Taasko sä oot siellä somessa?

Tuoreen kyselyn mukaan moni nuori haluaisi vähentää mediankäyttöään. Aikuiset eivät kuitenkaan aina ymmärrä, miten tärkeä osa nuoren elämää digitaalinen maailma on, sanoo MLL:n mediakasvatuksen asiantuntija Inka Kiuru. Siksi nuori tarvitsee tukea ja pelisääntöjä mediankäyttönsä rajaamiseen.

MLL:n alkuvuodesta 2024 julkaistu Nuorten mediankäytön kysely kartoitti nuorten mediankäytön tapoja sekä ajatuksia heidän digiarkeensa liittyen. Kyselyyn vastasi yli 3 600 9–22-vuotiasta nuorta, joista valtaosa oli yläkoulu- ja lukioikäisiä.

– Tuoreessa mediankäytön kyselyssä huomasimme, että nuorten tunne oman mediankäyttönsä hallinnasta on tipahtanut radikaalisti. Viisi vuotta sitten 73 prosenttia nuorista koki hallitsevansa mediankäyttöään hyvin, mutta tänä vuonna vastaava osuus on vain 45 prosenttia. Aikamoinen pudotus on siis tapahtunut. Sekä laitteet että toimintaympäristö koukuttavat ja niitä on vaikeampi hallita, Inka Kiuru pohtii.

Kiurun mukaan tulosten pohjalta voimme päätellä, että viidessä vuodessa some on muuttunut. Nopeat videopohjaiset alustat, kuten avovastauksissa useasti mainittu TikTok, ovat koukuttavampia kuin aikaisemmin. Toisaalta sosiaaliseen mediaan liittyy Kiurun mukaan myös paljon huolipuhetta. Nuorille some on tärkeä kanava ylläpitää olemassa olevia ystävyyssuhteita ja jakaa kokemuksia.

– Some on osa nuorten sosiaalista maailmaa ja se on tärkeä ymmärtää. Nuoruutta eletään nykyään myös digitaalisissa ympäristöissä, joissa ylläpidetään ja vahvistetaan vertaissuhteita. Aikuiset käyttävät laitteita ja alustoja hyvin samoista syistä. Nuoret kuitenkin tarvitsevat apua mediankäytön ja sisältöjen rajaamiseen, sillä kyselyn mukaan se saattaa omin avuin olla vaikeaa. Nuoren kanssa voi yhdessä esimerkiksi pohtia, millaiset sisällöt ja käyttötavat lisäävät hyvinvointia ja mitkä puolestaan vähentävät.

Mediankäytön kyselyn surullisena löydöksenä Kiuru pitää sitä, että yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset ovat kasvussa. Koronavuosien myötä nuorten kasvanut pahoinvointi näkyy myös digikäyttäytymisessä.

– Tämä ei kuitenkaan kosketa koko ikäluokkaa. Aikuisten ja toisaalta palveluntarjoajien tehtävä on mahdollistaa nuorille turvallisia tiloja myös digitaalisissa ympäristöissä. Monelle nuorelle digialustat ovat henkireikiä, jotka tarjoavat tärkeää vertaistukea. Esimerkiksi MLL:n Nuortennetti on hyvä esimerkki alustasta, jossa nuoret voivat keskustella turvallisten pelisääntöjen ehdoilla, Kiuru kertoo.

Peruskouluihin Kiuru toivoisi entistä enemmän mediakasvatusta, jotta erityisesti heikossa asemassa olevat nuoret saisivat apua ja tukea mediankäyttöön. Tärkeintä on avata keskusteluyhteys nuorten kanssa.

– Toivoisin, että jokaisella lapsella olisi joku aikuinen vaikkapa harrastusporukassa tai koulussa, joka kysyisi, millaisiin asioihin nuori on netissä törmännyt. Mediankäyttökyselyn perusteella vain 17 prosenttia nuorista kertoo aikuiselle nettikiusaamisesta, mikä saattaa kieliä sukupolvien välisestä kuilusta. Nuoret toivoisivat aikuisilta apua, tukea, kiinnostusta ja avointa asennetta pelkkien kieltojen ja käskyjen sijaan, Kiuru summaa.

• Suuntaa katse sisältöihin. Onko sisältöjä, jotka eivät ole sopivia lapsen tai nuoren hyvinvoinnille tai kehitystasolle? Voiko joitakin sisältöjä rajoittaa? Onko käyttäjiä, joita ei kannata seurata?
• Digi- ja turva-asetukset kuntoon. Keskustele lapsen kanssa, mitä kannattaa jättää jakamatta ja miksi.
• Rohkaise lasta puhumaan digiongelmista. Miten toimisit, jos vieras aikuinen lähestyisi? Kuinka tulee toimia, jos törmää netissä kiusaamiseen?
• Luo perheen yhteiset digipelisäännöt. Jos kaikki sitoutuvat yhteisiin pelisääntöihin laitteiden käytön osalta, myös lapsen ja nuoren on niitä helpompi noudattaa.
• Turvaa yöunet. Kerää digilaitteet pois yöksi tai sovi yhdessä aika, jolloin ne suljetaan. Laitteet eivät sovi unikavereiksi.