Vanhempainnetti

Lapsi valehtelee

Jos 3-vuotias kertoo, että olohuoneessa on leijona, hän ei valehtele, vaan narraa tai satuilee. 3–4-vuotiaalle lapselle oma mielikuvitusmaailma on yhä hyvin todellinen ja villit mielikuvitustarinat ovat tavallisia.

Vaikeuksia voi tulla vastaan, jos lapsi ei kasvaessaan aikuisen opastuksella opi erottamaan totta ja tarua toisistaan. Syynä tähän voi olla, että lapsi pelkää rangaistusta tai rakkauden tai hyväksynnän menetystä. Lapsi saattaa kokea tarvetta olla aikuiselle mieliksi ja valehtelee siksi. Vaikka todellisuus muuten olisikin jo hyvin lapsen hallinnassa, lapsi saattaa valehtelulla kieltää epämiellyttäviä asioita ja tapahtumia.

On hyvä miettiä lapsen käyttäytymisen taustalla olevia syitä, jos valehteleminen toistuu. Kysy itseltäsi, mitä lapsesi yrittää sanoa. Joissain tapauksissa käytös on normaalia. On melko tavallista, että 4–5-vuotiaat keksivät omia versioita totuudesta. Lapsen on vielä vaikea erottaa todellisuutta mielikuvituksesta ja satuilu on toiveajattelua. Usein on apua siitä, että auttaa lasta kuvaamaan tekoaan sanoin. Jos lapsi on valehdellut, voit sanoa vaikka: "Tiedän, että haluat tuon olevan totta ja niin minäkin haluaisin. Mutta me molemmat tiedämme, ettei se ole niin."

Toden ja tarun eron lapsi alkaa ymmärtää noin 5–6 vuoden iässä, jolloin satuilu saa enemmän tietoisen valehtelun piirteitä. 6-vuotiaan omatunto jo kertoo, mitä saa tehdä ja mitä ei. Rangaistuksen pelko voi saada kuitenkin lapsen valehtelemaan, vaikka hän on jo sisäistänyt käsityksen oikeasta ja väärästä. Jos lapsi pyrkii valehtelemalla välttymään sopimattomien tekojensa nuhteilta, on olennaista saada hänet ymmärtämään, että hän on toiminut väärin, eikä niinkään vaatia tunnustusta. Lapsen tulee ymmärtää, että mahdollinen nuhde tulee teosta – ei totuuden kertomisesta. Vanhempi voi pohtia, mikä on syynä sopimattomaan käytökseen: vahinko, liiallinen houkutus?

Jos lapsi jatkaa valehtelua puuttumisesta huolimatta, kannattaa kysyä itseltään, mikä voisi olla syynä siihen, että lapsi haluaa petkuttaa. Jos lapsi valehtelee usein, se tarkoittaa sitä, että jokin painaa hänen mieltään. Kokeeko lapsi käyttäytymistä tai koulumenetystä koskevat vaatimukset liian korkeina? Rakastavasti ja vastuullisesti kasvatetut lapset saattavat valehdella, koska pelkäävät vanhempien paheksuntaa.

Aikuisen miksi-kysymykset ovat lapsille hankalia. Leikki- ja kouluikäisen on vielä vaikeaa kuvata sanoin miksi hän toimii tietyllä tavalla. Selitys löytyy osittain ihan biologiasta, aivojen tasolta: vasta murrosiässä oikean ja vasemman aivopuoliskon yhteydet alkavat toimia nopeammin ja toiminnan perustelu sanoin tulee helpommaksi. Kun aikuinen tivaa: ”Miksi sinä noin menit tekemään?”, lapsi vastaa usein: ”En mä tiedä” tai hän voi keksiä sellaisen vastauksen, jolla tietää välttävänsä vaikeuksia tai oppia vastaamaan siten kuin arvelee, että hänen odotetaan vastaavan. Lasta voi hyvin auttaa ymmärtämään erilaisia tilanteita, sanoittaa niitä: ”Sinua taisi harmittaa kovasti, kun pikkusisko rikkoi leikkisi ja siksi tönäisit. Muistathan, että ketään ei saa satuttaa, vaikka kuinka suututtaisi. Pyydä ensi kerralla äitiä apuun.”

