Miten tuen lapseni kaveritaitoja ja kaverisuhteita?
Kaveritaidoilla tarkoitetaan niitä taitoja, joita tarvitsemme, kun olemme vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Toisten kanssa toimiminen on yksi vaikeimmin opittavista taidoista, minkä vuoksi sitäkin pitää harjoitella. Lapsen tulee saada tukea harjoitteluun aikuisilta. On hienoa, että kouluissa panostetaan tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoitteluun. Sen lisäksi myös harrastusryhmissä ja muissa yhteisöissä aikuisilla sekä tietenkin meillä vanhemmilla ja muilla lapsen läheisillä on keskeinen rooli lapsen kaveritaitojen ja kaverisuhteiden tukemisessa. Kun lapsi osoittaa kaveritaituruutta, kerro hänelle siitä. Positiivisen vahvistamisella on iso merkitys.
Kaikki lähtee kohtaamisesta. Tarvitaan myönteistä kiinnostusta ja uteliaisuutta lapsen kuulumisiin. Kertomishanat saattavat aueta, kun houkuttelee lasta kertomaan konkreettisesta asiasta: Mikä oli tänään kivointa, entä tylsintä? Mitä ruokaa koulussa tänään oli? Oleellista on myös valita oikea ajankohta. Oman ekaluokkalaiseni kohdalla oikea aika ei ole se, kun hän tulee iltapäiväkerhosta kotiin, vaan kahdenkeskeinen hetki illalla tai yhteiset minuutit päivällispöydässä.
Lapsen kaverisuhteita voi selvittää kyselemällä, millaisia kavereita lapsella on koulussa? Mitä hän teki heidän kanssaan Tapahtuiko jotain erityistä? Oliko hänellä seuraa? Kaverisuhteissa tulee herkästi ristiriitoja, mutta joskus niistä voi olla vaikea kertoa. Jos huomaat, että jokin asia on selvästi jäänyt kaihertamaan lastasi, voit avata keskustelua: ”Huomaan, että sua harmittaa nyt kovasti. Haluaisin tietää, mitä on sattunut. Jutellaanko?” Vanhemman apu lapsen tunteen sanoittamisessa ja hyväksymisessä voi houkutella juttelemaan hankalastakin jutusta.
On hyvä, että kaikissa kodeissa jutellaan hyvästä kaveruudesta ja toisten huomioimisesta, vaikka oman lapsen kaverisuhteista ei olisi akuuttia huolta. Me voimme yhdessä vanhempina vaikuttaa siihen, ettei ketään jätettäisi kaveriporukoiden ulkopuolelle. Omalta lapselta kannattaa siis myös kysyä, miten lapsen luokassa kaverisuhteet toimivat? Onko lapsi huomannut, että joku jää leikkien ulkopuolelle koulussa tai on aina vaikkapa välitunnilla yksin?
Entäpä miten toimia, jos huomaa jonkun jääneen ulkopuolelle? Toisen lapsen näkökulmaa voi yrittää tavoittaa niin, että pyytää lasta miettimään mitä hän itse toivoisi tällaisessa tilanteessa? Näissä keskusteluissa on myös hyvä muistuttaa siitä, että jos herää huolta luokkakaverista, niin siitä kannattaa kertoa koulun aikuiselle. Ja samalla kannustaa omaa lasta: ”Hei sä voit olla se, joka menee kysymään, haluaisitko tulla mukaan”.
Avoimet keskustelut näistä aiheista auttavat myös omaa lasta kertomaan kaverisuhdevaikeuksista, jos sellaisia tulisi myöhemmin vastaan.
Lopuksi on hyvä vielä pysähtyä hetkeksi vanhemman omien kaveritaitojen äärelle. Lapset seuraavat herkeämättä meitä aikuisia. Minkälaista esimerkkiä itse annan toisten kohtelemisesta? Miten puhun muista ihmisistä? Näytänkö omalla esimerkilläni toisten kunnioitusta? Kohtelenko myös omia perheenjäseniäni kunnioittavasti?
Väsyneenä ja stressaantuneena nämä taidot saattavat itse kullakin romahtaa. Meillä jokaisella on huonompia hetkiä, jolloin se oma esimerkki ei ole paras mahdollinen. Tärkeää on se, miten tällaisten hetkien jälkeen asiat jutellaan läpi. Tällä kertaa ei mennyt nappiin, mutta tästäkin opittiin.
Riittävän hyvä vanhemmuus pätee myös kaveritaitojen kohdalla.
Satu Suomalainen
kouluyhteistyön asiantuntija