Poikkeusoloissa punnitaan kyky huolehtia heikoimmista

Tämän me muistamme loppuikämme – koronakevään, jolloin kaikki oli yhtäkkiä toisin. Poikkeusoloissa punnitaan yhteiskunnan kyky hoitaa tärkein tehtävänsä, pitää huolta heikoimmista.

Vielä helmikuussa elimme tavallista arkea. Ihmettelimme outoa talvisäätä ja seurasimme uutisvirtaa, syntyvyyttä, työehtoneuvotteluja, USA:n vaaleja. Sitten kaikki muuttui, puheenaiheet kutistuivat yhteen ja arki meni uusiksi. Edelleen elämme tilanteessa, jossa kukaan tiedä, miten kauan kriisi kestää ja miten laajasti se lopulta vaikuttaa.

Väitetään, että virus on tasapuolinen, se ei iskiessään katso ihmisen asemaa. Vaikutukset eivät kuitenkaan ole samat kaikille. Hyvät ihmissuhteet, terveys ja riittävä toimeentulo antavat hyvin eri pohjan ottaa vastaan koettelemuksia kuin valmiiksi vaikea elämäntilanne tai iso huoli toimeentulosta. Kaikki eivät siirtyneet poikkeusoloihin samalta viivalta.

Suomessa on haluttu varmistaa, että hoito voidaan taata kaikille koronaan sairastuville. Se on tarkoittanut tiukkoja rajoituksia, lapsillekin etäopetukseen siirtymistä, harrastusten loppumista ja kontaktien välttelyä. Myös perheiden palveluja on supistettu.

Pahimmillaan poikkeusolot vahvistavat eriarvoisuutta. Näin käy, jos lapset ja nuoret nähdään yhtenä ryhmänä ja ratkaisut tehdään keskimäärin pärjäävän mukaan. Ne, jotka tarvitsevat erityistä tukea tai joille päiväkodin, koulun tai harrastusten rutiinit ja turvalliset aikuiset ovat arjen pelastajia, jäävät liikaa omilleen.

Ero näkyy nopeasti koulunkäynnissä. Etäopetus on helpompaa, jos perheellä on tarvittavat laitteet ja vanhemmat pystyvät auttamaan läksyissä. Ellei, lapset jäävät helposti jälkeen. Opettajat ovat tehneet hienoa työtä etäopetukseen siirtymisessä, mutta hyvä yhteys jokaiseen oppilaaseen on ollut vaikea toteuttaa.

Oma lukunsa ovat lapset, joiden perheeseen on kasautunut useita ongelmia. Kun elämä rajoittuu kotiin ja linkki ammattilaisiin puuttuu, lapsen hätää on vaikeampi huomata. Se näkyy lastensuojeluilmoitusten vähentymisenä. Lastensuojeluun ennustetaankin poikkeusajan jälkeistä ruuhkaa.

Nuoruutta koronan aikaan

Nuorille omanikäisten seura on olennainen osa kasvamista. Siksi tapaamisten välttämistä on vaikeampi kestää, vaikka sen tärkeys ymmärretäänkin.

Lapset ja nuoret ovat kertoneet ongelmista kaverisuhteissa ja pelosta jäädä ulkopuolelle. Ahdistus on valitettavan tuttu tunne, yksinäisyys ja tylsyys ovat harmittaneet, harrastuksia on ollut ikävä ja monella on ollut koulunkäynnissä haasteita. Huoli mummuista ja papoista on ollut mielessä.

Tavallinen kokemus on kodin ilmapiirin kiristyminen, minkä voi hyvin ymmärtää, kun koko perhe viettää yhtäkkiä paljon aikaa samassa tilassa. Jos perheessä on ollut haasteita, niillä on ollut taipumus kärjistyä.

