Lapsi on ollut mukana kiusaamisessa

Jos lapsesi on itse kiusannut, voit ohjata häntä monin tavoin. Tärkeää on, että keskustelet rauhallisesti lapsen kanssa, jotta hän kykenee pohtimaan tilannetta toisenkin lapsen kannalta. Lapsen on helpompi tehdä yhteistyötä ja keskustella kanssasi, kun hän kokee, että todella yrität kuunnella ja ymmärtää häntä. Hyvä muistisääntö on: kaikki lapsen tunteet ovat oikeita, mutta joskus toimintatapaa pitää opetella.

Kerro jämäkästi, ettei kiusaaminen ole oikein. Pyri myös selvittämään, millainen lapsen kokemus on voinut edeltää tekoa tai tilannetta. Yritä katsoa ulkoisen käytöksen taakse. Mitä ajatuksia, tunteita, motiiveja, pyrkimyksiä, toiveita tai pelkoja lapsen mielessä mahtoi olla, joilla olisi yhteys syntyneeseen tilanteeseen? Miksi hän toimi niin kuin toimi? Silti suora ”Miksi teit niin” -kysymys on lapselle usein vaikea. Hän saattaa vastata ”en tiedä”, koska ei tosiaan tiedä tai tunnista niitä tunteita ja syitä, jotka saivat hänet tekemään tietyllä tapaa.

Tilanteen ja tapahtumien selvittämisessä voit hyödyntää samoja kysymyksiä kuin kiusatuksi tulleen lapsen kanssa. Kysymysten avulla voit auttaa lasta ymmärtämään tehtyä sekä ohjata miettimään, miten omaa käytöstä voisi hyvittää.

Pienikin lapsi voi tuntea häpeää, ja aiheellisena se voi olla hyödyksi hänen kehityksessään. Mutta häpeän ja syyllisyyden tunnetta ei ole tarpeen paisuttaa, jottei se vaikuta vahingollisesti lapsen itsetuntoon.

Auta lasta tiedostamaan kiusaamisen taustat

Pohdi mielessäsi vaihtoehtoisia tulkintoja lapsen käytökselle: mitä lapsi mahtoi tuntea, mitä hän yrittää viestiä, tarvitseekohan lapsi apua ja keinoja kaverisuhteiden solmimiseen tai onko kotona jotain, mikä aiheuttaa hankalaa oloa lapselle (esimerkiksi muutoksia).

Auta lasta tiedostamaan hänen oman toimintansa mahdollisia taustoja. Voit kertoa lapselle, miltä tilanne sinusta kuulosti ja mitä arvelit lapsen tunteneen tilanteessa, esimerkiksi: ”Olikohan niin, että sinua harmitti/ärsytti/suututti ja…” , ”Tunsitkohan kateutta/pelkoa/ikävää ja siksi…” , ”Mitä luulet, miltä kaverista tuntui?”

Auta lastasi ymmärtämään, miten kurjalta tilanne saattoi toisesta tuntua. Jos lapsi oppii eläytymään toisen ihmisen mielipahaan, ei toista silloin halua loukata tahallaan.

Auta häntä ymmärtämään leikin (pitää olla kaikille hauskaa), kinastelun ja kiusaamisen ero. Kateuden tunteeseen liittyvää kiusaamista voi yrittää ehkäistä pohtimalla lapsen kanssa myös kysymystä: miten voisi iloita siitä, mitä kivoja asioita toiselle tapahtuu?

Pohdi lapsen kanssa tehdyn sovittelua: ”Mitenkähän tilanteen voisi korjata?”, ”Miten voisitte sopia?”, ”Mitähän mukavaa voisit tehdä?”. Tarjoa lapselle myös vaihtoehtoisia toimintatapoja, jotta lapsi voi yrittää toimia vastedes toisin. Kerro, että uskot siihen, että lapsi voi muuttaa käyttäytymistään ja vaikeista tilanteista selvitään. Lupaa auttaa lasta. Hyvistä teoista ja yrityksistä lapsen on tärkeä saada kannustusta ja myönteistä palautetta.

Keskustele päiväkodin työntekijöiden kanssa. Joskus muitakin lapsia on mukana kiusaamisessa, ja tilanne vaatii päiväkodin puuttumista ryhmätasolla.