Zoe on äidin oma rämäpää

Jenni Heinonen, 42, Järvenpää
Zoe on ainut lapseni ja minulle tosi rakas. Asumme kahdestaan. Elämä Zoen kanssa on vauhdikasta, sillä hän on aktiivinen ja energinen tyyppi.
Kevättalvelta muistan päivän, kun olimme ensin tunnin pulkkamäessä ja heti kotiin tultua Zoe päätti tehdä 20 käsilläseisontaharjoitusta. Zoe käy sirkustunneilla ja tykkää harjoitella akrobatiaa olohuoneessa. Hän on notkea ja kova hakemaan rajojaan, haluaa testata, mihin pystyy.

Olen ylpeä hänen sisukkuudestaan ja sinnikkyydestään. Vaikeita asioita hän jaksaa harjoitella sitkeästi, kunnes oppii. Esimerkiksi skeittipuistossa hän toistaa ja toistaa, jos on päättänyt, että tämä temppu on tärkeä oppia.

Talvella Zoe innostui jääkiekosta ja mäkihypystä. Mummolan pihaan piti tehdä lumesta hyppyri – ja ei kun sukset jalkaan ja menoksi. Itse en ole ollut lapsenakaan yhtään rämäpää. Olemme monella tavalla erilaisia ja eri asioista kiinnostuneita. Zoe on fyysinen ja rohkea. Hän ottaa riskejä niin, että äitiä toisinaan hirvittää.

Zoella on välillä aika vahva tahto, ja käymme pitkiä keskusteluja. Hän kysyy usein, miksi. Miksi asiat tehdään tällä tavalla?

Zoe on kova pohtimaan ja haluaa tietää, miten asiat toimivat. Kerran hän luki auton käyttöohjekirjaa ja halusi heti selvittää perin pohjin, miten auto toimii. Kun joku asia kiinnostaa, se tosissaan kiinnostaa. Kysymyksistä aukeaa itsellenikin uusia asioita. En ole esimerkiksi koskaan miettinyt, minkä muotoinen auton bensatankki on.

Zoe Heinonen, 8
Äiti on 40 000 vuotta vanha. Hän on aika pitkä, mutta aion kasvaa pidemmäksi.

Äiti on hyvä leikkimään rosvoa ja poliisia. Hän on myös tosi hyvä leipomisessa, vaikka hän on leiponut viimeksi tuhat vuotta sitten. Ei vaiskaan: pannukakkuja hän leipoo usein. Jos täytyy käydä lääkärissä tai on muuten raskas päivä, äiti ostaa meille sushia.

Välillä tanssimme kahdestaan olohuoneessa, aika villisti. Joskus leikimme ninjoja ja painimme. Äidin kanssa on kivaa.

Ihailen äitiä, kun hänellä on hienot vaatteet. Kun piirrämme yhdessä, äiti piirtää jotain mörököllejä.

Äidillä oli huumorintajua. Yhtenä iltana, kun leikimme unileluillani, hän esitti orankia. Se oli hauskaa.

Äiti on maailman rakkain.

Juttu on julkaistu Lapsemme 2/2021 -lehden Kainalossa-palstalla. 

Anu Kylvén

Kirjoittaja

Anna Autio

Valokuvaaja

Ladattavat materiaalit

Aiheeseen liittyvät

Kainalossa-sarjan aiempia juttuja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.