On kuitenkin tärkeää huomata, että kokemukset jakautuvat. Nuorille suunnatussa kyselyssä suurin osa vastaajista kertoi huolista, mutta lähes puolet koki koronaviruksen tuoneen myös jotain hyvää. Positiiviset kokemukset liittyivät opiskelun keventymiseen, mielekkään vapaa-ajan lisääntymiseen ja stressin vähenemiseen. Lapset ovat olleet iloisia myös siitä, että koko perhe tekee kaikenlaista yhdessä.

Nuorissa on myös paljon auttamishalua. Monet ovat tarjonneet kauppa-apua tai juttuseuraa puhelimessa niin isovanhemmilleen kuin kavereilleen. Muiden auttaminen on tuonut hyvää mieltä.

Taloudessa isot haasteet

Kun yhteiskunta hiljenee, yritykset, etenkin palveluala on nopeasti vaikeuksissa. Kunnissa kustannukset kasvavat ja verotulot kutistuvat. Ennuste on karua luettavaa: lomautuksia, irtisanomisia, konkursseja. Niiden vähentämiseksi hallitus on laatinut elvytyspaketteja. Yrityksille ja kunnille on järjestetty tukea. Työttömyysturvaa on laajennettu. Perustoimeentulotukeen ja asumistukeen on varattu lisärahoitusta.

Tukipaketit ovat tarkoittaneet reipasta mutta välttämätöntä kasvua valtionvelkaan. Iso kysymys on, miten talous aikanaan sopeutetaan uuteen tilanteeseen. Millainen on kuntatalouden kuva, kuinka nopeasti yritykset toipuvat. Valtion hätätilanteessa ottama velka on rasite, joka on jollain aikavälillä myös maksettava.

Koronakeskustelussa on nostettu esiin aikaisemmat kriisit, erityisesti 1990-luvun lama. Silloin ratkaisuja haettiin leikkauslistoista. Perheiden palveluja ja tukia lapsilisää myöten leikattiin, ennaltaehkäisevän työn resurssit varattiin korjaavaan työhön. Seuraukset näkyivät myöhemmin ongelmien kasautumisena, mm. psykiatrisen hoidon tarve kasvoi. 1987 syntyneiden ikäluokkaa seurannut kohorttitutkimus on osoittanut, että silloinen politiikka heikensi lasten hyvinvointia ja vaikutti pitkälle aikuisuuteen. Köyhyys ja huono-osaisuus alkoivat siirtyä sukupolvelta toiselle.

Korona testaa yhteiskuntamme kykyä turvata kaikkien kansalaisten hyvinvointi ja ihmisoikeudet. Edessä on tiukkaa poliittista vääntöä siitä, millä ehdoilla ratkaisuja haetaan, kenen etua vaalitaan. Vaikutusten arviointi on välttämätöntä, jotta voidaan välttää 1990-luvun virheet.

Mahdollisuus auttaa varmistettava

Kuntien rooli suomalaisten selviytymisessä on tärkeä, koska niillä on edelleen vastuu sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluista. Kuntien mahdollisuus järjestää ja rahoittaa palvelut on välttämätöntä turvata.

On varauduttava siihen, että perheissä on poikkeusaikana kasautuneita ongelmia. Lastensuojeluun ja perhetyöhön tarvitaan lisävoimia, varhaiskasvatuksen ja koulujen avuksi psykologeja. Kunnissa pitää olla valmius järjestää riittävästi ja riittävän pitkään oppimisen tukea kaikille sitä tarvitseville.

Työttömyyden lisääntyessä lapsiperheköyhyys uhkaa kasvaa. Toimeentuloa helpottamaan tarvitaan yksinkertaisesti toteutettavia ratkaisuja kuten lapsilisän määräaikainen korotus. Se tulisi maksaa yksinhuoltajalle korotettuna ja toteuttaa niin, että siitä hyötyvät myös toimeentulotukea saavat lapsiperheet. Ehdottoman tärkeää on varmistaa Kelan kyky käsitellä anomukset nopeasti. Sotu-uudistus on saatava pian käyntiin.

Järjestöissä, myös MLL:ssa, on tehty hurja digiloikka, siirretty toimintaa verkkoon ja luotu uusia tapoja auttaa. Järjestöt ovat osoittaneet halunsa ja kykynsä toimia nopeasti, mikä on ollut tärkeä osa koronakriisin hoitoa. Järjestöjen mahdollisuudet auttaa on varmistettava jatkossakin. Ennaltaehkäisevän työn vahvistaminen on aina kustannustehokkain ratkaisu.


Lasten oikeuksia on kunnioitettava kriisiaikanakin

Lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että valtio ryhtyy kaikkiin tarpeellisiin toimiin lasten oikeuksien toteuttamiseksi. Poikkeusoloissa lasten oikeudet ja erityinen asema jäävät kuitenkin helposti sivurooliin. Lasten oikeudet eivät ole ”hyvän sään ohjelmajulistuksia” vaan oikeuksia, jotka on turvattava kriisiaikanakin.

Koronaviruspandemia ja siihen liittyvät rajoitukset ovat vaikuttaneet merkittävästi lapsiin ja lasten oikeuksien toteutumiseen. Lasten opetus ja sosiaali- ja terveyspalvelut on järjestettävä poikkeusolojenkin aikana. Nyt niitä on jouduttu monin tavoin ohentamaan ja esimerkiksi koulusululla on kielteisiä vaikutuksia lasten oikeuksien toteutumiseen.

Lähiopetuksen rajoittaminen voi muun muassa heikentää oppimistuloksia ja lisätä sosiaalisia ongelmia. Haastetta on lisännyt, että monet kunnat ovat lomauttaneet koulunkäynninohjaajia ja vähentäneet oppilashuollon palveluja, vaikka niiden tarve korostuu poikkeusoloissa.

Lapsille ja heidän perheilleen hankaluuksia tuo myös sosiaali- ja terveyspalveluiden karsiminen poikkeusoloissa. Aikoja on peruttu tai siirretty eikä etäyhteyksillä voida korvata läheskään kaikkea kasvokkaista vuorovaikutusta. Kotiin vietäviä palveluita on vähennetty, mikä heikentää mahdollisuuksia tukea perhettä. Kuntakohtaiset erot palveluiden järjestämisessä ovat kasvaneet poikkeusolojen aikana.

Vaarana on, että koronakriisi lisää lasten eriarvoisuutta. Eriarvoistumisen torjunta vaatii aktiivisia toimia, joiden tulee jatkua riittävän pitkään. Nyt tarvittavia toimia ovat muun muassa toimeentulovaikeuksiin joutuneiden perheiden tukeminen, oppilashuollon ja oppimisen tuen vahvistaminen sekä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden ja perheiden sosiaalisen tuen lisääminen.

Kun taloutta koronaviruspandemian akuutin vaiheen jälkeen laitetaan kuntoon, on pidettävä huolta, ettei lasten ja perheiden palveluihin ja tukeen kohdisteta leikkauksia. Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin merkitys korostuu päätöksenteossa. Arvioinneissa tulee kiinnittää erityistä huomioita heikommassa asemassa olevien lasten tarpeisiin.

Kriisiaikoina on erityisen tärkeä muistaa, että hyvinvoinnin perusta rakentuu lapsuudessa. Lasten oikeuksista ja niiden toteuttamiseen tarvittavista voimavaroista on huolehdittava vaikeinakin aikoina. Ilman riittäviä panostuksia lasten ja perheiden hyvinvointiin eriarvoisuus ja syrjäytyminen lisääntyvät.

Juttu on julkaistu Lapsemme 2/2020 -lehdessä Lasten asialla -palstalla.

Liisa Partio

Liisa Partio

johtava asiantuntija,  kansalaisyhteiskunta- ja hyvinvointipolitiikka  

Esa Iivonen

Esa Iivonen

johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepolitiikka ja lasten oikeudet

Antti Yrjölä

Kuvittaja

Ladattavat materiaalit

Aiheeseen liittyvät

Aiemmin Lasten asialla -palstalla julkaistuja juttuja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.