Suositukset luovat pohjan turvalliselle digiarjelle

Vuoden alussa annetut valtakunnalliset 0–13-vuotiaiden digisuositukset loivat yhteisen ja odotetun pohjan lasten digitaalisten laitteiden käytölle. MLL:n Paula Aalto toteaa, että suosituksissa tunnistetaan vaara siitä, että osa lapsista altistuu pelottaville ja ahdistaville sisällöille. Lapset tarvitsevat kasvokkaista vuorovaikutusta ja leikkiä, eikä ruutu voi korvata näitä elementtejä. Digilaitteiden käytössä on myös myönteisiä puolia.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi vuoden alussa kansalliset digitaalisten laitteiden vapaa-ajan käyttösuositukset 0–13-vuotiaille. Niiden mukaan alle 13-vuotiaalle ei suositella lainkaan omaa älypuhelinta. 2–5-vuotiaille sopiva ruutuaika on enintään tunti päivässä ja alle 2-vuotiaille ei suositella ruutuaikaa ollenkaan. 6–10-vuotiaiden suositeltu ruutuaika on enintään tunti päivässä ja 11–13-vuotiaille enintään kaksi tuntia päivässä. Aikuisen vastuulla on tarvittaessa rajoittaa ruudulla oloa.

Digisuositukset antoivat yhteisen suunnan ja ottivat selvän yhteiskunnallisen kannan lasten digitaaliseen hyvinvointiin ja ongelmakohtiin. Suosituksia tarvitaan, koska lapset altistuvat verkossa haitallisille, seksuaaliväkivaltaa sisältävälle ja ei-ikätasoisille sisällöille, ja koska kiusaaminen on verkossa arkipäivää. Digisuosituksia on annettu myös muissa maissa, mutta Suomessa otettiin ensimmäisenä kantaa myös lasten älypuhelinten käyttöön ja omistamiseen.

MLL:n kehittämispäällikkö Paula Aalto pitää hyvänä sitä, että suosituksissa on otettu kantaa sisällön laatuun ja etenkin aikuisen rooliin lapsen digilaitteiden käytön valvojana. Aallon mielestä linjaus siitä, ettei alle 13-vuotiaalla kuulu olla omaa älypuhelinta, antaa vanhemmille tukea päätöksiin, kun lapsi vetoaa vertaispaineeseen. Hänen mielestään suositukset palauttavat päätösvallan aikuisille.

– Suosituksissa on paljon hyvää, mutta myös kohtia, jotka ymmärrettävästi herättävät keskustelua ja harmitustakin. Mikään ei ole mustavalkoista. Perheissä voikin olla vaikea siirtyä suosituksiin, jos laitteet ovat olleet vapaammin käytössä. Siirtyminen vaatii aikaa, keskustelua ja yhteisiä päätöksiä, Aalto sanoo.

Aalto oli mukana THL:n ja Opetushallituksen suosituksia valmistelleessa verkostossa. Hän toivoo, etteivät suositukset lannista, vaan kannustavat etsimään kullekin perheelle sopivia ratkaisuja. MLL on tuonut valmisteluun lasten ja nuorten kokemuksia. Lasten äänet kantautuvat järjestöön esimerkiksi mediakasvatusoppituntien, tukioppilastoiminnan, Nuortennetin sekä Lasten ja nuorten puhelimen kautta.

– Näissä kohtaamisissa kuulemme tarinoita siitä, miten media vaikuttaa perheissä, mikä haastaa, mikä ilahduttaa. Rajoitusten lisäksi tarvitaan myönteisiä vaihtoehtoja. Pelkät kiellot eivät riitä. Meidän tulee tarjota turvallisia paikkoja, joissa lapset ja nuoret voivat harjoitella digitaalisia taitoja ja osallistua, mutta myös sisältöjä, jotka vahvistavat hyvinvointia, Aalto toteaa.

Suositusten vahvuus on siinä, että ne luovat yhteiskunnallista keskustelua, antavat vanhemmille tukea sekä ohjaavat kouluja, päiväkoteja ja muita toimijoita yhteiseen suuntaan. Normit ja käytännöt muuttuvat vähitellen, kun yhä useammat perheet ja yhteisöt sitoutuvat niihin.

