Hyvä pelikaveri on kannustava

Lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksien tukemiseksi on juuri nyt paljon tahtoa, sillä lasten ja nuorten vähäinen liikunta on noussut yhdeksi suurimmista kansanterveydellisistä haasteistamme. Harrastustakuun toteutumiseksi on esitetty paljon kehittämisideoita, joissa nostetaan esiin erityisesti matalan kynnyksen harrastamisen tukeminen. Tavoitteellisen harrastamisen rinnalle tarvitaan mahdollisuuksia harrastaa ilman kilpailullisia elementtejä.

Liikunnan harrastaminen ei ole kuitenkaan pelkästään kiinni siitä, että erilaisia harrastusmahdollisuuksia on tarjolla. Nuorelle vertaisryhmään kuuluminen on tärkeää ja kaverit ohjaavat aiempaa enemmän nuorten valintoja. Nuorten maailmassa liikunnalla on sosiaalisesti rakentuvia ja sosiaalisuutta korostavia merkityksiä, joten vertaisryhmän dynamiikan ymmärtäminen on tärkeää urheiluharrastuksen tukemiseksi.

Liikuntaharrastusten sosiaalisen ulottuvuuden tunnistaminen kiinnittää huomion harrastuksen tarjoamien sosiaalisten suhteiden laatuun. Harrastusryhmään kiinnittyminen ei onnistu, jos ilmapiiri ryhmässä ei ole kannustava ja turvallinen tai jos porukasta ei löydy sellaista kaveria, kenen kanssa olisi mukava jutella. Tässä kohtaa nousee esiin harrastustoimintaa ohjaavien aikuisten tärkeä rooli. Lasten ja nuorten kohtaaminen vaatii ohjaajilta osaamista. Lasten ja nuorten tulee tulla kuuluksi, nähdyksi ja huomioiduksi harrastuksissa, ja heillä tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet vaikuttaa harrastuksen sisältöön. Ohjaajan tärkeä tehtävä on tukea nuorten tutustumista toisiinsa ja kannustavan ja viihtyisän ilmapiirin rakentaminen.

MLL on työskennellyt koulujen kanssa hyvinvoinnin edistämiseksi jo vuosikymmenten ajan. Nyt teemme myös urheiluseurojen kanssa työtä viihtyisän ja turvallisen harrastusympäristön edistämiseksi. Kehittämishanketta tehdään yhteistyössäFolkhälsanin, Suomen Palloliiton sekä Salibandyliiton kanssa. Tavoitteena on tukea urheiluseuroissa toimivia valmentajia ja muita joukkueen toimihenkilöitä ymmärtämään ryhmän sosiaalisten suhteiden merkitystä lasten ja nuorten viihtymiselle urheiluharrastuksessa sekä ohjaajan roolia vertaissuhteiden tukijana.

Erityisen tärkeää on huomioida alan asiantuntijoiden eli lasten ja nuorten itsensä ääni kehittämistyötä käynnistettäessä. Syksyllä 2017 teimmekin 11–16-vuotiaille suunnatun kyselyn, jolla keräsimme tietoa lasten ja nuorten vertaissuhteiden merkityksestä urheiluharrastuksessa, osallisuudesta urheiluharrastuksessa sekä harrastuksessa koetusta kiusaamisesta tai huonosta kohtelusta.

Kävin vetämässä työpajaa 9–13-vuotiaille nuorille salibandyn pelaajille, jotta saisin kuulla, millaisia ajatuksia pelaajilla on harrastusryhmän ilmapiirin merkityksestä. Laadimme pienryhmissä kuvauksia siitä, millainen on hyvä pelikaveri. Pelaajien laatimista kuvauksista löytyi paljon yhtäläisiä piirteitä: hyvä pelikaveri on reilu ja ystävällinen sekä ottaa muut huomioon ja kannustaa. Yhdessäkään kuvauksessa hyvä pelikaveri ei ollut se, jolla on tarkin laukaus tai paras tekniikka. Erityisesti muiden kannustaminen nousi pelaajien kuvauksissa esille. Tavoitteellisesti salibandya harrastavilta lapsilta ja nuorilta löytyi siihen selkeä perustelukin: ”Jos joukkuekaverit aina ragee, kun epäonnistuu, ei uskalla lopuksi yrittääkään mitään uutta, eikä tule niitä hienoja onnistumisia.”

Jätetään tämä muistutukseksi meille aikuisille, jotka vanhempina, kummeina, isovanhempina tai valmentajina olemme kesällä mukana lasten urheiluturnauksissa tai -kisoissa. Ei turhaan aseteta liikkumisen iloa ja tavoitteellista urheilua vastakkain, vaan pidetään huolta siitä, että jokaisessa harrastusryhmässä on mahdollisimman hyvä ilmapiiri. Näytetään itse esimerkkiä, tervehditään kentän laidalla kaikkia, kannustetaan reilusti ja suhtaudutaan tuomareihin, vastustajiin ja valmentajiin kunnioittavasti.

Sen sijaan, että kysyy lapselta treenien jälkeen, että miten meni ja mitä harjoittelitte, voi vanhempi auttaa lasta kiinnittämään huomiota ryhmän toimintaan ja ilmapiiriin. ”Millainen tunnelma harjoituksissa oli? Miten kannustit muita? Saitko palautetta suorituksestasi muilta? Onko joukkueessa joku, joka tuntuu jäävän usein yksin?” ovat hyviä kysymyksiä synnyttämään keskustelua harrastuksen sosiaalisesta ulottuvuudesta. Samalla ne avaavat kanavan sille, että lapsen on helpompi ottaa puheeksi myös mahdolliset kurjat tilanteet joukkueen ilmapiirissä tai pelikavereiden kanssa.

Kirjoitus julkaistu alunperin kesäkuussa 2017.

Eeva-Liisa Markkanen

Eeva-Liisa Markkanen

suunnittelija, kouluyhteistyö ja nuorisotoiminta (Siirtynyt toiseen työpaikkaan keväällä 2018)

Aiheeseen liittyvät

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *