Edistätkö netissä eripuraa vai empatiaa?

Empatialla tarkoitetaan erilaisia taitoja asettua toisen henkilön asemaan sekä kykyä ymmärtää, mitä toinen ihminen saattaa kokea ja tuntea. Miten tämä onnistuu digitaalisissa ympäristöissä? Voisivatko empatiaa soveltavat mediataidot edistää yhteisymmärrystä ja kunnioittavaa kohtaamista netissä?

Tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat keskeinen osa mediataitoja. Netinkäyttö on usein ennen kaikkea sosiaalista toimintaa, etenkin lapsille ja nuorille. Tiedonhaun ja ajanvieton ohella meitä vetää nettiin tarve olla vuorovaikutuksessa ja viettää aikaa meille tärkeiden ihmisten parissa. Yhtä lailla inhimillisiä ovat toiveet tulla nähdyksi ja kuulluksi sekä tarve olla osa ryhmää myös netissä.

Nuoren netinkäyttäjän näkökulmasta voi pohtia, voiko sosiaalinen kanssakäyminen netissä tuottaa jollain tapaa nuoren elämään tai vuorovaikutussuhteisiin vaikuttavia paineita. Luoko somenkäyttö nuorelle
esimerkiksi pelkoa ulkopuolelle jäämisestä tai painetta toimia samoin kuin muut? Miten kasvattaja voi osoittaa, ettei kaikkien tarvitse sopia samaan muottiin?

”Jos kokee erilaisuuden pelottavaksi, on vaikeaa asettua erilaisen ihmisen asemaan ja nähdä maailmaa hänen näkökulmastaan.”

Empaattisia mediataitoja tarvitaan erityisesti digitaalisissa vuorovaikutuskanavissa, joissa kasvotusten havaittava tunnetieto tai elekieli ei välity. Ihmisen tunneskaala on netissäkin paljon kirjavampi kuin pelkkä mustavalkoinen peukku ylös tai alas. Emojit helpottavat tunteiden ja sävyjen ilmaisussa, mutta tulkitsevatko kaikki niitä samoin?

Myös esimerkiksi kilpailu, pelko tai ryhmissä vaikuttavat valta-asetelmat voivat estää muiden asemaan asettumista ja myönteistä vuorovaikutusta. Nuoren näkökulmasta voi pohtia, mitä tekemistä empatian esteillä on esimerkiksi nettikiusaamisen kannalta.

Vihapuhe tai epäasiallinen käytös voivat roihahtaa netissä vastuuttoman helposti, kun toisen reaktiota ei omin silmin näe. Oman ruudun takaa voi tuntua helpolta tuomita tai sanoa suorat, omasta mielestään oikeat sanat. Ruudun toisella puolella on kuitenkin toinen ihminen, jolle sanat ja teot netissä voivat merkitä jotain muuta.

Digitaalisia ympäristöjä on hyvä ajatella ihmisten kohtaamispaikkoina, ei pelkkinä teknologioina. Vaikka sovellukset tai laitteet ovat tehneet julkaisun helpoksi, ne eivät ajattele nettitekojen seurauksia käyttäjän puolesta, saati asetu toisen käyttäjän asemaan.

Empatian soveltaminen mediakasvatuksessa ja netissä toimiessa voi auttaa ymmärtämään moninaisuutta ja näkemään yhdistäviä tekijöitä erilaisten ihmisten välillä. Tämä voi osaltaan edistää myönteistä vuorovaikutusta ja rakentaa yhdenvertaisempaa nettikulttuuria.

”Pieni juttu minkä voi tehdä on se, että annat myönteistä palautetta, rakennat sitä kautta myönteisempää ilmapiiriä. Vielä pienempi asia on se, että on antamatta kielteistä palautetta.”

Empatia antaa avaimia nähdä maailmaa toisen näkökulmasta ja ymmärtää motiiveja erilaisille ulostuloille. Se liittyy myös ymmärrykseen, että se mitä tuomme netissä itsestämme esiin kuvin, kirjoituksin ja postauksin, on vain pieni siivu siitä, mitä kaikkea todellisuudessa olemme.

Yhtä lailla empaattiset mediataidot voivat auttaa meitä ymmärtämään, mitä ylipäänsä on mahdollista päätellä tai tietää toisista pelkän netissä näkemämme perusteella, ainakaan kysymättä. Kaikkea näkemäänsä ei tarvitse ylianalysoida tai vetää yhden näkökulman perusteella liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä, mutta parhaimmillaan empaattinen ajattelu voi auttaa tunnistamaan ja purkamaan netissä välittyviä stereotypioita.

Empatialla voidaan myös edistää netissä tarvittavia turvataitoja. Fiksu netinkäyttäjä ymmärtää oman toimintansa seurauksia niin itsensä kuin muiden kannalta. Empaattinen ote kannustaa itsetutkiskeluun ja kehottaa harkitsemaan vielä uudemman kerran, mitä tietoja on turvallista jakaa, mikä on sanomisen arvoista tai mahdollisesti loukkaavaa. Väärinymmärryksiä ja vahinkoja sattuu, mutta anteeksi pyytäminen netissä on aina mahdollista, joskus jopa helpompaa kuin kasvotusten.

Rohkeus kohdata ja ymmärtää moninaisuutta on tärkeä perusta empatialle. Tähän media eri muodoissaan tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia. Esimerkiksi kirjat, elokuvat ja pelit voivat tutustuttaa meitä todellisiin tai fiktiivisiin tarinoihin ja ihmisiin, joista voi oppia uusia tapoja katsoa maailmaa ja eläytyä erilaisten ihmisten asemaan.

”Samalla tavalla kuin ihan missä tahansa muussa elämässä, on tärkeää luoda keskusteluympäristöä, missä kaikkien on helppoa olla.”

Yhteisöllisyys on tärkeä osa nettikulttuuria. Eri some-kanaville, WhatsApp-ryhmille tai peliyhteisöille kehittyy usein oma keskustelukulttuurinsa, jonka pelisäännöt muodostuvat ja muuttuvat omanlaisikseen. Joskus ryhmän kulttuuri on niin vahva tai omintakeinen, että viestintää voi ulkopuolisen olla mahdoton ymmärtää. Loukkaavalle tai häiritsevälle käytökselle ei kuitenkaan pidä antaa tilaa missään ryhmässä.

Pysähtymällä tietoisesti nettivuorovaikutustilanteiden äärelle ja tutkimalla empatian näkökulmasta esimerkiksi jonkin some-ryhmän toimintaa, voi oivaltaa uutta ryhmän dynamiikasta ja myönteisen keskustelukulttuurin luomisesta. Millaisia pelisääntöjä ryhmään on syntynyt ja miten ne ovat muodostuneet? Huomioidaanko jokaisen ryhmän jäsenen postaukset samanveroisesti? Miten ryhmä reagoi, jos siinä esiintyy loukkaavaa tai häiritsevää käytöstä?

”Kehottaisin pitämään huolta siitä, että kasvokkainen vuorovaikutus on edelleen osa ihan jokapäiväistä arkea, että kaikki vuorovaikutus ei tapahdu netissä.”

Empatiataitoja voi harjoitella esimerkiksi keskustelemalla erilaisten ihmisten kanssa, havainnoimalla omia ja toisten tunnetiloja, kehittämällä kuuntelutaitoja ja pyrkimyksillä asettua toisen ihmisen asemaan.

Lopulta empatia rakentuu pienistä, toisia huomioivista hyvistä teoista sekä turvallisen ja kannustavan ilmapiirin rakentamisesta – niin netissä kuin kasvokkain. Eettinen mediankäyttö, empatiakyky ja mediataidot harvemmin kehittyvät itsekseen, vaan kasvatuksen tuella ja osana yhteisöä. Siksi tarvitaan mediakasvatusta.

Kunkin nuoren tapa ja mahdollisuudet käyttää nettiä ja mediaa ovat omanlaisiaan. Siksi kasvattajan on hyvä olla kiinnostunut lähellä olevan nuoren netinkäytöstä ja sen merkityksestä esimerkiksi kaverisuhteisiin. Kannattaa siis säännöllisesti kysyä, miten lapsella tai nuorella netissä, peleissä tai somessa menee.

Mikä on sinun seuraava, pieni hyvä tekosi netissä?


Tällä viikolla vietetään Mediataitoviikkoa, jonka tavoitteena on kehittää eri-ikäisten mediataitoja ja tukea mediakasvatusta.

Blogitekstin sitaatit ovat otteita MLL:n tuottamista, eri-ikäisten mediakasvatuksen tueksi soveltuvista videoista, joissa käsitellään muun muassa vuorovaikutusta ja empatiaa digiajassa. Videoiden asiantuntijoina toimivat tutkijat Katri Saarikivi, Silja Martikainen, Mona Moisala ja Mikko Meriläinen, joiden ajatukset innoittivat myös tämän blogitekstin kirjoittamiseen.

Rauna Rahja

Rauna Rahja

Mediakasvatuksen suunnittelija

Aiheeseen liittyvät

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *