Haastavat tilanteet päiväkodissa

Kun lapsi osallistuu ryhmään varhaiskasvatuksessa tai harrastuksessa, voi eteen tulla myös haastavia tilanteita. Lapsi kokee, että häntä on kohdeltu huonosti tai kiusattu tai hän on itse toiminut epäreilusti tai kiusannut. Myös pihalla tai leikkipuistossa voi sattua lasten kesken tilanteita, joissa aikuisen puuttumista ja selvittelyä tarvitaan.

Päiväkodissa jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja hyvään oloon. Aikuisten tehtävänä on luoda ilmapiiriltään turvallinen ja viihtyisä ryhmä. Myös vanhemmat voivat edesauttaa tällaisen turvallisen, kaikki mukaan ottavan ryhmä syntymistä muun muassa

  • ohjaamalla omaa lasta hyvään kaveruuteen
  • tukemalla lasta, jos hän on tullut kiusatuksi
  • ohjaamalla lasta silloin, jos hän on kiusannut muita tai ollut mukana sellaisessa
  • tekemällä yhteistyötä päiväkodin työntekijöiden kanssa

Sekä kiusatuksi joutuminen että kiusaajana toimiminen on lapselle vahingollista. Jos aikuinen ei pysäytä kiusaamista, lapsi luultavasti jatkaa sitä. Kiusatuksi joutumisen ja kiusaamisen kierre tulisi katkaista päiväkodissa. Vanhempien ja muiden kasvattajien on tärkeää tukea lasten kaverisuhteita ja -taitoja, jotta lapsi voi siirtyä kouluun ilman kiusaamisen painolastia.

Jos päiväkodista viestitään, että lapsi on ollut mukana kiusaamisessa tai tullut kiusatuksi, voi se herättää vanhemmassa hankalia tunteita kuten ärtymystä, suuttumusta, ahdistusta, syyllisyyttä. Herää kysymys miksi näin ja mitä voin tehdä? Jos vanhemman omat tunteet ”kiehuvat”, on parempi odottaa hetki, ennen kuin käsittelee asiaa lapsen kanssa, jotta keskustelu on rakentavaa ja ohjaavaa. Joskus jo se, että pystyy tiedostamaan ja nimeämään omat tunteensa, loiventaa hankalaa tunnetta.

Vanhemmuuteen kuuluu myös kyky sietää lapsen ahdistusta tai häpeää tilanteesta. Jotta vanhempana voit tehdä tilaa lapsen kokemukselle ja näkökulmalle, yritä hetki pohtia:

  • Mitä tunteita ja ajatuksia tai muistoja tilanne itsessäni herättää?
  • Voivatko omat tunteeni vaikuttaa lapseen. Miten?

Kokemukset omien vanhempien suhtautumistavoista ja muut elämänhistorian kokemukset voivat heijastua omaan kasvatustyyliisi. Jos itsellä on ollut kiusaamisen tai torjunnan kokemuksia, myös ne voivat vaikuttaa tapaan kohdata tilanne. Vanhemman on tärkeää miettiä, miten erottaa oma kokemus siitä, mitä tuntee tässä hetkessä lapsesi kanssa sekä siitä, mitä lapsesi itse ajattelee ja kokee.

Lasta on ohjattava rauhallisesti keskustellen

Lasta rauhoittaa, kun hän kokee aikuisen turvallisena, lasta suurempana ja viisaampana. Rajat voi kertoa jämäkästi, mutta rangaistukset eivät yleensä auta, koska huomio siirtyy silloin väärään asiaan. Rangaistusten pelko voi myös estää lasta kertomasta jotain. Jos lapsi kokee aikuisen olevan vihainen tai muuten pelottava, hän ei kykene ajattelemaan omaa käytöstään eikä myöskään toisen lapsen kokemusta.  Kun lapsi tulee kuulluksi ja tuntee, että vanhempi myötäelää hänen kokemuksiaan, hän on vastaanottavaisempi ohjaukselle ja muiden lasten näkökulmille.

Toisen ihmisen näkökulman ymmärtäminen on vähitellen mahdollista 3–4-vuotiaasta alkaen. Vanhempi voi tukea lasta sekä omien että toisten tunteiden tunnistamiseen ja huomioimiseen jo varhaislapsuudesta alkaen.

Kaikki pienet lapset opettelevat omien tunteiden ja käytöksen hallinnan taitoja, ja tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelu jatkuu vielä kouluiässä. On hyvä muistaa, että lapsi on eri asia kuin hänen käytöksensä. Lapsi ei ole tuhma tai ilkeä, vaikka hänen käytöksensä olisi ollut ei-hyväksyttävää. Hyvää käytöstä voi jokainen oppia. Lapselle on tärkeää, ettei vanhempi hankalissa tilanteissa jätä lasta yksin, vaan jakaa lapsen tunteet ja kokemukset hänen kanssaan ja ohjaa lasta sitten.

Aiheeseen liittyvät