Liikenteessäkin tarvitaan kykyä keskittyä ja olla läsnä hetkessä

Tiesitkö, että saatamme avata kännykkämme keskimäärin jopa 200 kertaa päivässä? Käytännössä tämä tarkoittaa, että vilkuilemme puhelinta noin kymmenen kertaa tunnissa. Digimedian lumovoimaiset sisällöt houkuttelevat hapuilemaan puhelinta harmillisen usein myös tilanteissa, jossa tarkkaavaisuuden puute voi olla turvallisuudelle uhka ja luoda vaaratilanteita.

Olipa kyse aikuisesta auton ratissa, teinistä mopoauton puikoissa tai suojatietä ylittävästä lapsesta on ensiarvoisen tärkeää, että jakamattoman huomiomme saa liikenteessä turvallinen, vastuullinen ja muut huomioiva käyttäytyminen.

Käytämme medioita usein tylsien hetkien täyttämiseen. Usein puhelimeen tarttuminen on pinttynyt tapa, joka toimii piristeenä, rentouttajana tai huonon fiiliksen poistajana. On ihan ok, että arjessa on myös tilanteita, joissa ei erityisemmin tapahdu mitään. Liikenteessä tämä on kuitenkin harhaa, sillä ympärillämme on silloin paljon tilanteita, joita meidän tulisi pystyä havainnoimaan ja ennakoimaan.

Lapsi ottaa mallia aikuisesta

Aikuisen esimerkki on lapsen mediatapojen muodostumisessa ensisijaisen tärkeää, sillä lapsi katsoo mallia aikuisesta. Kävelemmekö työmatkan katse kännykässä, kaivammeko sen esille odottaessamme liikennevalojen vaihtumista tai puhummeko puhelimessa  ja näpyttelemmekö viestejä ajaessamme lapsia harrastuksiin? Nämä ovat esimerkkejä pohdinnoista, joiden avulla aikuinen voi miettiä omaa esimerkkiään vastuullisena liikennekasvattajana.

Liikennekasvatus alkaa jo varhaisessa vaiheessa, sillä jo vauva havainnoi ja rekisteröi, jos vaunuja työntävä vanhempi katselee samalla kännykkää. Lapsen kanssa yhdessä ulkoillessa ja liikkuessa tarjoutuu paljon opettavaisia tilanteita keskustella pienenkin lapsen kanssa liikenteessä liikkumisesta.

Ole itse lapsellesi paras esimerkki. Varmista ohjaamalla ja omalla toiminnallasi, että lapsi myös ymmärtää miksi toimit niin kuin toimit. Juttele lapsen kanssa kotona minkälaisia mediankäyttöön liittyviä käytänteitä liikenteessä olisi hyvä olla. Puhelin on hyvä pitää liikenteessä taskussa tai repussa. Jos puhelin soi tai värähtää, on hyvä pysähtyä kävelytien reunaan kunnes puhelu on hoidettu tai viestiin vastattu.

Onko pakko vastata heti?

Lapsen ja nuoren kanssa voi myös pohtia mitkä puhelut ja viestit ovat ensisijaisen tärkeitä ja mitkä sellaisia, jotka voivat odottaa? FOMO, fear of missing out eli paitsi jäämisen pelko voi aiheuttaa lapselle tai nuorelle voimakasta ahdistusta. Pelko, että jokin somekeskustelu tai vuorovaikutustilanne menee ohi ja ryhmään kuulumisen tarve tekevät lapsista ja nuorista otollisia uhreja FOMOlle. Tarvitaan keskustelua ja vähän siedätystä vastustaa FOMOn aiheuttamia tuntemuksia.

Lapsen ja nuoren kanssa voi myös pohtia kaverisuhteita ja ystävyyttä. Onko viesteihin pakko vastata reaaliajassa? Mitä tapahtuu, jos viesteihin ei vastaa? Voiko ystävyys kariutua vastaamattomaan viestiin?

Mopoautossa kännykkä piiloon

Kevytajoneuvoilla ajaville nuorille on hyvä painottaa liikenteessä ajavan vastuuta omasta ja muiden turvallisuudesta. Mopoautossa tai pyöräillessä korvakuulokkeissa kovalla soiva musiikki voi vaimentaa muun liikenteen äänet ja merkit lähestyvästä vaaratilanteesta. Kännykkää räplätessä pitää muistaa aina ajaa tien sivuun ja jatkaa matkaa vasta, kun kännykkäasiat on hoidettu.

Joskus pelkkä kännykän esillä oleminen voi viedä tarkkaavaisuuden, jos katseen kääntää tiestä väärällä hetkellä. Ajamista harjoittelevan kuskin voi olla järkevää laittaa kännykkä ajaessa kokonaan piiloon. Poissa silmistä, poissa mielestä toimii tässäkin hyvin. Mopoauton kyydissä olevalle kaverille on hyvä muistuttaa, että kuski ei saa häiriintyä myöskään apukuskin paikalla matkustavan mediankäytöstä.

Olemassa olevaan hetkeen keskittyminen tärkeää

Mediankäyttöön liittyy paljon keskeneräisyyden sietämistä. Aina on uusia viestejä, videoita ja pelejä, jotka eivät lopu koskaan. Jokainen aikuinen pystyy samaistumaan tunteeseen, kun miettii miten vaikealta tuntuu joskus jättää innostavat työt kesken tai sietää tunnetilaa, kun keskeneräiset kotityöt roikkuvat arjen kiireessä. Sama tunnetila ajaa lapsia ja nuoria mediasisältöjen pariin.

Joka kerta, kun saamme uuden viestin, pelaamme mieleistämme peliä tai päivitämme somea aivoissamme erittyy pieniä määriä mielihyvähormoni dopamiinia. Dopamiini auttaa meitä keskittymään tai kiinnostumaan uusista asioista.

Joskus saattaa käydä niin, että keskitymme väärällä hetkellä vääriin asioihin. Liikenneturvallisuuden näkökulmasta ensisijaisen tärkeää olisi, että  arjessamme olisi edelleen myös hetkiä, joissa digimediat eivät ole läsnä. Näissä hetkissä on hyvä harjoitella paitsi vastuullista liikenteessä liikkumista, mutta myös tietoista läsnäoloa ja keskittymistä olemassa olevaan hetkeen.

Paula Aalto

Paula Aalto

mediakasvatuksen suunnittelija

Ladattavat materiaalit

Aiheeseen liittyvät

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.