Isässä parasta on, kun hän keksii retkikohteita

Tony Hagerlund, 44, Espoo
Luonto- ja lähiseuturetket ovat meidän juttumme. Haluan esitellä Tiitukselle kotikaupunkimme hienoja paikkoja. Sorlammen luontopolulla tutkimme luolia ja keväällä löysimme Leppävaaran keskeltä palaneen vanhan huvilan.

Tiitus viihtyy retkillä, mutta kyselee välillä, miten pitkälle oikein pitää mennä. Uskon, että hänellä on silti kivaa. Valokuvaan paljon, ja Tiituskin tykkää ottaa kuvia. Viime kesältä minulla on kuva, jossa olemme uimarannalla ja Tiitus kuvaa rantaa omalla kännykällään. Tiitus on taiteellinen: kuviksen työt ovat melkein lukiolaisen tasoa.

On paljon hauskempaa retkeillä lasten kanssa kuin itsekseen. Sitä paitsi Tiitus on tärkeä apuri ja tarkka bongaamaan hyviä paikkoja.

Tiitus ja minä innostumme helposti, meidät on helppo puhua ympäri kokeilemaan uutta. Tiitus harvoin päättää ennalta, ettei tykkää jostain. Hän haluaa kokea ja kokeilla itse.

Tiitus pohdiskelee ja tekee teräviä havaintoja. Hän osaa hahmottaa asioiden suhteita. Hän pitää maantiedosta ja miettii esimerkiksi maiden ominaispiirteitä ja eroja. Olemme molemmat hajamielisen hyväntuulisia.

Viime jouluksi Tiitus kirjoitti joulupukille listan, jossa oli alleviivaukset eri väreillä. Paperin toisella puolella oli avattu koodaus eli kerrottu, mitä mikäkin väri tarkoitti. Luokittelu oli kuin työelämästä. 

Tiitus Hagerlund, 9
Harrastan jalkapalloa, ja isin kanssa pelaamme usein talon pihassa. Isi on hyvä syöttämään, vetämään ja torjumaan.

Isissä parasta on, kun hän keksii retkikohteita ja vie kaikkiin kivoihin paikkoihin. Kun lähdemme retkelle, askeleita kertyy välillä monia tuhansia. Kerran olimme jopa kahden tunnin retkellä. Isin lyhyet retket ovat todella pitkiä ja pitkät ovat tosi pitkiä. Isi vie usein uimaan. Viimeksi hän vain seisoi vedessä, mutta useimmiten hän kyllä ui mukana.

Isi valokuvaa luontopolkuja, rantoja, vanhoja kartanoita ja kouluja. Ne ovat hyviä kuvia.

Tykkään maantiedosta ja kartoista. Isikin tykkäsi koulussa maantiedosta. Isi keksii kivoja lahjoja, esimerkiksi vanha kännykkäni ja Playstation nelonen olivat hyviä.

Välillä hassuttelemme yhdessä tai painimme olohuoneen matolla. Isi kutiaa vähän, minäkin joskus. 

Juttu on julkaistu Lapsemme-lehden 3/2020 Kainalossa-palstalla.

Anu Kylvén

Kirjoittaja

Tomi Nuotsalo

Valokuvaaja

Ladattavat materiaalit

Aiheeseen liittyvät

Kainalossa-sarjan aiempia juttuja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.