Siirry sisältöön

Yöhulinoista hyvään uneen

Nukkumisen pulmat ovat monelle pikkulapsiperheelle tuttuja. Oikeilla keinoilla yöllisistä kukkumisista voi kuitenkin päästä eroon ja nukuttaminen muuttua kivaksi yhteiseksi hetkeksi.

Yöt ovat lepoa varten, sillä ihminen on rakennettu niin, että hän tarvitsee öisin unta. Tämä perustarve ei katoa, vaikka perheeseen syntyy lapsi.

– Hyvästä unesta ja tarvittavasta levosta kiinnipitäminen on parasta vanhemmuutta. Se ei ole itsekkyyttä, terveydenhoitaja ja pediatrinen unihoitaja Sari Tammikari sanoo.

Kuitenkin nukkumisen ongelmat ovat todella tavallisia pienten lasten perheissä. Tuoreimpien tutkimusten mukaan liki puolet vanhemmista kokee, että heidän lapsellaan on ollut unen kanssa vaikeuksia ensimmäisen kahden vuoden aikana.

Tammikari kertoo, että nykytiedon mukaan uni on monipuolinen kokonaisuus, johon vaikuttavat monenlaiset asiat perimästä syntymävuodenaikaan. Viime vuosina tutkimuksissa on aiempaa enemmän korostunut se, kuinka paljon uneen vaikuttavat rutiinit ja vanhempien tavat olla lasten kanssa ja kasvattaa heitä.

Pohjatyö hyville unille tehdään vauvavuonna. Jos syystä tai toisesta vauvan kanssa on ajauduttu esimerkiksi jatkuvan heräilyn kierteeseen, auttaa unikoulu tai muu ”interventio”, jolla opittuja tapoja muutetaan.

Esimerkiksi MLL:n tai THL:n sivuilla on paljon tietoa siitä, kuinka jo pientä vauvaa voi avustaa oppimaan eron yön ja päivän välillä ja millaiset asiat esimerkiksi päivärutiineissa edesauttavat hyvää unta.

Ennakoivan uniohjauksen lisäksi Tammikarin mukaan vanhempien olisi tärkeää ymmärtää vauvojen unesta kaksi asiaa.

Ensinnäkin se, että pienellä vauvalla on valtava tarve nukkua, ja siksi päiväunia pitää tarjota tiheään tahtiin. Kun vauva on sopivasti väsynyt, nukahtaminen voi tapahtua ilman avustamista vain laskemalla vauvan rauhalliseen paikkaan.

Toiseksi se, että vauvankin unessa on erilaisia vaiheita. Esimerkiksi kevyen unen vaiheessa vauva voi itkeä niin sanottua uni-itkua ja liikkua, vaikkei tarvitse apua. Vanhemman hyssytys kesken unien voi opettaa vauvan heräilemään.

Siksi Tammikari kannustaakin vanhempia miettimään alusta asti sitä, milloin lapsi todella tarvitsee avustamista ja milloin ei.

– Joskus vanhempia täytyy muistuttaa, että kotona ei tarvitse olla viiden tähden yöpalvelu, Tammikari sanoo.

Vauvan kanssa voi odottaa hetken, rauhoittuuko tämä itse itkahduksen jälkeen. Isommalle lapselle, joka esimerkiksi toistuvasti pyytää vettä, voi rauhallisesti todeta, että tämän lasin jälkeen seuraava hörppy otetaan aamulla.

– Vanhempi toimii aktiivisesti, kun kuvittelee että lapsella on hätä. Mutta lapsella ei ole hätä, vaan hän on vain oppinut sen tavan toimia, eikä hänellä ole tietoa muusta.

Jos lapsi taas esimerkiksi sairastaa tai näkee painajaisia, tottakai häntä on autettava. Kun tilanne paranee, voidaan hyviä rutiineja jatkaa.

Vastasyntyneen vanhempien ei kannata odottaa ensikuukausilta katkeamatonta yöunta, mutta 3-vuotiaana läpi yön nukkumisen kuuluisi jo yleisesti ottaen onnistua.

Vauvavuoden jälkeenkin erilaiset kehitysvaiheet vaikuttavat uneen, ja öissä saattaa tulla takapakkia monista eri syistä. Tahtoikäiset taaperot testaavat vaikutusmahdollisuuksiaan nukkumaan mennessä ja öisin. Noin 3-vuotiailla kehittyvä mielikuvitus lisää pelkoja ja painajaisia.

Ihmisen uni kehittyy noin 5-vuotiaaksi saakka, sitä ennen voidaan ajatella, että tietty määrä heräilyä kuuluu normaaliin uneen. Mitä lähemmäs kouluikää mennään, sitä enemmän ongelmat unen kanssa alkavat olla samankaltaisia kuin aikuisella. Niitä voivat aiheuttaa stressi, esimerkiksi pikkusisaruksen syntymä, järkyttävän tapahtuman tai ohjelman näkeminen tai vaikeudet päivähoidossa tai kotona.

Kun puhutaan lasten unista, puhutaan aina myös uni- tai iltarutiineista. Tammikarikin liputtaa niiden puolesta.

Rutiineja kannattaa päivittää lapsen kasvaessa. Vauvalle voi toimia unilaulu ja pehmeä hieronta, 3-vuotias saattaa jo nauttia iltasadusta.

Rutiineita miettiessä avuksi voi olla yhdysvaltalaisen lääkäri Craig Canaparin käsite unisuppilo. Illalla lasta kuljetetaan kuin suppilossa aktiivisista toiminnoista rauhoittaviin toimintoihin, valoisasta hämärän kautta pimeään. Aktiiviset asiat, iltapalat ja iltapesut, tehdään eri tilassa kuin rauhoittuminen. Unisuppilo päättyy omaan sänkyyn.

Tammikari muistuttaa, että suppilon vaiheet kannattaa suunnitella omalle lapselle sopivaksi. Unirutiinit voivat alkaa vaikka hyppimällä sohvalta säkkituolin päälle, jotta lapsi saa purettua jännityksen kehosta. Toisille lapsille taas toimii touhujen rauhoittaminen iltaa kohti.

Rutiinit on hyvä muodostaa myös aikuisille mieluisiksi. Taaperoiden ja leikki-ikäisten kanssa eri nukuttajilla voikin olla käytössä ihan omat rutiininsa: jos yksi vanhempi tykkää keksiä tarinoita ja toinen laulaa unilauluja, kumpikin voi toimia omalla tavallaan.

Tammikari kannustaa tähtäämään siihen, että lapsen nukkumaan laittaminen olisi päivän päättävä kiva rutiini, jolloin vanhempi ja lapsi saavat yhdessä laskeutua unille.


Vanhin lapsistamme oli koliikkivauva, ja hän itki melkein 24 tuntia vuorokaudessa. Kun siitä selvittiin, hän on nukkunut hyvin ja niin ovat muutkin lapsemme – pois lukien tietysti sairastamiset tai erilaiset vaiheet. Esimerkiksi nyt nuorin nukkuu yleensä iltayhdeksästä aamukahdeksaan. Toisiksi vanhin lapsemme nukkui pienenä aamuisin kymmeneen asti.

Me vanhemmat olemme tehneet töitä sen eteen, että kaikki perheessä voivat nukkua hyvin. Herkkäuniset lapsemme ovat nukkuneet ihan vauvasta asti viereisessä huoneessa ja olemme pitäneet 8 kuukauden ikäisille unikoulut, jotta lapset oppivat yhdistämään unisyklit.

Vanhimman kohdalla minulla ei ollut tietoakaan lapsen unimerkeistä tai unisykleistä. Nyt tietoa on onneksi helposti saatavilla. Kun 3-vuotiaan kauhukohtaukset valvottivat, helpotti tieto siitä, että ne kuuluvat kehitykseen ja menevät ohi sinä yönä ja lopulta kokonaan.

Äiti, 11-, 9-, 4- ja 1,5-vuotiaat lapset

Meillä on nukuttu melko hyvin. Vähän ennen vuoden ikää siirsimme lapsen omaan huoneeseen, ja se oli käänteentekevää etenkin puolisoni unille. Lapsemme nukkuu yleensä iltaseitsemästä aamuseitsemään, ja yleensä emme edes kuule, jos hän heräilee yöllä. Välillä hän toki itkee ja kaipaa vähän lohdutusta.

Iltanukutukset olivat pitkään haastavia ja saattoivat kestää jopa tunnin. Mutta nyt lapsi haluaa itsekin päästä illalla nukkumaan, eikä välttämättä tarvitse kuin laulaa pari laulua ja sanoa hyvää yötä. Hän rauhoittuu usein itsekseen, jos isi lähtee ”keittämään teetä”.

Kun nukutukset olivat vaikeimmillaan, kyselimme ystäviltä neuvoja ja kokeilimme heillä toimineita keinoja. Läpimurto tuli, kun päiväkodista kehotettiin lopettamaan iltamaidon antaminen. Sen jälkeen lapsi löysi muita rauhoittumisen keinoja, ja esimerkiksi unileluista tuli tärkeitä. Iltaisin pyrimme tekemään asiat samassa järjestyksessä, mikä valmistaa lasta nukkumaan. Nykyään lapsi nukuttaa aina ensin unikaverit ja sitten on hänen vuoronsa.

Anselmi, 2-vuotias lapsi

Juttu on julkaistu Lapsemme-lehdessä syksyllä 2023.

Mari Uusivirta

Kirjoittaja

Johanna Sarajärvi

Kuvittaja

Aiheeseen liittyvät

Tietoa ja vinkkejä vanhemmille

Tukea vanhemmille

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.

Takaisin ylös