Lasten ja nuorten liikuntaharrastuksia kartoittavan kyselyn tulokset

Mannerheimin Lastensuojeluliitto toteutti  lasten ja nuorten kokemuksia liikuntaharrastuksista selvittäneen kyselyn marraskuun 2017 ja maaliskuun 2018 välisenä aikana. Verkkokyselyyn vastasi 1304 4.–9.-luokkien oppilasta kymmenessä koulussa. Kyselyssä oli omat kysymysosuudet tällä hetkellä ohjattua liikuntaa harrastaville, harrastuksen lopettaneille sekä niille lapsille ja nuorille, jotka eivät ole koskaan harrastaneet ohjattua liikuntaa.

Kaverisuhteilla suuri merkitys urheiluharrastuksissa

Sosiaalinen ympäristö vaikuttaa merkittävästi niin liikunta- tai urheiluharrastuksen aloittamiseen kuin harrastukseen kiinnittymiseenkin. Kavereiden esimerkki ja kannustus vaikuttavat urheiluharrastuksen aloittamiseen ja hyvä joukkuehenki ja harrastusryhmässä olevat kaverit vaikuttavat motivaatioon jatkaa harrastusta. Myös vanhempien kannustus vaikuttaa merkittävästi harrastuksen aloittamiseen. 10–16 -vuotiaista lapsista hieman yli puolet harrastaa ohjattua liikuntaa, kolmannes on lopettanut liikuntaharrastuksen ja joka kymmenes lapsi tai nuori ei ole koskaan osallistunut mihinkään ohjattuun liikuntaharrastukseen.

Liikuntaharrastus tuottaa iloa ja onnistumisen kokemuksia

Ohjatut liikunta- ja urheiluharrastukset ovat niitä harrastaville lapsille ja nuorille pääsääntöisesti hyvää oloa ja onnistumisen iloa tuova kasvuympäristö, joka tarjoaa mahdollisuuden myönteiseen vuorovaikutukseen niin vertaisten kuin aikuistenkin kanssa. Valtaosa urheilua harrastavista lapsista kokee vuorovaikutussuhteet harrastuksessa myönteisinä. Liikuntaa ja urheilua harrastavista lapsista ja nuorista 91% kokee, että harrastus tuottaa iloa ja onnistumisen kokemuksia ja 84% pitää oman harrastusryhmän ilmapiiriä hyvänä. Myös vuorovaikutus valmentajien kanssa koetaan pääsääntöisesti erittäin myönteiseksi: 85 % urheilevista lapsista on sitä mieltä, että valmentaja kohtelee harrastajia tasapuolisesti ja reilusti ja kolme neljästä lapsesta kokee, että valmentajat ovat myös kiinnostuneita siitä, mitä ryhmän jäsenille kuuluu. Kaikkein myönteisimmiksi vuorovaikutussuhteet arvioivat ne lapset ja nuoret, jotka harrastavat tavoitteellisesti liikuntaa ja urheilua.

Ilman ystävää jääminen vaikuttaa harrastukseen kiinnittymiseen

Keskimäärin hyvä ilmapiiri ei kuitenkaan riitä, vaan tavoitteena tulisi olla, että kaikki viihtyisivät harrastusryhmässä ja tuntisivat kuuluvansa porukkaan. Joka kymmenes lapsi jää harrastusryhmässä vailla ystäviä. Omassa harrastusryhmässä yksinäiseksi itsensä tuntevat lapset ja nuoret kiinnittyivät huonommin harrastukseen. Joka toinen yksinäiseksi itsensä kokeva lapsi on pohtinut harrastuksen lopettamista. Ilman ystäviä jääminen omassa harrastusryhmässä vaikuttaa monella tapaa kokemukseen urheiluharrastuksesta sekä urheiluharrastukseen kiinnittymiseen. Ne lapset ja nuoret, joilla ei ollut ystävää urheiluharrastuksessa, arvioivat suhteet sekä joukkuetovereihin että valmentajiin kielteisemmin kuin muut. He myös kohtasivat harrastuksessa useammin loukkaavaa kohtelua tai kiusaamista. He myös arvioivat oman pystyvyyden kokemuksen urheilijana muita heikommaksi ja saivat liikuntaharrastuksessa vähemmän onnistumisen kokemuksia.

Vaikka vuorovaikutussuhteet valmentajaan tai harrastustoiminnan ohjaajaa koettiin pääsääntöisesti myönteisiksi, nousi tuloksista esiin se, että valmentajien valmiuksissa toimia haastavissa tilanteissa on kehitettävää. Neljännes vastaajista koki, että valmentajat eivät huolehdi siitä, että kukaan ei jää yksin ja kolmannes koki, että valmentajat eivät pysty auttamaan lasten välisiin suhteisiin liittyvissä ongelmissa. Tulosten mukaan valmentajien osaamista pitäisi kehittää erityisesti turvallisen ryhmän rakentamisen sekä kaverisuhteiden tukemisen näkökulmasta.

Loukkaava kohtelu ja kiusaaminen horjuttavat turvallisuutta myös liikuntaharrastuksissa

Loukkaava kohtelua, kiusaamista ja häirintää esiintyy kaikissa urheiluharrastuksissa, niin yksilö- ja joukkuelajeissa ja sekä tyttöjen että poikien keskuudessa. Suoraan loukkaavan kohtelun ja kiusaamisen kanssa on tekemisissä joka viides urheilua harrastava lapsi ja nuori joko loukkaavan kohtelun kohteena tai itse muita kiusaavana. 13 % urheilevista lapsista ja nuorista on kokenut loukkaavaa kohtelua, kiusaamista tai häirintää, 5 % toistuvasti. Kiusaaminen on ryhmäilmiö, jossa ryhmään muodostuneet normit vaikuttavat paljon siihen, miten kiusaamiseen suhtaudutaan. Tulosten mukaan joka neljäs urheilua harrastava lapsi ja nuori koki, että omassa harrastusryhmässä täytyy käyttäytyä tietyllä tavalla, jotta ei joutuisi kiusatuksi.

Loukkaava kohtelu ja kiusaaminen saavat myös urheiluympäristössä monenlaisia muotoja. Etenkin tyttöjen kohtaama loukkaava kohtelu on useammin luonteeltaan epäsuoraa, kuten porukasta poissulkemista tai valheellisen tiedon levittämistä. Pojilla yleisin kiusaamisen muoto on suora sanallinen kiusaaminen, kuten haukkuminen, nimittely tai uhkailu. Myös fyysinen kiusaamien on poikien keskuudessa tyttöjä yleisempää. Urheiluharrastuksessakin netin kautta tapahtuva loukkaava kohtelu on osa ilmiötä ja siitä tulee keskustella myös harrastustoiminnassa.

Vain osa kiusaamisesta tulee aikuisten tietoon, sillä lähes puolet loukkaavaa kohtelua tai kiusaamista kokeneista lapsista ja nuorista ilmoitti, että valmentajat eivät tiedä asiasta. Kiusaaminen vaikuttaa merkittävästi urheiluharrastukseen sitoutumiseen. Kiusaamista kokeneilla lapsilla ja nuorilla oli myös merkittävästi useammin lopettamisaikeita kuin muilla. Loukkaavaa kohtelua tai kiusaamista kokeneista lapsista ja nuorista yli puolet oli harkinnut harrastuksen lopettamista edellisen vuoden aikana.

Kuuluuko lasten ja nuorten ääni urheiluharrastuksissa?

Lasten osallisuus ja vaikutusmahdollisuudet vaikuttavat harrastusmotivaation ylläpitoon. Tämän kyselyn mukaan 85 % lapsista ja nuorista kokee, että valmentajat kuuntelevat harrastajien mielipiteitä. Kuitenkin kolmannes lapsista kokee, että harrastajien mielipiteillä ei ole vaikutusta siihen, miten toiminta järjestetään. Lähes joka viides lapsi on jättänyt kertomatta mielipiteensä valmentajalle, koska pelkää sen vaikuttavan omaan asemaan joukkueessa.

Useimmiten harrastajien mielipidettä oli kysytty joukkueen sääntöihin (62 %), kilpailu- tai turnausmatkoihin (53%) sekä harjoitusten sisältöön (52 %) liittyen. Vähiten lapset ja nuoret olivat saaneet vaikuttaa harjoitusmääriin (34%), yhteiseen toimintaan harrastusten ulkopuolella (38%) sekä harrastajien jakamiseen harjoitus- tai peliryhmiin (41%). Huomionarvoista on, että juuri harjoitusmäärät ovat myös harrastustoiminnan lopettamisen taustalla olevista tekijöistä yksi merkittävimmistä ja yhteinen toiminta harrastuksen ulkopuolella sekä harrastajien valinta peli- ja harjoitusryhmiin vaikuttavat merkittävästi harrastajien keskinäisiin suhteisiin. Harrastustoiminnassa lasten ja nuorten oma ääni kuuluu siis heikoiten juuri niissä asioissa, jotka ovat ryhmään kiinnittymisen kannalta merkityksellisimpiä. Harrastustoiminnassa tulisi kiinnittää huomiota lasten ja nuorten näkemysten huomioimiseen ja tarjota myös erilaisia kanavia tuoda omia mielipiteitä esiin myös nimettömästi.

Liikunta- ja urheiluharrastukset eivät huomioi riittävästi lasten erilaisia liikuntaorientaatioita

Tulosten mukaan kolmannes 10-16 -vuotiaista on lopettanut urheiluharrastuksen ja joka kymmenes lapsi ja nuori ei ole koskaan kokeillut mitään ohjattua liikuntaharrastusta. Joka kolmas liikuntaa harrastavista lapsista on harkinnut harrastuksen lopettamista viimeksi kuluneen vuoden aikana. Yleisin syy sekä harrastuksen lopettamiselle että lopettamisaikeille on kyselyn mukaan se, että harrastuksen koetaan vievän liikaa aikaa tai voimia. Tätä mieltä on kolmannes lopettaneista tai sitä pohtivista lapsista ja nuorista. Toiseksi yleisin syy lopettamiselle on se, että lapsi tai nuori ei koe olevansa riittävän hyvä. Kolmanneksi yleisin syy lopettamisen ja lopettamisaikeiden takana on se, että lapsi tai nuori on kokenut jääneensä harrastusryhmän ulkopuolelle tai tuntee itsensä yksinäiseksi. Erityisesti tytöt kokivat vertaisryhmän ulkopuolelle jäämisen merkittäväksi syyksi harrastuksen lopettamiselle.

Merkityksellisimmäksi syyksi olla harrastamatta ohjattua liikuntaa nousi kyselyn mukaan se, että lapsi tai nuori ei koe itseään liikunnallisesti lahjakkaaksi ja että hän ei pidä liikunnasta. Erityisesti ne lapset, jotka eivät ole koskaan harrastaneet ohjattua liikuntaa, ilmoittivat omien liikunnallisten taitojen puutteen merkittäväksi syyksi. Kynnys ohjatun liikunnan harrastamiseen on siis liian korkea osalle lapsista ja nuorista.  Joka kymmenes ohjattujen liikuntaharrastusten ulkopuolelle jäänyt lapsi tai nuori mainitsi merkittäväksi syyksi olla harrastamatta liikuntaa sen, että pelkää tulevansa harrastuksessa syrjityksi. Harrastustoiminnan katveessa ovat erityisesti yksinäisyyttä kokevat, maahanmuuttajataustaiset ja muunsukupuoliset lapset ja nuoret, jotka sekä lopettavat harrastuksen muita aikaisemmin että jäävät muita useammin kokonaan harrastuksen ulkopuolelle. Harrastustoiminnan yhdenvertaisuuden kehittämiseksi ei siis riitä pelkästään maksuttomuus ja avoimuus, on kiinnitettävä huomiota käytäntöihin, joilla huomioidaan lasten erilaiset liikuntaorientaatiot ja kehittää erilaisia keinoja kutsua mukaan, innostaa ja tukea lapsia erilaisin menetelmin.

Ladattavat aineistot

Aiheeseen liittyvät