MLL

Haluanko vanhemmaksi -sivuston gallupiin on tullut paljon vastauksia, joiden mukaan moni ei ole varma, haluaako lapsia vai ei.

Mitkä ovat omat tunteesi puolesta ja vastaan? Mikä saa epäröimään lasten hankkimista?

TooSweet

Jos ajattelisin pelkästään itseäni ja mitä MINÄ haluaisin, niin kyllä, haluaisin lapsen. Haluaisin kokea vanhemmuuden, se toisi elämälleni merkityksen. Mutta.

En halua lasta tähän murenevaan, hajoavaan, tuhoutuvaan, kylmään ja epäinhimilliseen maailmaan. En halua lapseni joutuvan kokemaan kärsimystä, ahdistusta, pelkoa koko olemassaolon tulevaisuudesta. Tiedän myös sen, etten itse ole tarpeeksi vahva kasvattamaan vahvaa ja järkevää ihmistä tähän maailmaan, sillä olen itsekin vielä kesken, vaikka äidiksi tulemisen mahdollisuudet ovat iän puitteissa jo lopuillaan.

Omien tunteiden puolesta kyllä, järjen ja kaikkien osapuolten hyvinvoinnin kannalta en.

MaailmaOnPaha

Minulla on samankaltaisia ajatuksia. Tämä maailma, missä itsekin joutuu elämään, on liian paha. Ilmasto-ongelmat, kiusaaminen, väkivalta, saasteet… lista on loputon. Miksi haluaisin enää antaa jonkun toisen kärsiä tästä kaikesta. En siltikään osaa sanoa voisinko haluta lapsen. Olen kasvanut isossa perheessä, joten tunnen, etten olisi edes yksin, vaikka en lasta koskaan saisikaan. Jonkinlainen ajatus on, että lapsi voisi tuoda iloa elämään, mutta tämä maailma.. se on liian paha. En kestäisi, jos lapseni joutuisi kärsimään.

Vanna

Mä taas koen, että osaisin tukea vanhempana lasta erilaisissa haasteissa, koska itsellänikin on ollut haasteita. Mutta pelottaa, että entä jos en jaksakaan, kun pitää olla koko ajan lapsen/lasten kanssa. Entä jos väsyn ja alan inhota lapsen kanssa pakotetusti vietettyä aikaa?
Voi olla, että pelko johtuu siitäkin, etten usko nykyisen puolison pystyvän huolehtimaan tasaveroisesti lapsista – ja tukemaan minua. Ehkä aika siis ei ole nyt hyvä. Toisaalta kaipaisin omaa perhettä ja haluaisin lapsia, koska olen aina pitänyt lapsista.

Epävarma

Pidän lapsista ja vanhemmuus tuntuisi luontevalta. Olen kuitenkin aina ollut tekemisissä vain yli 7-vuotiaiden kanssa. Pelkään vauvoja ja pikkulapsia. Raskaus, synnytys ja imetys kuulostavat ihan hirveiltä asioilta. Myöskään en haluaisi luopua nykyisestä melko sukupuolineutraalista identiteetistäni ja tulla nähdyksi ensisijaisesti äitinä ja raskaana olevana naisena. Tuntuu että nämä ovat melko etuoikeutetun henkilön hölmöjä ajatuksia mutta niitä vaan päässä pyörii. Olen toki myös erittäin samoilla kannoilla muiden kanssa ilmastokysymyksistä. Myös kiusaaminen, netti ja ruutuaika hirvittävät… mulla on lapsettomanakin ongelmia jaksamisessa. Miten jaksaisin lasten kanssa? Menettäisinkö oman persoonani ja vapaa-ajan harrastukset?

Hanne

Minullakin on pelkoja jaksamisen suhteen. Hyvät yöunet ovat itselle todella tärkeät ja ilman niitä minulla esiintyy mm. ahdistusta ja masentuneisuutta.
Jonkinlaista vauvakuumetta itsellä esiintyy hetkittäin, mutta sitten myös negatiivisisa ajatuksia lapsiperhearjesta. Onko muilla tällaisia ristiriitaisia ajatuksia lastenhankintaan liittyen? En siis vain tiedä haluanko lapsia vai en.

Epävarma 2

Olen tavannut elämäni kumppanin, olemme suunnitelleet paljon tulevaa. Hän on alkanut puhumaan lapsien hankkimisesta, siis aidosta vauvakuumeesta. Olemme 30 vuotiaita. Olen kertonut kantani, että en ole ikinä tuntenut haluavani lapsia. Hän oli asian kanssa ok. Sovimme että etenemme rauhassa. Pelottaa silti kovasti että juttumme kariutuu tähän kysymykseen.

Omalta osaltani kysymyksiä ovat juuri jaksaminen perhe-elämässä, kun jaksaminen on koetuksella ilmankin lapsia. Miten selviydyn kasvatuksesta? Menetänkö omat harrastukseni? En ole juurikaan ollut tekemisissä lasten kanssa, joten kokemustakaan ei ole ennestään.

Alueelle ‘Haluanko vanhemmaksi?’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.