Muista, että olet esimerkkinä lapselle ja suhtaudu itse totuuden puhumiseen myönteisesti. Älä selviydy tilanteista valkoisilla valheilla, ettei lapsi opi samaan. Selvitä lapselle puolitotuuksiesi syy. Lapset tekevät erittäin tarkkoja havaintoja kuulemastaan ja näkemästään, ja rehellisyyden mallin lapsi saa läheisiltään ja mediasta.

Vinkkejä

  • Suhtaudu lapsen mielikuvitukseen iloiten ja ymmärtäen. Mielikuvitus kertoo luovuuden ja tunne-elämän kehittymisestä. Satuilulla lapsi saattaa täyttää toiveitaan.
  • Anna lapsen pitää mielikuvituskaveria. Sille lapsi purkaa omia hyvän- ja pahanolontunteitaan kuin ystävälle ja se auttaa lasta tuntemaan itsensä rohkeaksi.
  • Hyväksy lapsen satuilu menemättä kuitenkaan itse liikaa mukaan siihen. Tarvittaessa satuilun ja todellisuuden rajaa on kuitenkin selvennettävä hienotunteisesti.
  • Oikean ja väärän oppimista edistävät oikeuden- ja johdonmukainen kasvatus.
  • Pidä kiinni lupauksistasi äläkä viljele tyhjiä uhkauksia – lapsi vaistoaa herkästi epäaitouden eikä opi rehellisyyttä.
  • Kerro lapselle, että valehtelemisesta seuraa epäluottamusta ja sinun on valehtelun jatkuessa vaikeaa tietää, milloin lapsi kertoo oikeasti tapahtuneita asioita. Koska lapsi on sinulle tärkeä, haluat tietää hänelle sattuneet myönteiset ja kielteisemmätkin asiat – totuus on tärkeintä.
Satuhyllyn sanataituri: Peppi Pitkätossu
Lainaus kirjasta: Lindgren A. 2005. Minä olen Peppi Pitkätossu. WSOY.

"Nyt valehtelet, sanoi Tommi.

Peppi mietti hetkisen. Niin, olet oikeassa, Minä valehtelen, hän sanoi surullisesti.

Valehteleminen on rumaa, sanoi Annikka, joka vihdoinkin uskalsi avata suunsa.

Niin, valehteleminen on tosiaan hyvin rumaa, sanoi Peppi vielä surullisempana.

Mutta minä en aina muista sitä, käsitäthän. Ja kuinka oikeastaan voisi vaatia, että pikku tyttö, jonka äiti on enkeli ja isä alkuasukaskuningas ja joka itse on purjehtinut merillä koko ikänsä, osaisi aina puhua totta? Ja teidän on muuten hyvä tietää, hän sanoi ja hänen pisamaiset kasvonsa kirkastuivat kauttaaltaan,

- teidän on hyvä tietää, ettei Belgian Kongossa ole ainuttakaan ihmistä, joka puhuisi totta. Ne valehtelevat päivät päästään. Aloittavat kello seitsemän aamulla ja jatkavat aina auringonlaskuun asti. Niin että jos minä sattuisin jonkin verran valehtelemaan, niin koettakaa antaa se anteeksi; sehän johtuu vain siitä, että olen ollut vähän liian pitkän aikaa Belgian Kongossa. Voimme kai joka tapauksessa olla ystäviä, vai mitä?

Totta kai, sanoi Tommi ja tunsi, ettei tästä päivästä tulisi ainakaan ikävä."

Lähteet

Arajärvi, T. 1999. Hyvä lapsuus vauvasta kouluikäiseksi. Karisto.

Kemppinen, P. & Rouvinen-Kemppinen, K. 2004. Lasten kasvatuksen aarrearkku. Kannustusvalmennus P. & K.

Litja, T. 2000. Mä en haluu! Leikki-ikäisen arjen pulmia. Edita.

Spock, B. 1990. Vanhemmuus. WSOY.