Pitääkö tulevalle ekaluokkalaiselle hankkia oma puhelin?

Monessa perheessä pohditaan parhaillaan lapsen ensimmäisen puhelimen hankintaa ekaluokan lähestyessä. Osalle hankinta on itsestään selvä, eikä se aiheuta vanhemmille tai lapselle sen enempää harmaita hiuksia. Iso osa perheistä pysähtyy pohtimaan, minkälainen laite lapselle hankitaan ja tarvitseeko lapsi puhelimeen soittamisen ja viestien lähetyksen lisäksi muita toimintoja.

Osalla vanhemmista lapsen ensimmäinen puhelin herättää ristiriitaisia fiiliksiä ja epäröintiä, ehkä jopa ahdistusta. Moni miettii, onko puhelin välttämätön ja tarpeellinen?

Paljon uutta opittavaa ilman puhelintakin

Koulun aloittamiseen liittyy niin lapsella kuin koko perheellä paljon uusia asioita ja suuria tunteita. Eskarimaailmasta hypätään aimo harppaus koulumaailmaan, jossa lapsen pitää omaksua paljon uutta. Lisäksi koulu tuo mukanaan uudenlaista vastuuta.

Kännykkä voi tuoda uudessa elämäntilanteessa koko perheelle turvallisuuden tunnetta, kun koululainen opettelee kulkemaan itsenäisesti ja on arkisin kotona ennen muuta perhettä. Samaan aikaan voi pohdituttaa altistaako oma puhelin lapsen liian aikaisin tilanteisiin, joihin lapsella ei ole vielä valmiuksia ja tarvittavaa kypsyyttä.

Kaverillakin on ja isosiskollekin ostettiin

Onko oma lapsi nyt ainoa, jolle ei osteta kännykkää? Onko hän ainoa, jolla ei ole älypuhelinta? Onko väärin, että isompi sisarus sai aikoinaan oman puhelimen, mutta nyt nuoremmalle ei sitä hankita? Puhelimen omaavat kaverit saavat kännykän kuulostamaan ihan mahtavalta leikkikalulta. Toiset aikuiset voivat hehkuttaa, miten nopeasti oma lapsi oppi käyttämään puhelinta.

Kännykkään pätee samat lainalaisuudet kuin kaikkiin muihinkin tavaroihin: kaverilla on aina hienommat ja kaikilla muilla on jotain mitä itsellä ei. Kaverilla saattaa olla uudet hienot lenkkarit, joita ei kuitenkaan sännätä kaupasta ostamaan vaikka ”kaikilla muilla” ne olisi.  Samaa puntarointia kannattaa tehdä puhelimen kohdallakin.

Onko se välttämätön vai tullaanko toimeen ilman vielä hetki? Jokainen lapsi on yksilö ja elämäntilanteet vaikuttavat päätöksentekoon. Vaikka perheessä olisi ostettu puhelin aikoinaan sisarukselle ekaluokan kynnyksellä, on tilannetta hyvä arvioida jokaisen lapsen kohdalla erikseen. Jos lapsi ei kulje ja joudu olemaan yksin koulun jälkeen, tarvitseeko hän puhelinta? Jos lapsen taidot viestiä puhelimella eivät ole kovin hyvät, voiko puhelin aiheuttaa kaverisuhteissa enemmän eripuraa kuin hyvää?

Joskus kännykän käyttöön tarvittavia taitoja on hyvä vahvistaa ennen puhelimen ostamista. Lapselle voi perustella miksi juuri tässä asiassa menetellään toisin kuin aiemmin. Samalla voi kertoa, että jossain muussa asiassa toimitaan taas toisin päin. Aikuisen tehtävä on miettiä mikä on lapsen etu ja paras. Ja kestää lapsen pettymys, jos tilanne sitä vaatii.

Känny kadoksissa, akku lopussa

Ilman kännykän käyttöön tarvittavia taitoja ja kypsyyttä voi puhelin aiheuttaa arjessa monta tilannetta, jossa lapsi ei kykene yltämään odotuksiin, joita puhelimen käytölle ja huolehtimiselle usein asetetaan.  Voi olla stressaavaa muistaa huolehtia, että puhelin pysyy tallessa ja ehjänä ja että siinä on akku ladattuna. Aikuiselle kännykkä on arkinen käyttötavara, josta huolehditaan huolellisesti ja käytännönläheisesti.

Pienelle koulun aloittaneelle puhelin voi olla kuin leikkikalu. Aina ei muista mihin lelu viimeksi jäi ja toisaalta muut kivat asiat voivat viedä huomion toisaalle. Jos oma puhelin on asia, minkä tiimoilta lapsi saa usein aikuiselta moitetta ja palautetta, voi olla, että lapsi ei ole vielä riittävän iso kantamaan puhelimeen liittyviä vastuita.

Mediataidot kehittyvät ilman kännykkää

Jääkö lapsi jostain paitsi, jos kännykkää ei ole? Mitä jos lapsi on aivan huono ja erottuu muista, kun koulussa aletaan harjoitella digitaalisten laitteiden käyttöä? Ei huolta!

Vaikka kaikki koulutaivaltaan aloittavat ovat saman ikäisiä, kehittyy jokainen omaan tahtiin. Mediataidot voivat olla saman ikäisillä lapsilla hyvin erilaisia. Osa voi kaivata aikuisen tukea, opastusta ja läsnäoloa enemmän kuin toinen.

Lapset ovat nopeita oppimaan, ja kun aika on oikea pystyvät he omaksumaan uutta tietoa vaivatta. Vanha kunnon polkupyörävertaus on omiaan tässä. Pienelle lapselle on turha antaa harjoitteluun aikuisten pyörää. Kun lapsi ja pyörä ovat toisilleen oikeankokoiset ja hetki oikea, on oppimiselle hedelmälliset edellytykset.

Paula Aalto

Paula Aalto

mediakasvatuksen suunnittelija

Aiheeseen liittyvät

Kommentit

  1. Kun otetaan huomioon, että kännykkäsäteily imeytyy lapsen kehoon jopa 10-kertaisesti aikuiseen verrattuna, niin en todellakaan suosittele annettavaksi lapselle omaa puhelinta. Mikäli puhelin on pakollinen yhteydenpitoon, hankkisin ”dumb phonen” ja neuvoisin lapsen pitämään sen irti kehosta myös soittaessa. Puhelimen pitäminen taskussa 4G-verkolla ja bluetoothilla varustettuna on varma tapa tehdä lapsesta hedelmätön. Kännyköiden aiheuttamasta altistuksesta ei Suomessa puhuta eikä STUK näitä asioita valvo, vaikka niin väitetäänkin. Tästä viimeisimpänä todisteena se, että Ranskasta asti kerrotaan Nokian puhelimien ylittävän SAR-arvot melkein tuplasti. Eikös STUK:in olisi tämä pitänyt huomata ja puuttua asiaan? Heidän pitäisi ymmärtääkseni suojella kansalaisia säteilyltä, ei varmistaa, että säteilyä saadaan? 🤔

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *