Joskus puolisot eivät löydä vaikeaan tilanteeseensa muuta mahdollisuutta kuin eron. Aikuinen voi eron hetkellä käydä läpi yhtä elämänsä vaikeinta vaihetta. Mielessä virtaa hyvin erilaisia tunteita: vihaa, surua, katkeruutta, hämmennystä, häpeää, toisinaan myös suunnatonta helpotusta. Vanhemman voimavaroja sitovat omat vaikeat tunteet ja monet käytännön asiat, esimerkiksi talouteen, asumiseen ja lasten tapaamiseen liittyvien asioiden hoito.

Vanha viisaus ”Hyväksy asiat, joita et voi muuttaa” on kipeä, mutta tosi. On luonnollista, että niin vanhempi kuin lapsi haikailee välillä vanhaan. Usein lapset ja joskus vanhemmatkin haaveilevat pitkään, että vanhemmat vielä palaisivat yhteen. Muistot ja haaveet ovat tärkeitä. Vanhan sureminen kaikessa rauhassa on yleensä paras tapa aloittaa uusi vaihe elämässä.

Vanhempien ero ja lapsen tunteet

Vanhempien ero vaikuttaa aina lapsiin. Se vaihtelee, miten ja millä tapaa lapsi sen ilmaisee. Lapsen ikä ja temperamentti, aiemmat kokemukset, perheen tilanne ja läheisten aikuisten tuki vaikuttavat lapsen reagointiin. Samoin se, oliko ero yllätys, kuinka se hoidetaan ja kuinka vanhemmat voivat. Pieni lapsi ei osaa pukea sanoiksi vaikeita, eron herättämiä tunteita.

Kun vanhemmat eroavat, pieni lapsi voi

• tukahduttaa vaikeat tunteensa, lohduttaa vanhempaa, olla korostetun kiltti ja toivoa, että kiltteys saa vanhemmat palaamaan yhteen
• heräillä keskellä yötä, vastustaa nukahtamista, nähdä pahoja unia
• taantua kehityksessään, esim. kastella öisin ja päivisin, puhua vauvamaisesti
• menettää ruokahaluaan tai syödä enemmän kuin yleensä
• olla aggressiivinen ja saada raivokohtauksia
• itkeä ja marista, olla ärtyisä
• vetäytyä muiden lasten seurasta
• leikkiä ilottomasti tai raskaasti, tuoda leikkiin aggressiivisia hahmoja tai eron tai yhteen palaamisen teemaa
• pelätä vanhemmasta eroon joutumista
• oirehtia päänsäryllä tai vatsakivuilla.

Kouluikäinen ymmärtää pikkulasta paremmin, mistä vanhempien erossa on kysymys. Hän on usein lojaali molemmille vanhemmilleen ja häntä hämmentää, jos vanhemmat riitelevät hänestä ja hänen kasvatuksestaan tai pyrkivät lahjomaan häntä omalle puolelleen.

Kun vanhemmat eroavat, kouluikäinen saattaa

• osoittaa surua menettämisestä, esim. itkeskellä
• kokea arvottomuutta, tunnetta siitä, että hänet on hylätty
• pelätä joutuvansa eroon molemmista vanhemmistaan, esim. lastenkotiin
• tuumia, etteivät vanhemmat enää jaksa huolehtia tai olla kiinnostuneita hänestä.

Murrosikäinen haluaa olla mahdollisimman samanlainen kuin kaverinsa ja vanhempien ero voi aiheuttaa häpeää. Mahdollinen kaverin vanhempien ero ei sekään helpota tilannetta. Lapsi ei ole samalla tavoin riippuvainen vanhemmistaan kuin nuorempana ja hän voi paeta kodin vaikeuksia harrastuksiin ja ystävien pariin.

