Aivotutkija Minna Huotilainen ylistää rentoutta ja tavallisuutta

Aivotutkija ja kasvatustieteen professori Minna Huotilaisen lapsuudenperheen kasvatusmenetelmät olivat 1970-luvulla moderneja. Tyttö sai rauhassa olla rasavilli neropatti. Perhekokouksissa lapsetkin saivat äänestää.

KUN perhe sai uuden radion, vanhemmat antoivat vanhan Minnalle tutkittavaksi. Tyttö purki sen osiin ja tarkasteli suurella mielenkiinnolla komponentteja, joista se oli kasattu. Tutkijanalulla oli myös oma teoriansa muistin toiminnasta. Se on pään sisällä oleva lokerikko, jonne laitetaan muistettavia asioita säilytykseen ja josta ne voi tarvittaessa hakea.

Kouluikäisenä Minna kiipeili puissa, ajoi pyörällä pitkin metsiä, pelasi lätkää ja leikki muiden kulmakunnan viikarien kanssa rosvoa ja poliisia. Suosittu leikki oli myös liikennepoliisi.

Koulussa Minna turhautui. Kansakoulussa piti istua ryhdissä pulpetissa koko oppitunnin ajan. Minna teki tehtävät pikavauhtia. Sen jälkeen oli harjoiteltava odottamista. Se oli toimeliaalle tytölle ylivoimaista, joten hän yritti lukea Aku Ankkaa tai mennä pulpetin alle piiloon. Siitä tuli kotiin usein huomautuksia.

Vanhemmat olivat kauhuissaan. He pitivät Minnaa kilttinä, jota hän nykymittapuulla olikin – vain vähän vauhdikkaampi ja suulaampi kuin tytöiltä tuohon aikaan odotettiin.

VANHEMMILTAAN Minna oppi, että hän on hyvä omana itsenään ja ettei epäonnistuminen ole vaarallista. Aina kannattaa yrittää, laittaa itsensä peliin. Perhekokouksissa Minnalla ja pikkuveljellä oli tasaveroiset äänet vanhempien kanssa. Niissä äänestettiin vaikkapa kissan hankkimisesta. Kissa tietenkin otettiin.

Kesät hän sai vipeltää avojaloin maalla mummolassa, äidinäitinsä hoivissa, serkkuparven keskellä. Erityisesti Minna tykkäsi ruokkia kanoja ja hoitaa kissoja, joita Hilja-mummolla oli lehmien lisäksi. Hän näki, mistä perunat ja tomaatit tulevat, missä ruoka kasvaa. Hilja otti hänet myös pienestä pitäen mukaan keittiöön ruuanlaittoon ja leipomiseen.

Hiljalla oli kaunis, kantava lauluääni. Minna veisasi mummon mukana virret ja maakuntalaulut. Teini-ikään saakka hän kävi pianotunnilla, mutta sitten musiikkiharrastus jäi tauolle.

LEMPIAINEITA lukiossa olivat matematiikka ja fysiikka. Minna piti teekkarimiehiä komeina ja teekkarivitsit naurattivat häntä. Teknilliseen korkeakouluun siis! Heti opintojen alussa vierelle ilmaantui komea teekkari Tommi, tuleva aviomies. Pilke silmäkulmassa Minna Huotilainen suositteleekin kaikille naisille miesvaltaisen alan valitsemista.

– Esikoistyttäreni opiskelee parhaillaan miesvaltaisella alalla. Oikeasti on rasittavaa, että alat ovat jopa sukupuolittuneempia kuin omina opiskeluaikoinani 30 vuotta sitten. Yhtään ei olla edistytty! Paljon on kiinni siitä, miten puhumme pienille tytöille ja pojille. He kopioivat ennakkoluulomme rivien väleistä. Olisi parempi kohdella lapsia yksilöinä, antaa heidän olla sellaisia kuin ovat.

Kasvatustieteen professorin kotitehtävä kaikille lasten parissa toimiville aikuisille onkin tutkailla omia piileviä ennakkoluulojaan, tunnistaa ne ja antaa lapsille mahdollisuus kasvaa omana itsenään.

Teknillisen korkeakoulun lopputyönään Minna Huotilainen tutki kuulomuistia ja kuulohavainnon prosessointia aivoissa MEG-laitteella, joka mittaa aivojen sähköisen toiminnan tuottamia magneettikenttiä. Aivotutkimus vei hänet mennessään.

– Minua on aina kiinnostanut kuulon yhteys oppimiseen. Nykyisin voidaan jopa seurata aidossa opetustilanteessa, pystyykö oppilas ymmärtämään kuulemaansa ja sopiiko opetustila hänelle.

AIVOTUTKIJANA hän tietää musiikin tekevän hyvää aivoille. Musiikki kehittää lasten kuulojärjestelmää ja tarkkaavaisuuden säätelyä. Tarkkaavaisuuden säätely on perustaito, jota tarvitaan kaikessa.

– Esimerkiksi oman äidinkielen oppiminen vaatii kuulojärjestelmältä tarkkoja taitoja. Musiikin harrastaminen on paitsi hauskaa, se myös treenaa kuulojärjestelmää. Ja kun tarkkaavaisuuden säätely toimii, kaikki tekeminen on helpompaa ja motivoivaa. Siksi se on tärkeä taito.

Huotilaisten perheen kahta tytärtä kannustettiin pienestä pitäen musiikkiharrastuksiin, ja iltarutiineihin lasten kanssa kuului aina iltalaulu.

– Kun laittaa lasta nukkumaan laulaen ja lapsikin tapailee laulun sanoja, syntyy läheinen yhteys. Laulaminen on ihana, intiimi tapa olla lapsen kanssa. Laulaessa ihmisen koko keho soi.

SUOMALAINEN työelämä on Minna Huotilaisen mielestä kehittynyt huolestuttavaan suuntaan: pienten lasten vanhemmat vedetään liian tiukille. Hän on asunut myös Ruotsissa ja nähnyt, miten siellä osataan rauhoittaa perhe-elämä.

– Ruotsalaisilla työpaikoilla katsotaan kieroon, jos työntekijä ei pidä kahvipaussia tai tekee jatkuvasti ylitöitä. Perhevapaisiin kannustavat työnantajatkin. Tästä huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi – työn tuottavuus on Ruotsissa korkeampi kuin meillä! Samaa henkeä toivoisin meillekin.

Pitkäaikaisen stressin tiedetään vaikuttavan haitallisesti kehoon ja mieleen, mutta myös vanhemmuuteen. Aivotutkija pelkää, että suomalainen yhteiskunta ajaa vanhempia niin sanottuun selviytymismoodiin. Ruuhkavuosina voi olla talousvaikeuksia tai sairauksia. Sen seurauksena kuorma voi olla epäreilun iso.

– Selviytymismoodia tarvitaan hätätilanteissa, kuten tulipalon tai muun katastrofin sattuessa, mutta jos se jää päälle, se on raskasta niin vanhemmalle itselleen kuin lapsellekin. Silloin katoavat yhteiset ilonaiheet, luovat askartelut ja huumori, vaikka juuri ne torjuisivat stressiä ja toisivat hyvää mieltä ja leikkisyyttä. Silloin myös vuorovaikutustaidot hapertuvat: vanhempi ei näe tai kuule lasta.

MINNA Huotilainen yritti itse äitinä välttää stressiä kaikin keinoin. Kerran kiikuttaessaan toista tytärtään päiväkotiin hän huomasi, että tytön sukkahousut olivat likaiset. Oli kaksi vaihtoehtoa: joko sännätä vaihtamaan ne, jolloin tulisi kiire tai jatkaa matkaa rauhassa rallatellen. Hän valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. Ja oivalsi, että niin oli aina parempi.

– Hyvä fiilis on tärkeämpää. Lapset saivat aina askarrella ja leikkiä vapaasti, vaikka sotkua tuli. Myös oppimisen kannalta lapsen uteliaisuus on hyväksi. Kysymystulva on merkki siitä, että lapsi on valmis oppimaan uuden asian.

Nyt tyttäret ovat jo nuoria opiskelijoita. Tehostamisasenne näkyy opinnoissakin ja on lisännyt nuorten paineita. Huippusuorituksia hehkutetaan, mutta sen sijaan tarvittaisiin Huotilaisen mielestä enemmän tavallisuuden ylistystä ja ihmisten yksilöllisten polkujen arvostamista.

– Nuoret halutaan nopeasti työelämään. Mutta kun elämä ei mene niin. Ihmiset voivat sairastua, saada lapsia, mitä tahansa. Joku ehkä laiskottelee, mutta sehän on vain hyvä! Tarvitaan lisää kokeilemisen kulttuuria, sillä välivuosi ja mutkainen polku ammattiin voikin olla juuri se paras vaihtoehto sille ihmiselle.

AIVOTERVEYDEN asiantuntijana Huotilainen tuntee liikunnan, ravinnon ja unen tärkeyden lapsille. Mutta aina se, että tietää paljon lapsuudesta, ei autakaan.

– Samat taistelut meillä on käyty kuin muissakin perheissä. Oli tuskallista tietää, miten tärkeää nukkuminen on lapselle, mutta sitten huomata, ettei saakaan viestiään perille.

Hänellä on kuitenkin lohdullinen viesti kaikille vanhemmille: – Aina voi pyytää anteeksi aikuisilta lapsiltaan keskeneräisyyttään. Olemme nauraneet vanhimman tyttäreni kanssa, että hän oli ”pilottihanke”. Ei kukaan voi osata heti olla vanhempi. Yhdessä olemme kasvaneet ja oppineet paljon matkalla.

Minna Huotilainen tunnetaan siitä, että hän osaa nähdä asioiden hyvät puolet. Niin myös tässä kurjassa koronavuodessa.

– Ainakin monissa perheissä on alettu harrastaa enemmän lähiluonnossa ulkoilua yhdessä lasten kanssa, kun aiemmin on ehkä kuskailtu harrastuksiin. Myös ikäihmisten kanssa on löytynyt uusia digitaalisia yhteydenpidon välineitä. Joitakin lapsia etäkoulu on auttanut löytämään omat vahvuutensa.


Kuka hän on?

MINNA HUOTILAINEN

  • Syntynyt Helsingin Viiskulmassa. Asuu Helsingin Toukolassa.
  • Valmistunut diplomi-insinööriksi ja teknikan tohtoriksi Teknillisestä korkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopisto).
  • Työskentelee Helsingin yliopistossa kasvatustieteen professorina. Tutkii parhaillaan rehtorien hyvinvointia sekä musiikin vaikutusta oppimiseen: miten sitä voisi yhdistää muihinkin oppiaineisiin.
  • Perheeseen kuuluvat aviomies, diplomi-insinööri Tommi, kaksi hiljattain aikuistunutta tytärtä ja kaksi kissaa.
  • Kirjoittanut useita tietokirjoja aivojen hyvinvoinnista.
  • Julkaisi syksyllä 2020 Lukiolaisen selviytymisoppaan (PS-kustannus), jonka kirjoitti yhdessä tytärtensä Taimin ja Helmin kanssa.
  • Harrastaa kuorolaulua ja bändissä soittamista.
  • Rakastaa ruuanlaittoa ja leipomista.

Juttu on julkaistu Lapsemme 2/2021 -lehdessä Vieraana-palstalla.

Tuija Siljamäki

Kirjoittaja

Jani Laukkanen

Valokuvaaja

Ladattavat materiaalit

Aiheeseen liittyvät

Aiemmin Vieraana-sarjassa julkaistuja juttuja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.