Kysyimme nuorilta, mitä he ajattelevat tekeillä olevista nuorten digisuosituksista

Vuoden alussa 0–13-vuotiaille annettiin digilaitteiden käyttösuositukset. Tekeillä on digisuositukset myös 13–18-vuotiaille. Tässä kahden nuoren ajatuksia nuorten somen käytöstä ja tarpeellisuudesta.

Moni aikuinen haluaa rajoittaa nuorten ruutuaikaa ja sitä, mitä me teemme netissä. Tarkoitus on hyvä, mutta usein aikuiset eivät ymmärrä, mitä kaikkea he oikeasti rajoittavat. Digilaitteen avulla nuori pitää yhteyttä kavereihinsa, ylläpitää harrastuksia ja saa tietoa maailmasta sekä luo siitä mielipiteitä.

Some on nuoren sosiaalinen tila. Me tapaamme netissä, erilaisissa ryhmächateissa tai keskustelupalstoilla, siellä missä muutkin samanikäiset ovat. Kun puhelin viedään pois, yhteys kavereihin katkeaa samalla. Some tukee identiteetin rakentumista, kun nuoret pääsevät kokeilemaan blogin kirjoittamista, videoiden kuvaamista ja editointia, pelien pelaamista ja jopa pienimuotoista yrittäjyyttä. Me opettelemme ilmaisemaan itseämme, ottamaan vastuuta omasta tekemisestämme ja kohtelemaan toisia kunnioituksella.

Puhelin on myös oppimisen väline. Esseet, osa tehtävistä ja kokeista tehdään koneella, tarvittava tieto saadaan netistä ja opettajiin pidetään yhteyttä viesteillä. Aikuiset tarvitsevat puhelintaan tai konettaan töihin, niin nuoretkin. Se ruutuaika rajoitus, jonka oli tarkoitus estää videoiden katselu, saattaa sittenkin estää koulutehtävän tekemisen.

Rajoittaminen ei poista ongelmia, se vain siirtää ne piiloon. Digihyvinvointi ei synny kielloista, vaan tasapainosta. Nuori voi voida hyvin digitaalisessa ympäristössä silloin, kun hänellä on mahdollisuus pitää yhteyttä kavereihin, oppia uutta ja ilmaista itseään turvallisesti. Jos nämä mahdollisuudet rajoitetaan, digihyvinvointi ei parane, vaan se heikkenee.

Kiivi, Nuortennetin toimittaja

Somekielto ei mielestäni ole paras ratkaisu, eikä se ainakaan saa jäädä ainoaksi. Se saattaa vaikuttaa helpolta ratkaisulta, mutta sen toimivuus ei kuitenkaan ole taattua. Sen sijaan tarvitsemme päätöksiä, joiden avulla somesta tehdään turvallisempi paikka. Painetta pitää laittaa päättäjille, jotta he pyrkivät löytämään ongelmiin aidosti parempia ratkaisuja. Päättäjien pitäisi myös velvoittaa someyhtiöt ottamaan vastuuta somen haitoista ja toimimaan haittoja vastaan.

Myös nuoria pitää kuunnella ja heidät pitää ottaa mukaan päätöksentekoon tässä juuri heitä koskevassa asiassa. Lisäksi jokaisen meistä pitää pyrkiä kohti maailmaa, jossa some ei olisi liian suuri osa elämäämme. Some voi olla väline, joka parantaa elämäämme, mutta se ei saa määrittää sitä. Mietin, miksi keskustelusta jää usein täysin pois aikuisten somen käyttö. On aikuisia, jotka eivät pysty olemaan ilman puhelinta ja jotka toimivat epäasiallisesti digitaalisessa ympäristössä.

Somen haitat voivat olla vakavia. Some voi esimerkiksi edesauttaa radikalisoitumista, kiusaamista, keskittymiskyvyn huonontumista ja sekä mielenterveyden että fyysisen terveyden heikkenemistä. Somessa voi kohdata pelottavaa, ahdistavaa ja sopimatonta sisältöä ja moni on addiktoitunut somen selailuun. On selvää, että asialle pitää tehdä jotain. Mutta onko juuri somekielto kaikista toimivin ja paras ratkaisu?

Emilia, Nuortennetin toimittaja

Kuva: Frida Lönnroos