Onko nuorella kaikki hyvin?

Teini-ikä voi sujua ilman suurempaa myllerrystä tai sitten vaatia vanhemmalta voimia ja pitkää pinnaa – joskus myös ammattilaisten apua. Mistä tietää, että nuoren käytös on normaalia kehitystä eikä oire mielenterveyden ongelmista?

Eilen lapsi oli vielä lapsi, joka kuunteli ja totteli, viihtyi äidin ja isän seurassa, innostui heidän jutuistaan.

Tänään hän on nuori, joka väittää vastaan ja tekee omiaan, vähät välittää vanhempiensa neuvoista. Koti ei häntä kiinnosta, kaverit ja ulkomaailma sitäkin enemmän.

Vanhempaa nuoren muutos voi hämmentää, jopa pelottaa. Miten ennen säyseästä ja sopuisasta lapsesta on yhtäkkiä tullut äkkiväärä nuori, joka yhtenä hetkenä pirskahtelee elämäniloa, toisena mataa synkissä mietteissä, itseensä sulkeutuneena?

Teini-ikä on suurten muutosten aikaa, jolloin nuori ratkoo suhdettaan niin kehoonsa, vanhempiinsa kuin kavereihinsakin. Se kuormittaa ja saa mielen ailahtelemaan, kertoo psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Katja Myllyviita.

– Nuori rakentaa identiteettiään kavereidensa varaan, jolloin vanhemmat jäävät vääjäämättä taka-alalle. Nuori pohtii, kuka on, mitä mistäkin ajattelee, mikä itselle on tärkeää.

Irtiotto voi tuntua vanhemmasta pahalta, etenkin kun nuori kyseenalaistaa hänen valintojaan. Irtautuminen kodin maailmasta ja omien mielipiteiden ilmaiseminen kuuluvat kuitenkin nuoren terveeseen kehitykseen, Myllyviita vakuuttaa.

Nuoren tapaan haastaa vanhempansa vaikuttavat temperamentti, suhteet vanhempiin ja esimerkiksi tapa, miten kotona puhutaan. Yksi tyytyy kohottamaan kulmakarvojaan vanhempansa tekemisille, toinen laukoo näkemyksensä hyvinkin kärkkäästi.

Joskus nuori haluaa riuhtaista itsensä irti lapsuudenkodistaan hyvinkin rivakasti ja kiiruhtaa aikuisuuteen. Hän saattaa hakeutua itseään vanhempien nuorten seuraan sekä alkaa pukeutua ja käyttäytyä heidän tavoin.

Riuhtaisu voi tuntua vanhemmista isolta, jos suhde lapseen on ollut läheinen ja tiivis. Voimakkaampi irtiotto voi kuitenkin olla tarpeen, jotta nuoren itsenäistyminen pääsee käyntiin.

Myllyviita muistuttaa, että nuori on yhä kehitykseltään keskeneräinen, vaikka näyttäisikin aikuiselta ja toimisi aikuismaisesti. Ihmisen aivot valmistuvat vasta noin 25-vuotiaana, jolloin tunteiden ja toiminnan säätely alkaa tasapainottua.

– Teini-ikäinen ei näe asioita vielä kokonaisvaltaisesti vaan mustavalkoisesti tunteen ohjaamana. Siksi hän tarvitsee vanhempaansa, vaikka olisi ottanut näyttävänkin askeleen aikuisten maailmaan.

Milloin syytä huolestua?

Miten vanhempi sitten voi tietää, mikä on nuoren tervettä kasvua ja mikä oire mielenterveyden ongelmista?

Surullisuus ja alakuloisuus kuuluvat nuoren maailmaan. Kun se ajoittaista ja nuori pystyy nauttimaan asioista, aihetta huoleen ei ole. Jo luopuminen lapsuudesta, johon ei ole paluuta, voi tuntua haikealta ja vetää alakuloiseksi.

Tampereen yliopiston lastenpsykiatrian professori Kaija Puura kehottaa seuraamaan nuoren pärjäämistä kotona ja koulussa. Mahtuuko hänen viikkoonsa niin hyviä kuin huonojakin päiviä?

– Huoleen on aihetta, jos nuoren käytös muuttuu pysyvästi: jos hän on ärtynyt ja kiukkuinen tai ahdistunut ja masentunut suurimman osan päivästä suurimman osan viikosta.

Puura muistuttaa, että mielenterveyden ongelmat hankaloittavat ihmissuhteita kotona ja sen ulkopuolella.

– Osa nuorista vetäytyy harrastuksista ja ystävyyssuhteista, sulkeutuu kotiin eikä kykene käymään koulua. Osalla taas ongelmat näkyvät levottomuutena ja käytösongelmina, kuten aggressiivisuutena.

Tyypillisesti tytöt oireilevat ahdistuneisuutta ja mielialan vaihtelua, jotka ilmenevät esimerkiksi itkuisuutena ja erilaisina pelkotiloina. Pojilla käytösongelmat voivat kärjistyä tavaroiden särkemiseksi tai väkivallaksi muita kohtaan.

– Tärkeintä on päästä puhumaan nuoren kanssa hänen voinnistaan: mitä hän ajattelee, mitä on tapahtunut ja mistä paha olo johtuu. Ennen kaikkea on selvitettävä, harkitseeko nuori tekevänsä itselleen jotain pahaa, Puura sanoo.

Myös Katja Myllyviita kehottaa vanhempaa lähestymään nuorta hienotunteisesti, jos tämä näyttää eristäytyneen omiin oloihinsa ilman yhteyttä ulkomaailmaan. Voi kysyä, onko hänellä ikäistään juttuseuraa verkossa tai onko sosiaalisesta mediasta löytynyt ryhmiä, joihin hän haluaa kuulua.

Nuoren ei ole aina helppo puhua huolistaan vanhemmille, vaikka välit olisivat läheiset. Hän voi pelätä tuottavansa vanhemmilleen pettymyksen, tai salata yksinäisyyden, koska kokee sen häpeälliseksi.

– Yksinäisyydessä on vaikea kasvaa. Siksi vanhemman on tärkeä kulkea nuoren rinnalla ja olla tarvittaessa hänen saatavillaan, vaikka irtaantuminen vanhemmasta kuuluukin nuoren kehitykseen.

Apua on tarjolla

Kun nuori voi huonosti eikä oma tuki riitä, Katja Myllyviita kannustaa vanhempaa etsimään sinnikkäästi ammattiapua. – Apu on sitä tehokkaampaa, mitä nopeammin sitä saa.

Nuori voi itse ottaa yhteyttä auttavaan puhelimeen tai chattipalveluun. Kouluissa tukea tarjoavat terveydenhoitaja, psykologi ja kuraattori. Useat kunnat järjestävät myös matalan kynnyksen palveluita. Esimerkiksi nuorisoasemille nuori voi hakeutua yksin tai vanhempansa kanssa. Joskus jo riittää, että ammattilainen tunnistaa nuoren oireilun normaaliksi kasvukriisiksi.

Jos taas peruspalvelut eivät riitä, lääkäriltä tulee pyytää lähete nuorisopsykiatrian vastaanotolle. – Toisinaan apua joutuu hakemaan useamman kerran. Nuorelle on kuitenkin tärkeää, että joku taistelee hänen puolestaan.

Ammattiavun rinnalla Myllyviita korostaa perheen verkostoja. Nuoren elämässä ei ole koskaan liikaa välittäviä aikuisia.

– Nuoren on hyvä nähdä, että kotona käy sukulaisia, ystäviä ja naapureita, joiden kanssa jutellaan oikeista asioista. Vanhempi voi antaa mallia, että ongelmistakin voidaan puhua yhdessä.

Oma ja perheen jaksaminen

Nuoren pahoinvointi vaikuttaa vääjäämättä perheen ilmapiiriin ja vuorovaikutukseen. Sisarukset saattavat jäädä paitsioon, kun vanhemman aika ja voimat hupenevat huoleen nuoresta. Nuoren aggressiivinen käytös voi myös pelottaa.

Katja Myllyviidan mielestä on tärkeää, että perheessä keskustellaan nuoren mielenterveyden ongelmista mahdollisimman varhain nuorta kunnioittavalla tavalla. – Yhdessä voidaan pohtia, mitä kukin perheenjäsen voisi tehdä nuoren hyväksi. Nuori taas voi kertoa, mitä hän muilta toivoo ja mitä ei.

Vanhemman on huolehdittava myös omasta jaksamisestaan. Hänellä tulee olla omaakin elämää, Myllyviita sanoo.

– Vanhemman on hyvä tehdä sitä, mistä tietää virkistyvänsä ja latautuvansa, jotta jaksaisi kriisissä. Kenelläkään ei ole jatkuvaa päivystysvelvollisuutta nuoresta, vaan vastuita tulee jakaa. Tässäkin verkostot auttavat.

Joskus voi käydä niin, että nuori saa apua, mutta vanhempi jää yksin huolikuorman kanssa, vaikka tarvitsisi itse keskusteluapua.

Nuoren elämää Myllyviita kannustaa hahmottamaan aikajanana.

– Nyt nuoruusikä ongelmineen voi tuntua raskaalta ja päättymättömältä vaiheelta, mutta sitä se ei ole, Myllyviita sanoo.

Nuoruuden oireilut voivat olla perheelle mahdollisuus. Vanhempi voi havahtua huomaamaan nuoren, johon ei töiltään tai muilta kiireiltään ole kunnolla ehtinyt tutustua.

– Koskaan ei ole liian myöhäistä tutustua omaan lapseensa. Jälkeenpäin huomaa, että kriisi on lähentänyt perhettä, Myllyviita sanoo.


Mielenterveys koetuksella

Nuorten kasvuympäristö on aikaisempaa kuormittavampi. Se lisää mielenterveysongelmia ja siten palveluiden tarvetta.

Suomalaiset nuoret voivat keskimäärin varsin hyvin. Kyselytutkimusten mukaan esimerkiksi päihteiden käyttö ja epäsosiaalinen käytös ovat vähentyneet, kun taas yhteys omiin vanhempiin on parantunut.

Ongelmia kohdataan kaikenlaisissa perheissä ja nuoren pahoinvoinnin taustalla voi olla monia tekijöitä. Esimerkiksi kiusaaminen ei johdu perhesuhteista, mutta vanhempien kyvyllä tukea kiusattua ja hakea apua on iso merkitys.

Monet syyt voivat heikentää vanhempien jaksamista ja siten kykyä tukea nuoriaan. Huonovointisuutta on kodeissa, joissa on työttömyyttä, talousahdinkoa, terveysongelmia tai vaikeita elämänkokemuksia, samoin kuin kodeissa, joissa vanhemmilla ei työkiireiden ole aikaa lapsille tai joissa tunteiden näyttämistä ei pidetä tärkeänä.

Tämä näkyy nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoidossa, jossa tarve on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi. Esimerkiksi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa nuorten hoitolähetteiden määrä kasvoi 40 prosentilla vuosina 2015–2020.

Nuoret tarvitsevat apua ennen kaikkea masennukseen, ahdistuneisuuteen ja syömishäiriöihin. Eniten kuitenkin viime vuosina on lisääntynyt nuorten itsetuhoisuus, kuten viiltely tai itsemurhayritykset.

Itseohjautuvuuden vaade kuormittaa

Kasvua selittää osaltaan se, että nuorten mielenterveysongelmat ja niiden hoitotarve tunnistetaan aikaisempaa paremmin. Nuoret myös osaavat hakeutua palveluihin.

Silti nuoret voivat tosiasiallisesti huonommin kuin muut ikäryhmät, sillä vakavat mielenterveysongelmat eivät ole viime vuosina lisääntyneet vastaavalla tavalla muussa väestössä. Miksi näin?

Kasvuympäristö on aikaisempaa kuormittavampi, vaikka nuorten psyykkisen kehityksen vaiheet eivät ole muuttuneet tai nopeutuneet, vastaa Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala.

Hänen mielestään yhteiskunnassa on jotain vikaa, jos paikoin jopa kymmenisen prosenttia nuorten ikäluokista tarvitse psykiatrista hoitoa.

Yksi muutos entiseen on sosiaalinen media. Nuoret eivät malta nukkua, kun maailma on auki ja kaverit älypuhelimen päässä vuorokauden ympäri. Pelkästään jo riittämätön uni heikentää terveyttä, Kaltiala sanoo.

– Lisäksi sosiaalisessa mediassa kuka tahansa voi olla mitä tahansa. Nuoren on vaikea tyytyä itseensä, kun täydellisen itsen rakentaminen on itsestä kiinni. Tuntuu nöyryyttävältä olla ainoa, joka näyttää tekevän vain tavallisia asioita.

Samaan aikaan nykykoulu vaatii nuorilta itseohjautuvuutta ja kykyä tehdä varhain kauaskantoisia päätöksiä omasta elämästä. Nuorille on siirretty vastuuta, joka aikaisemmin kuului aikuisille.

– Stressi ja pelko vääristä tulevaisuuden valinnoista ovat lisääntyneet jo peruskoululaisilla, Kaltiala sanoo.

Itseohjautuvaan oppimiseen kannustavassa koulussa korostuvat nuorten erilaiset lähtökohdat. Toisilla itsesäätelyn taito on kehittynyt, toisilla kypsyminen kestää kauemmin, sanoo Tampereen yliopiston lastenpsykiatrian professori Kaija Puura.

– Lisäksi nuoret, joilla on toiminnanohjaukseen vaikuttavia neuropsykiatrisia sairauksia, pärjäävät entistäkin huonommin. Nämä nuoret eivät välttämättä saa riittävästi tukea suurissa luokissa, koska kunnissa ei ole aina varaa henkilökohtaisiin kouluavustajiin.

Koronavuosi on entisestään heikentänyt nuorten mielenterveyttä. Lukuisissa kyselyissä nuoret ovat raportoineet yksinäisyyden ja eristäytymisen tunteita sekä ahdistuneisuutta, kun koulut, oppilaitokset, harrastukset ja nuorisotilat ovat olleet kuukausia suljettuina koronapandemian rajoittamiseksi.

Kaltiala muistuttaa, että nuori tarvitsee ryhmän kasvaakseen nuoreksi. – Etävuosi on ollut erittäin tuhoisa nuorten kehitykselle. Siksi on tärkeää, että nuoret pääsevät palaamaan kouluun ja harrastuksiin, joissa he saavat vastuullisten aikuisten ohjausta. Se lieventää oireilua ja ehkäisee häiriöitä.


Miten kysyisin?

Nuoren voinnin arviointi ei ole helppoa, mutta arkinen jutustelu voi kertoa vanhemmalle paljonkin. Nuoren kanssa on hyvä keskustella hänelle tärkeistä asioista, esimerkiksi kavereista tai miten hän suhtautuu koulunkäyntiin.

Nuorelta voi myös kysyä, millaisen numeron hän antaisi omasta mielialastaan. Jos vastaus on vaikkapa viisi, tähän kannattaa tarttua.

Jos vanhemmalla on hyvä ja läheinen suhde lapseen, myös omaan intuitioon kannattaa huolen herätessä luottaa. Apua on hyvä hakea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Juttu on julkaistu Lapsemme 3/2021 -lehdessä.

Tiina Kirkas

Kirjoittaja

Adobe Stock

Kuvat

Ladattavat materiaalit

Aiheeseen liittyvät

Aiheeseen liittyviä tietotekstejä Vanhempainnetissä

Apua ja tukea

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.