Vanhempi nuoren koulunkäynnin tukena

Perusopetuslain mukaan oppivelvollisen tulee osallistua opetukseen, suorittaa tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäytyä asiallisesti. Vanhemman tehtävänä on huolehtia, että nuori suorittaa oppivelvollisuutensa. Vanhempi on viime kädessä vastuussa siitä, jos nuori ei suostu käymään koulua tai laiminlyö muuten koulunkäyntiä.

Vanhemman omat koulukokemukset vaikuttavat paljon hänen tapaansa puhua koulusta ja tukea nuorta tämän koulunkäynnissä. Kannattaa miettiä, millaisen kuvan nuori saa vanhemman kiinnostuksesta koulunkäyntiään kohtaan, jos vanhempi jättää toistuvasti vanhempainillat väliin.
Isän tai äidin omat kielteiset koulukokemukset välittyvät nuorelle huomaamatta puhetavassa ja kannustuksessa. Vanhemman kannattaa pysähtyä pohtimaan omia huonoja koulukokemuksia ja miettiä, kuinka ne vaikuttivat. Omat kielteiset kokemukset voi kääntää nuorelle hyviksi miettimällä, kuinka itse aikoinaan pääsi ikävistä kokemuksista eteenpäin. Vanhemman on hyvä pohtia, kuinka hän voisi tukea omaa nuortaan niin, että tämä välttäisi vastaavat ikävät kokemukset.

Pohdittavaa vanhemmalle

  • Muistele omaa kouluaikaasi:
  • Missä kävit koulua murrosikäisenä?
  • Miltä koulun vaihtaminen tuntui?
  • Ketkä olivat luokkatovereitasi?
  • Millaisia vaikeuksia kohtasit?
  • Millaisia hyviä koulumuistoja sinulla on?
  • Olivatko omat vanhempasi tyytyväisiä koulunkäyntiisi?
  • Miten vanhempasi ilmaisivat kiinnostusta koulunkäyntiäsi kohtaan?
  • Tuntuiko jokin oppiaine erityisen vaikealta tai vastenmieliseltä? Miksi?
  • Kiusattiinko sinua? Miten selvisit siitä?

Vanhemman tuki käytännössä

Vanhempi tukee nuoren koulunkäyntiä ohjaamalla tätä ottamaan itse vastuuta koulustaan. Vanhemman ensisijaisena tehtävä on huolehtia, että nuori käy koulua: nousee ajoissa sängystä ja menee kouluun asianmukaisesti varustautuneena. Nuorta voi auttaa esimerkiksi pyytämällä häntä lähettämään vanhemmalle tekstiviestin heräämisensä jälkeen ja tekemällä hänelle aamiaisleivät valmiiksi jääkaappiin. Vanhemman tulisi myös huolehtia siitä, että nuori saa riittävästi unta, ruokaa ja liikuntaa. Nuorella tulisi olla mahdollisuus rauhalliseen tilaan, jossa hän voi keskittyä koulutehtäviin.

Kun opiskelun perusedellytykset ovat kunnossa, vanhempi tukee nuorta olemalla kiinnostunut tämän koulunkäynnistä. Vanhempi voi tiedustella nuorelta tämän koulupäivästä, läksyistä, kavereista, oppiaineista, opettajista jne. Nuorelta ei kannata kysyä, miten koulussa meni. Kysymykseen helppo vastata yhdellä sanalla, johon keskustelu helposti tyrehtyy. Tarvitaan tarkempia kysymyksiä.

Lukujärjestys jääkaapin ovessa on oiva tapa pysyä perillä koulun tapahtumista. Nuorelta kannattaa kysyä koulun ajankohtaisista asioista, kuten kokeista. Tuntuiko englannin sanakoe vaikealta? Miten matikan tunnit sujuivat sijaisopettajan kanssa? Keskustelu syvenee, kun vanhempi tietää ja muistaa, mitä koulussa kulloinkin tapahtuu.

Vanhempi voi auttaa nuorta läksyissä ja kokeisiin valmistautumisessa. Perehtymällä osittain jo unohtuneisiin asioihin vanhempi näyttää nuorelle, että vaikeuksista huolimatta aina kannattaa yrittää. Kielten sanojen opettelu on helppo tapa viettää aikaa yhdessä, varsinkin jos yhteiset tekemiset ja jutunaiheet ovat väliin vähissä.

Jokainen on vastuussa omasta oppimisestaan. Vanhemmat ja opettajat eivät voi opiskella nuoren puolesta. Nuoren on itse tehtävä kotitehtävänsä. Yläluokilla ei käytetä tehtäväkirjoja yhtä paljon kuin alaluokilla. Tämän vuoksi vanhemmista saattaa joskus tuntua, että kotitehtävien määrä vähenee yläluokilla. Nuori saattaa myös usein sanoa, ettei kotitehtäviä ole tai että ne on tehty koulussa. Opettaja on voinut antaa kotitehtäväksi tietyt sivut, jotka nuori on lukenut kertaalleen. Nuorta tulisi ohjata kertaamaan lukutehtävä kotona useampaan kertaan. Nuori voi tehdä itse tai vanhempi voi tehdä tehtävästä kysymyksiä, käsitekarttoja tms. Opitun kertaaminen vahvistaa muistia.

Pohdittavaa vanhemmalle

  • Mitä odotat oman nuoresi koulumenestykseltä?
  • Mitkä ovat nuoresi vahvuuksia?
  • Missä nuoresi tarvitsee tukea?
  • Mikä sinulle vanhempana on tärkeää nuoresi koulunkäynnissä?

Huomaa!

Seuraa nuoresi jakso-, lukukausi- ja lukuvuositodistuksia. Jos arvosanojen taso tai yksittäisen aineen arvosana on laskenut selvästi, keskustele nuoren kanssa mahdollisista syistä. Ota tarvittaessa kouluun yhteyttä.

Yhteydenpito kodin ja koulun välillä

Nuoren koulunkäynnin tukeminen tarkoittaa myös yhteydenpitoa kouluun. Aktiivinen vanhempi pitää yhteyttä luokanvalvojaan. Perusopetuslaki velvoittaa koulua seuraamaan oppilaiden poissaoloja ja ilmoittamaan luvattomista poissaoloista huoltajalle. Kannattaa selvittää, miten tieto nuoren sallituista ja luvattomista poissaoloista kulkee parhaiten kodin ja koulun välillä.

Vanhempainilloissa koulun henkilöstö kertoo koulunkäyntiin liittyvistä asioista usein kotiin lähetettyjä tiedotteita tarkemmin. Mahdolliset keskustelut luokanvalvojan kanssa antavat yksilöllistä tietoa kunkin oppilaan koulunkäynnistä.

Vanhemmat saattavat miettiä, pitäisikö heidän kertoa opettajille perheen vaikeasta elämäntilanteesta, kuten avioerosta. Koululaki velvoittaa koulun henkilökuntaan kuuluvilta salassapitovelvollisuutta. Oppilaan etu on, että vanhemmat keskustelevat luokanvalvojan kanssa koulunkäyntiin mahdollisesti heijastuvista perheen tapahtumista. Nuoren hoitoa vaativasta sairaudesta, ruoka-aineallergiasta tai oppimisvaikeudesta kannattaa myös kertoa koulussa. Nuorta helpottaa tieto siitä, että joku koulussa tietää hänen tilanteestaan ja tämän puoleen voi tarvittaessa kääntyä.

Pohdittavaa vanhemmille

  • Mitkä ovat perheenne sovitut yhteydenpitotavat luokanvalvojaan?
  • Millaista koulun ja kodin välistä yhteistyötä nuoresi koulussa on?
  • Mitä sinä toivoisit yhteistyöltä koulun kanssa? Mitä itse voisit tehdä, jotta toiveesi toteutuisi?
  • Löytyisikö lapsesi luokkatovereilta vanhempia, jotka olisivat valmiita yhteisiin tekemisiin?

Huomaa!

Sovi yhdessä toisen vanhemman kanssa, kuinka hoidatte yhteydenpidon kouluun.
Kerro nuorellesi, miten ja mistä asioista otatte kouluun yhteyttä.