Kaustisella Aaro ja Nea ovat kulkeneet hirvimetsällä pienestä pitäen

Kaustislaiset kaverukset Aaro Peltoniemi, 12, ja Nea Tastula, 14, ovat kulkeneet isiensä kanssa metsästysreissuilla jo vuosikausia.

Lauantaiaamuna 10. lokakuuta kaustislaiset kaverukset Aaro Peltoniemi ja Nea Tastula heräävät kodeissaan puoli kuudelta. Innokkaat nuoret keskipohjalaismetsästäjät ovat tottuneita lähtemään ajoissa luontoon. Nyt harrastaminen vetää erityisesti puoleensa, sillä on heidän mielestään kiinnostavimman metsästyskauden, hirvestyksen, aloituspäivä. Jahti kestää, kunnes seuran luvat loppuvat, jopa joulukuulle.

Hirvimetsällä 12-vuotias Aaro on kulkenut isänsä Tonin mukana 6-vuotiaasta. 14-vuotias Nea on hirvestänyt Mika-isänsä matkassa 8-vuotiaasta. – Ilman pyssyä olen ollut hirvestämässä muidenkin kuin isän kanssa, Nea kuvailee intoaan.

Osaamisensa nuoret ovat virallistaneet jo kolme vuotta sitten Riistakeskuksen metsästäjän tutkinnolla. Siitä lähtien molempien hallussa on ollut metsästyskortti. Koska Aaro ja Nea ovat vielä alle 15-vuotiaita, he voivat metsästää yli 18-vuotiaan aseluvallisen välittömässä valvonnassa, käytännössä isiensä. Ensimmäisen hirvensä Aaro kaatoi kaksi vuotta sitten, Nea viime vuonna.

– Olen seuramme ensimmäinen nainen, joka on ampunut hirven, Nea mainitsee.

Rinnakkaisluvan vanhemman aseeseen he voivat saada 15-vuotiaana ja varsinaisen aseluvan 18-vuotiaana.

koristeellinen
Nea ja Aaro kokeilevat hirvikiväärin asettamista tanaan. 15-vuotiaiksi kumpikin saa ampua isänsä valvonnassa, jos vanhempi antaa lapselleen luvan aseensa laukaisuun.

Akut latinkiin

Lähtöä pyyntiapajille sujuvoittavat etukäteisvalmistelut. Edellisiltana kotonaan Nea ja Aaro ovat koonneet tarvittavia tavaroita ja vaatteita käden ulottuville, osin eräreppuihin asti, sekä ladanneet radio- ja älypuhelimen akkua.

Hirvimetsällä ulkovaatteiden vedenkestävyys on tärkeää. Niiden on oltava myös oransseja hirvestäjien virallisen turvavärin mukaisesti. Jalkoja tukevat vaelluskengät.

Repussaan Aarolla on varavirtalähteitä, tulitikkuja, sytykepaloja sekä eväitä: makkaraa, leipää ja termoksessa tietenkin glögiä. Nea ottaa mukaan kirveen, taitettavan retkisahan ja eväiksi makkaraa, leipää ja pullaa sekä mehua ja kahvia.

Metsään mahtuu

Aamuseitsemältä kirkonkylällä asuvat Peltoniemet ja Tastulat saapuvat Jahtilaan. Nykyaikainen metsästysseuran maja sijaitsee sivukylällä, kymmenkunta kilometriä keskustasta.

– Täällä ampumista voi treenata simulaattorilla ilman pauketta, Aaro kertoo.

Nea viihtyy etenkin lihankäsittelytiloissa. Lihoja myös Aaro on paloitellut jo vuosia.

– Kaikki ”ällöttävä” on minusta kivaa, kuten verihyytymien rapsuttaminen. Paloittelu on mukavaa ja mielenkiintoista, samoin ruoan laittaminen lihasta, Nea sanoo ja kertoo kokkaavansa hirvestä isän kanssa.

Majalla puheensorina yltyy, kun hirvestäjiä saapuu. Useimmat ovat jo arvostettuja senioreita. Porukan ikääntyminen kuitenkin mietityttää Neaa ja Aaroa.

– Mieti, Nea, kun saadaan joskus kahdestaan 30 hirvenpyyntilupaa, Aaro karrikoi.

Nea kannustaa muita nuoria:

– Kannattaa aloittaa metsästys.

Tekemisen meiningin lisäksi Nealle ja Aarolle hirvestyksessä mieluista on tuntikausien yhdessäolo ulkona. Myös iso eläin kiehtoo. Hirvestyksessä heille on tärkeää myös riistanhoito sääntöjen ja lakien mukaisesti esimerkiksi liikenteen hirvikolarien vähentämiseksi.

Kaksikko kokee, että harrastus kehittää heitä monipuolisesti. Esimerkiksi ampuminen harjaannuttaa keskittymiskykyä ja tarkkuutta. Harkinnassa apuna on isä, joka toistaiseksi tietenkin päättää ammutaanko ja kumpi ampuu, vanhempi vai lapsi. Myös fyysistä sinnikkyyttä punnitaan eri tavoin.

– Passissa pitää jaksaa kävellä, Aaro mainitsee.

– Ja lihoja pitää jaksaa paloitella, Nea jatkaa.

koristeellinen
Nea hengähtää hetken ennen kuin ryhtyy sytyttämään nuotiota ”parkkipaikalla” metsäautotien varressa.

Digitekniikka tukena

Aamukahdeksan jälkeen asioita on käyty läpi ja passipaikat arvottu pyynninjohtajan johdolla. Nea ja Mika ovat passimiehiä: he odottelevat sovitulla alueella hirviä, joita koiramiesten hirvikoirat heitä kohti haukkuvat.

– Minua saa sanoa myös hirvimieheksi, Nea toteaa.

Tastulat suuntaavat pakettiautollaan ensin Paskaharjuun, josta myös Peltoniemet laskevat hirvikoiransa maastoon. Passiketju on valmis yhdeksältä, ja harmaa norjanhirvikoira Havulan Jate saa heti vainun.

koristeellinen
Harmaa norjanhirvikoira Havulan Jate, palkittu hirven haukkuja, on Aaron rakas perheenjäsen.

– Marraskuussa meille tulee uusi harmaan norjanhirvikoiran pentu, narttu, Aaro juttelee koirakuumeiselle Nealle ja pohdiskelee samalla isälleen, voisiko Nea aikanaan ryhtyä emännäksi sen pennulle.

Jaten häntä heiluu näköpiirissä hetken, pian sen kulun seuraaminen on mobiilin maastokarttasovelluksen ja kaulan tutkapannan varassa.

koristeellinen
Mobiilin B-Park-sovellus ja koirien tutkapanta välittävät metsästäjille tiedon hirvenhaukkujien liikkeistä maastossa.

Nuotiomakkara maistuu

Puoli kymmenen jälkeen Aaro ja Toni lähtevät maasturillaan Jaten perään: koira on menossa emä ja vasa edellään naapuriseuran alueelle. Nea ja Mika jatkavat passissa vielä hyvän aikaa, mutta hirviä ei heidän lähelleen tällä kertaa ilmaannu.

Tuntia myöhemmin Nea sytyttää isänsä ehdotuksesta koivuklapeista nuotion ”parkkipaikalle” metsäautotien varteen. Yleensä nuotiolle kokoonnutaan porukalla kaadon jälkeen. He paistavat makkaraa, jutustelevat sekä seuraavat herkeämättä radioliikennettä ja tapahtumia mobiilissa.

Yhdentoista maissa Aaro ja Toni sekä Jate vihdoin palaavat. Poika ja isä ovat kurvailleet yhteensä 80 kilometriä pitkin metsäautoteitä hirvikoiransa perässä. Myös heille nuotiomakkara maistuu jo kovin.

koristeellinen
Jahtipäivä on alkanut kello seitsemältä, joten ennen puolta päivää eväät maistuvat jo kovin passimiehille, Mika-isälle ja Nealle.

Samassa metsästyksen johtajalta tulee uutta tietoa: ensimmäinen pyynti lopetetaan ja puolelta päivältä siirrytään Rapasaareen ja myöhemmin vielä Kovassaloon.

Tastulat ja Peltoniemet kotiutuvat iltapäivällä puoli viiden maissa. Ensimmäisen päivän pyynti on ollut tulokseton, mutta sunnuntaina taas jatketaan.

Juttu on julkaistu Lapsemme 4/2020 -lehdessä Lasten mukana -palstalla.

Anne Saarikettu

Kirjoittaja

Ulla Nikula

Valokuvaaja

Ladattavat materiaalit

Aiheeseen liittyvät

Aiemmin Lasten mukana -palstalla julkaistuja juttuja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.