– Suositusten heikkous on niiden vapaaehtoisuus. Ne eivät aseta velvoitteita esimerkiksi teknologiayrityksille. Tarvitsemme lainsäädäntöä, joka velvoittaa sosiaalisen median alustat ottamaan vastuun siitä, että alle 13-vuotiaat eivät voi luoda tilejä. Nyt alustat eivät edes yritä valvoa ikärajojaan, koska niillä ei ole taloudellista intressiä siihen. On tärkeää peräänkuuluttaa läpinäkyvyyttä myös siihen, miten algoritmit toimivat ja mitä sisältöjä ne tarjoavat lapsille ja nuorille. EU:n DSA-asetus on askel oikeaan suuntaan, mutta tarvitsemme myös kansallista lainsäädäntöä, joka asettaa selkeät velvoitteet alustoille ja vahvistaa lasten suojaa verkossa, Aalto pohtii.

Muutosta kaivattiinkin juuri arjen epäselvyyksiin ja sosiaalisen median sisältöihin ja ikärajojen ohittamiseen.

– Näemme MLL:ssä konkreettisesti, miten digitaaliset alustat vaikuttavat lasten ja nuorten hyvinvointiin. Kyse on siitä, että lapset altistuvat psykologisille ja sosiaalisille vaikutuksille ja paineille, joihin heidän kehityksensä ei ole valmis. Haitalliset sisällöt, kiusaaminen, liiallinen ruutuaika ja öisin puhelimella oleminen vaikuttavat lasten hyvinvointiin, Aalto kertoo.

Hän toivoo, että suositukset palauttavat meidät perusasioiden äärelle, jolloin uni, liike, leikki, lukeminen ja kasvokkaiset suhteet ovat etusijalla. Se, ettei alle 13-vuotiaiden tulisi suositusten mukaan käyttää sosiaalisen median palveluita, ei ole mielivaltainen päätös. Ikäraja perustuu ymmärrykseen, että lapset tarvitsevat suojaa aikuisille suunnitelluissa digitaalisissa ympäristöissä, joissa algoritmit optimoivat sitoutumista eivätkä hyvinvointia. Samat ilmiöt ovat läsnä pelimaailmassa.

Digilaitteiden käytössä on myös positiivisia merkityksiä. Laitteet voivat parhaimmillaan tukea esimerkiksi oppimista. Aktiivinen, luova ja yhteisöllinen käyttö on täysin erilaista kuin passiivinen sisällön selaaminen. Esimerkiksi Nuortennetin kaltaiset turvalliset ympäristöt voivat tarjota nuorille mahdollisuuden ilmaista itseään ja oppia mediataitoja ilman haitallisia algoritmeja.

– Digitaaliset laitteet voivat myös lisätä osallisuutta ja kaverisuhteita erityisesti niille lapsille ja nuorille, joilla on toimintarajoitteita tai jotka asuvat syrjäseuduilla, ja joille kasvokkaiset kohtaamiset eivät ole aina mahdollisia. Keskeistä on se, miten ja missä kontekstissa nuori digilaitteita käyttää. Kun käyttö on ikätasoista, aikuisen ohjaamaa ja turvallisissa ympäristöissä tapahtuvaa, hyödyt voivat olla merkittäviä, Aalto muistuttaa.

Ruutuajan rajoittaminen on tärkeää, mutta se ei ole ainoa asia, josta Paula Aallon mukaan tulee huolehtia.

– Ruutuaika on helppo mitata ja siksi sitä usein korostetaan, mutta todellisuudessa sen merkitys on paljon monimutkaisempi. On tärkeää huolehtia, että lapsi viettää ruudun äärellä aikaansa turvallisten, ikätasoisten sisältöjen äärellä.

Ruutuajan rajoittaminen haastaa aikuisia varmistamaan, että lapsen päivään mahtuu muutakin tekemistä kuin medioiden äärellä oloa. Lapsi tarvitsee liikuntaa, ulkoilua, kasvokkaista vuorovaikutusta, leikkiä ja riittävästi unta. Hyvinvointi kärsii, jos ruutuaika vie tilan näiltä perustarpeilta.