin 60 km päästä ja tapailevat toisiansa viikonloppuisin.

  2. Just. Kaikki kohdat eli 1, 2, 3 ja 4 sanoi koulun rehtori mun lapselle ja kiusaaminen jatkui ja paisui. Se kaikki mitä sen jälkeen on tapahtunut on…En edes viitsi kirjoittaa mitä tunnet rehtoria, koulua ja kiusaaja ja hänen vanhempiaan kohtaan, oksennan jos suon heille yhtään ajatusta!

  3. Hyvin analysoitu. Kuuntele loppuun, mitä lapsi sanoo. Noilla varoitetuilla ei vain vieraannuteta lasta yhteisöstä, vaan myös passivoidaan. Voi olla jopa huonompi tulevaisuutta ajatellen. Tämälasten varhaiskasvatus kiinostaa, ja menenki ensi keskiviikkona luennoimaan 6-vuotiaille vammojen hoidosta heidän pyynnöstään. Kun lapset kysyvät tälläistä kertomista, en kysele palkkioita, vaan menen, tulee niitä tai ei! Haastavaa on, miten kerron saman kuin kongresseissa 6-vuotiaille. Tärkeintä on olla aliarvioimatta vastaanottokykyä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *