Ohjaajista tuli sydänystäviä perhekahvilassa

Vapaaehtoistyön tekeminen yhdessä samanhenkisen ihmisen kanssa on voimaannuttavaa, sanoo perhekahvilan ohjaaja Sini Saustamo.

Viisi vuotta sitten Sini Saustamo ja hänen perheensä muuttivat Kaarinasta Saloon, eikä Sini tuntenut Salosta ketään. Kolmikuisen vauvan äiti lähti mukaan MLL:n toimintaan ja kuuli, että ihan kotinurkilla Märynummen kylässä perhekahvilatoiminta oli jokin aika sitten hiipunut ohjaajan lopetettua. Osallistujia kyllä olisi.

Sini pähkäili pari päivää ja päätti tehdä rohkean vedon.

–  Kuulin, että samalle kylälle oli hiljattain muuttanut toinenkin ikäiseni äiti. Laitoin hänelle Instagramissa viestiä: ”Pidätköhän minua vähän outona, mutta mitä jos alettaisiin yhdessä vetää perhekahvilaa?”

Maria vastasi pian. Hänestä idea kuulosti hyvältä.

Parin kuukauden kuluttua Märynummen uusi perhekahvila kokoontui ensimmäisen kerran.

Ei suurta spektaakkelia

Perhekahvilaan kokoonnutaan kerran viikossa. Joskus on askartelua, joskus lastenvaate-esittelijä käy kertomassa tuotteistaan, joskus diskoillaan. Aika usein ei tehdä mitään erityistä: jutellaan ja katsellaan, kun lapset leikkivät keskenään.

– Pientä kivaa lapsille ja vanhemmille, ei mitään suurta spektaakkelia. Kun olemme kysyneet kävijöiltä, mitä he eniten kaipaavat, tyypillinen vastaus on ”jos vain saisi kupin kahvia sekä istua ja olla”.

Koronapandemian alkaessa perhekahvila siirtyi etämoodiin. Etävaiheessa linjoille tuli jopa yksi Isossa-Britanniassa asuva suomalainen, joka suunnitteli muuttoa Saloon ja pääsi kätevästi tutustumaan paikallisiin lapsiperheisiin jo ennen muuttoaan.

Sain sydänystävän

Parhaita hetkiä vapaaehtoistyössä on Sinin mielestä paljon. Se, kun huomaa lasten kehittyvän. Se, kun näkee lapsen iloitsevan toisen lapsen saapumisesta. Se, kun vanhemmat tutustuvat luontevasti toisiinsa.

– Välillä on jaettu tosi kipeitä asioita.

Ohjaaja kokee onnistuneensa, kun kahvila-ajan päätteeksi useampi huudahtaa ”voi ei, joko kello on näin paljon”.

– Iloitsen, kun välillä porukka lähtee kahville ja jatkoille jonkun kotiin.

Alkuperäisestä ohjaajaparistaan Mariasta Sini sai sydänystävän. Vapaaehtoistyön tekeminen yhdessä toisen kanssa oli voimaannuttavaa.

– Nyt olemme molemmat syvällä suossa! Olemme kumpikin vuorollamme päätyneet MLL:n paikallisyhdistyksen puheenjohtajaksi.
Sini Saustamo korostaa, ettei perhekahvilan ohjaajalle ole piirretty raameja, joihin pitää solahtaa täydellisesti. Ohjaaja hyötyy hyvistä vuorovaikutustaidoista, mutta ne taidot myös karttuvat vapaaehtoistyön aikana.

– Perhekahvilatoimintaa ohjaavat MLL:n arvot ja jokaisen kävijän tulee voida kokea olevansa tervetullut joukkoon. Mutta jokainen perhekahvila muotoutuu ohjaajiensa ja kävijöidensä näköiseksi. Piiriltä saa hyvän tuen ja koulutuksen, sosionomiksi opiskeleva Sini kertoo.

– Itse olin vapaaehtoistyön aloittaessani esikoisen tuore äiti ja ohjasin perhekahvilaa lapsiperhearjen lomassa. Oikeastaan olin sekä ohjaaja että vertainen.

Aiemmin samassa kylässä toimi vastaanottokeskus ja joitakin siellä asuvia isiä lapsineen osallistui toisinaan perhekahvilaan.

– Heihin tutustuminen oli silmiä avaavaa. Me muut jännitimme, saavatko he jäädä maahan. Vaikka yhteistä kieltä ei paljon ollut, lapset olivat kaikille se tärkein – ja hymy yhdisti. Nyt, kun vastaanottokeskus on suljettu, jokin tuntuu puuttuvan. Tuota kulttuurillista moninaisuutta kaipaa edelleen.


Oivallukseni

– Vuosien aikana oppii lukemaan ihmisiä ja huomaa, että tarvitaan myös niitä kertoja, jolloin ohjelmassa on vain vapaata oleskelua. Joillekin vanhemmille esimerkiksi askartelu voi olla vähän kuormittavaa.

– Perhekahvila on ihmisille paljon enemmän kuin harrastus. Koen, että olin luomassa osallisuutta meidän kotikyläämme.

– Ohjaajana toimiminen ei vaadi ihmeellisiä ominaisuuksia. Ihmisillä on sisäsyntyinen tarve vuorovaikutukseen, ja vuorovaikutustaitoja oppii vain vuorovaikuttamalla.


Perhekahvilan ohjaajat

suunnittelevat ohjelmaa yhdessä perhekahvilan kävijöiden kanssa, huolehtivat tarjoiluista ja tilojen järjestelyistä. Perhekahvilassa voi olla useampi ohjaaja ja toimiminen onnistuu mainiosti oman lapsen kanssa. Tehtävään saa koulutuksen ja tukea. Kysy lisää omasta yhdistyksestäsi tai piiritoimistosta.

Oliko tästä sivusta sinulle hyötyä?

Anu Kylvén

Kirjoittaja

Mikko Pääkkönen

Kuvaaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.