Varhaisteini tai teini-ikäinen saattaa

• hakeutua uusiin harrastuksiin, jotka voivat olla jännittäviä ja jopa vaarallisia ja jotka tarjoavat mahdollisuuden hallinnan ja onnistumisen tunteisiin
• haluta suojella ja puolustaa vanhempiaan
• käyttää tilannetta hyväkseen, syyllistää ja manipuloida vanhemmat toimimaan mielensä mukaisesti
• osoittaa kiukkua ja vihaa toiselle tai molemmille vanhemmille
• arvostella etenkin sitä vanhempaa, jonka kokee syylliseksi eroon, kyseenalaistaa vanhempiensa moraalia ja vastuullisuutta
• purkaa pahaa oloaan ja samalla pyytää siihen apua vastuuttomalla käytöksellä, esim. näpistelemällä ja valehtelemalla; ikään kuin samaistua vanhempaan, joka on lapsen silmissä toiminut moraalittomasti
• oirehtia päänsäryllä tai vatsakivuilla etenkin vaikeimmilla hetkillä
• kokea hankalaksi solmia suhteita vastakkaiseen sukupuoleen; etenkin tytön voi olla vaikea luottaa poikiin
• kääntyä toista, ”pahaa” vanhempaa vastaan, osoittaa valtaansa ja kykyään kostaa. Tämä korostuu, jos lasta taivutetaan toista vanhempaa vastaan. Tällainen haavoittaa lasta iässä, jossa suhde vanhempiin hakee uutta muotoa.

Vanhemmuus jatkuu

Vanhemmat voivat lievittää lapsen ahdistusta ja auttaa häntä sopeutumaan muutokseen, kun he jaksavat sallia ja ymmärtää lapsensa vaikeat tunteet ja auttaa häntä niiden kanssa. Lapsen tunteet voivat olla ristiriitaisia: suru, pelko, pettymys, epäluottamus, turvattomuus, raivo, viha, ikävä, syyllisyys, joskus myös helpotus.

Vaatii herkkyyttä ja kykyä nähdä lapsen todelliset tarpeet, jotta voi asettua lapsen asemaan ja auttaa häntä. Tämä on vaikeaa: vanhempi ei välttämättä tahdo tai jaksa nähdä lapsensa surua. Lapsi kuitenkin tarvitsee turvallisuutta, rakkautta ja mahdollisuutta puhua tunteistaan ja huolistaan. Aikuisen velvollisuus on turvata lapselle riittävän turvallinen lapsuus.

Käytännössä vanhempi on erokriisin keskellä usein erilainen kuin tavallisesti: ehkä hiljaisempi, ärtyneempi, itkuisempi. Lapselle on tärkeää sanoa, että syy tähän ei ole lapsessa. Lapsi syyllistyy asioista, joista ei puhuta avoimesti ja luulee, että vika on hänessä. Lapselle voi sanoa: Äiti on nyt surullinen, mutta se ei ole sinun syysi. Lapselle saa kertoa, että on surullinen ja välillä itkettää. Omat vaikeat tunteet käsitellään kuitenkin toisen aikuisen kanssa.

Kaiken myllerryksen keskellä lapsen tulisi saada kokea, että erosta huolimatta molemmat vanhemmat rakastavat aina lastaan: vaikka parisuhde päättyy, vanhemmuus jatkuu. Vanhempien velvollisuus on edelleen huolehtia lapsestaan ja tarjota hänelle riittävän turvallinen lapsuus. Vaikka puolisot saattavat olla loukattuja ja vihaisia, lapsen etu vaatii aikuismaista käytöstä. Vanhempien on tehtävä parhaansa, jotta vanhempien välinen ristiriita ei siirry vanhemman ja lapsen väliin.

Muista, että olette molemmat edelleen vanhempia. Osallistu lasten koulun juhliin ja vanhempainiltoihin, matseihin ja matineoihin. Jos et voi mennä yhdessä ja istua entisen kumppanisi vieressä, mene kuitenkin ja istu etäällä entisestä puolisostasi. Pääasia on, että molemmat vanhemmat osallistuvat lapselle tärkeisiin tapahtumiin.

Lapsella on alttius koetella vanhempia: testata, kumpi olisi mukavampi ja kumpi antaisi helpommin periksi. Sovi yhteisistä pelisäännöistä toisen vanhemman kanssa. Yhteisiä pelisääntöjä kaivataan esimerkiksi kotiintulojaoissa, tietokoneen käytössä, TV:n katsomisessa, ikärajoissa, viikkorahoissa, bileissä, kavereiden luona yöpymisissä ja matkoissa.

Eron jälkeen

Ensimmäiset vuodet eron jälkeen voivat olla vanhemmalle hyvin haastavia. Arkea ei voi jakaa toisen aikuisen kanssa: työn lisäksi koti ja lapset on hoidettava yksin, lasten käytös on tavallista haastavampaa ja arjesta puuttuu romantiikka ja erotiikka. Vanhemmalla voi myös olla taloudellisia huolia.

Yhteisen arjen menettäminen tekee kipeää ja ratkaisun oikeellisuus mietityttää. Hyvät muistot ja ikävä entiseen voivat yllättää voimakkaana vielä usean vuoden jälkeen. Toisaalta vanhempi voi ajan myötä kokea myös vahvuutta ja pystyvyyttä siitä, että on selvinnyt suuremmasta haasteesta kuin olisi etukäteen uskonut.

Vanhempien ero ei väistämättä aiheuta lapselle ongelmia myöhemmin elämässä. Vaikeasta tilanteesta selviäminen yhdessä välittävien aikuisten avulla voi lopulta kasvattaa lapsesta entistä vahvemman ja kypsemmän. Se voi luoda lapselle kokemuksen siitä, että elämän vaikeita asioita voi kohdata ja niistä voi selvitä. Vaikeista tunteista huolimatta kenenkään ei tarvitse luopua omanarvontunteestaan tai itsekunnioituksestaan. Tämä kasvattaa itseluottamusta, uskoa elämään ja omaan selviämiseen muissakin elämän haasteissa. Parhaassa tapauksessa ero on lopulta lapselle kasvun mahdollisuus. On myös erotilanteita, joita lapsi toivoo ja jotka helpottavat lapsen elämää.

Helpota lapsen elämää

• Kerro lapselle erosta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kerro asia yhdessä kumppanisi kanssa – vaikka päätös ei olisi ollut yksimielinen. Korostakaa, että ero on aikuisten välinen asia. Lapsi ei ole siihen syyllinen eikä olisi voinut vaikuttaa päätökseen mitenkään. Vakuuta lapselle kerta toisensa jälkeen, ettei hän ole syypää eroon – vaikka lapsi ei itse tätä asiaa ottaisikaan esille. Kerro lapselle, että vaikka vanhemmat eivät enää asu yhdessä, he molemmat rakastavat edelleen lasta ja haluavat olla hänen kanssaan ja huolehtia hänestä.

• Kerro lapselle, kuinka arki muuttuu. Kerro esimerkiksi kuka muuttaa ja minne. Voit kertoa, ettet itsekään tiedä vielä vastausta kaikkeen. Kerrot, kun olet selvitellyt asiaa. Useimmiten on hyvä, jos sisarukset saavat edelleen asua yhdessä. Kerro lapselle, kuinka toisen vanhemman luo mennään, mitä leluja ja huonekaluja siellä on, missä lapsi nukkuu, missä syödään, onko lapsella oma huone, onko lähellä kavereita.

• Rohkaise lasta puhumaan tunteistaan, anna lupa kaikkiin tunteisiin. Joskus tunteista on helpompi puhua esim. tarinan tai leikin avulla. Kerro, että kaikki tunteet ovat normaaleja ja hyväksyttyjä. Voit nimetä tunteita lapsen avuksi: Näen, että olet surullinen. Haluatko puhua siitä? Yhdessä voidaan miettiä keinoja tulla toimeen vaikeiden tunteiden kanssa. Sellaisia voivat olla vaikka liikunta, keskustelu, kirjoittaminen, maalaaminen, musiikki, itkeminen, mukavien asioiden tekeminen, hieronta ja läheisyys. Vaikka tunteet ovat sallittuja, niiden vallassa ei voi tehdä mitä vain: esimerkiksi toisten ihmisten ja esineiden vahingoittaminen on kiellettyä.

• Varaudu lapsen kysymyksiin ja vastaa huolella. Useimmat lapset esittävät kysymyksen miksi: Miksi teidän piti erota? Vastauksesi jää lapsen muistiin, hän pohtii sitä vielä monta kertaa ja se voi muokata vahvasti hänen asenteitaan. Vastaa rehellisesti, mutta älä kuormita lasta aikuisten asioilla.

• Vaali lapsen suhdetta ensisijaiseen hoitajaan ja pidä se vahvana. Suhdetta toiseen vanhempaan pidetään yllä lapsen kehitystason mukaan. Esimerkiksi alle vuoden ikäisen vauvan tulisi asua kokonaan toisen vanhemman luona ja tavata toista vanhempaansa päiväsaikaan. Vuoden ikäinen voi olla erossa hoivaavasta aikuisesta korkeintaan vuorokauden ahdistumatta liikaa. Pienen lapsen on vaikea hahmottaa aikaa ja ymmärtää, ettei ero ole lopullinen. Hän saattaa kokea menetyksen tunteen kerta toisensa jälkeen, eikä ehkä uskalla enää kiintyä kehenkään. Kun lapsi kasvaa, toisen vanhemman luona vietettyä aikaa voi lisätä vähitellen. Lapsen kehitystason mukainen eteneminen asumisjärjestelyissä mahdollistaa sen, että lapsella on turvallinen kiintymyssuhde molempiin vanhempiinsa. Jos lapsi ilmaisee pahoinvointia, aikuisten on reagoitava siihen heti ja tarkasteltava ovatko asumis- ja hoitojärjestelyt lapsen edun mukaisia.

• Pidä kiinni lapselle tutuista arkipäivän rutiineista ja rytmistä. Lasta helpottaa, jos muutoksista huolimatta jotkut asiat pysyvät muuttumattomina, esim. koti, koulu, päiväkoti, kaverit, leikkipiha, harrastukset ja suhteet läheisiin ihmisiin. Eihän yhteys toisiin isovanhempiin katkea eron vuoksi? Muistathan kertoa erosta päiväkodissa tai koulussa?

• Älä mustamaalaa lapselle toista vanhempaa. Pura omat vaikeat tunteesi jonkun toisen aikuisen kanssa. Lapsen on saatava säilyttää myönteinen mielikuva molemmista vanhemmistaan – kunnioita ja tue tätä suhdetta. Väsyneelle ja kiukkuiselle sattuu ylilyöntejä. Sano lapsellesi silloin, että oli väärin haukkua äitiä tai isää. Kerro, että tiedät miten tärkeä hän on lapselle. Pyydä anteeksi.

• Estä toista mustamaalaamasta sinua lapsellenne. Pyydä entistä puolisoasi lopettamaan haukkumisesi, vetoa lapsen etuun. Kerro lapsellesi, että toinen vanhempi on vihainen ja saattaa tämän vuoksi käyttäytyä ikävästi. Sano, että asia tekee sinut surulliseksi. Kerro, että uskot, että se menee ohi. Jos keskusteluyhteys toiseen vanhempaan on poikki, ota yhteys lastensuojeluviranomaiseen. Kerro hänelle huolestasi, kuinka toisen vanhemman sinusta sanomat sanat voivat vaikuttaa lapseesi.

• Sovi toisen vanhemman kanssa lapsen säännöllisistä tapaamisista. Kerro sopimuksesta lapselle hänen ymmärrystään vastaavalla tavalla: pieni lapsi ei ymmärrä esimerkiksi, mitä joka toinen viikonloppu tarkoittaa. Ethän käytä lasta viestinviejänä toiselle vanhemmalle. Lasta ei voi pakottaa toisen vanhemman luokse: toisen vanhemman koti ei ole aina turvallinen esim. päihdeongelman vuoksi. Turvaudu tällaisissa tilanteissa lastensuojeluviranomaisiin.

• Anna lapselle aikaa sopeutua paluuseen toisen vanhemman luota. Älä ota lapsen kärttyisyyttä henkilökohtaisena loukkauksena, lapsella on ollut sinua ikävä. Puhelut, sähköpostiviestit ja poissa olevan vanhemman valokuva auttavat pitämään yhteyttä yllä erossa. Tuttu unilelu, rätti, tyyny tai peite voi olla tärkeä pitää mukana kummankin vanhemman kotona. On hyvä, jos lapsella on molempien vanhempien luona jokin oma soppi tai huone.

• Unohda laatuaika ja superelämykset. Kun yhteistä aikaa on vähän, saatat haluta antaa lapselle huippuhetkiä. Lapsi toivoo tavallista arkea vanhemman kanssa ja tarvitsee kummassakin kodissaan rajat. Muista huolehtia myös itsestäsi muun muassa liikkumalla ja nukkumalla riittävästi.

Lukemista lapsen kanssa

Niemelä, S. & Kääriänen, A. Millan äiti ja isä eroavat – miten lasta voi auttaa vanhempien erotessa. 2008. Suomen kasvatus- ja perheneuvontaliitto ry.