Miten voin tukea kaapista tulevaa lastani?

”Oli tärkeetä tietää, että on edelleen rakastettu.”

Kun lapsi tai nuori kertoo vanhemmilleen seksuaalisesta suuntautumisestaan tai sukupuoli-identiteetistään, voi kertomiseen liittyä pelko hylätyksi tai torjutuksi tulemisesta. Tietäähän lapsesi, että olet hänelle aina yhtä rakas ja tärkeä riippumatta siitä, mitä hän on sinulle kertonut? Tietäähän lapsesi, että otat hänen kertomansa vakavasti?

”Mun äiti vaa totes, et parempi ettei kerrota mummille tästä asiasta mitää – et sil on heikko sydän ja se ei kestäis tätä.”

Joskus vanhemmista saattaa tuntua parhaalta vaihtoehdolta olla kertomatta ulostulosta joillekin läheisille ihmisille. Kertomatta jättämiseen saattaa liittyä hyvin erilaisia ajatuksia.

Tavoitteena voi esimerkiksi olla suojata lasta tai vaikka odottaa sellaista hetkeä, jolloin perheen arjessa olisi tilaa tälle uutiselle. Joskus taustalla voi olla myös huoli siitä, mitä muut itsestä ajattelevat tai ajatus siitä, miten joku perheenjäsen tai sukulainen ottaa uutisen vastaan. Erityisesti vanhemman ikäpolven sukulaisille kertomista vanhemmat saattavat miettiä pitkään.

Toisinaan kertomatta jättäminen luo uusia haasteita ihmissuhteisiin. Joskus voi eteen tulla tilanteita, joissa joudutaan pohtimaan, onko mahdollista kutsua tätä läheistä ihmistä samoihin tilaisuuksiin, jossa on myös ulostulleen perheenjäsenen kumppani tai jossa muut paikallaolijat tietävät asiasta.

Silloin kun perheessä päätetään, että perheenjäsenen ulostulosta ei ole ajankohtaista kertoa jollekin läheiselle ihmiselle, on päätöksestä hyvä keskustella erityisesti ulostulleen perheenjäsenen kanssa. Hänelle tulee tarjota tilaisuus tulla kuulluksi päätöksenteossa.

Kertomatta jättäminen ja asian salaaminen voivat myös vaikuttaa esimerkiksi ulostulleen lapsen ja tämän läheisen ihmisen väleihin. Jos lapselle ei välity niitä syitä, miksi asiasta ei voi heti kertoa muille läheisille ihmisille, voi vanhempien tekemä päätös tuntua torjunnalta tai esimerkiksi viestittää, että ihmissuhteet ovat ehdollisia – kelpaat läheisille ihmisille vain niin kauan kun tämä puoli sinusta pysyy salassa.

”Setan nuorten ryhmässä tapasin muita nuoria, jotka miettivät samoja asioita. Oli ihanaa tajuta etten oo ainoa.”

Seta ry ja Setan jäsenjärjestöt järjestävät nuorille eripuolilla Suomea ohjattuja ryhmätapaamisia. Lisäksi Setasta on mahdollista saada asiantuntijatukea sekä perheelle että lapselle. Myös kunnallisista perheneuvoloista on mahdollista tarvittaessa hakea tukea perheelle tai nuorelle.

”Olin tosi otettu kun äiti pyysi että toisin kumppanini meille kylään”

Monet seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat nuoret ovat kokeneet, ettei heidän seurustelusuhteitaan huomioida samalla tavalla kuin esimerkiksi saman perheen heteroseksuaalisten nuorten seurustelusuhteita. Nuorelle saattaa välittyä tunne, etteivät vanhemmat näe hänen elämänsä tärkeää ihmissuhdetta merkittävänä tai että vanhemmat eivät ole kiinnostuneita nuoren elämästä.

”Mulle se, kun äiti alkoi kutsua mua esikoiseksi tyttären sijaan, oli iso juttu.”

Lapselle tai nuorelle voi olla helpottavaa, jos vanhemmat huomioivat erilaisen sukupuolen kokemuksen esimerkiksi vähentämällä sukupuoleen sidottuja nimityksiä lapsesta puhuttaessa, sillä välin kun sukupuoliristiriita on merkittävässä roolissa lapsen elämässä. Esimerkiksi nimitysten tytöt tai pojat tai nimen sijaan voi käyttää nimityksiä esikoinen, lapseni tai sukupuolineutraalia lempinimeä.

Tukea saa muun muassa:

  • Seta ry: Setasta saa tietoa, ohjausta ja neuvontaa niin itselle kuin muille perheenjäsenille.
  • Transtukipiste (TTP): Transtukipiste tuottaa psykososiaalisia tukipalveluja transihmisille ja heidän läheisilleen sekä toimii sukupuolen monimuotoisuuden asiantuntijana. Transtukipiste tarjoaa sekä maksutonta ammatillista keskusteluapua että vertaistukea.
  • Oman alueen perheneuvola: Perheneuvola on hyvä paikka ottaa yhteyttä, jos vanhemmalla on huoli lapsen psyykkisestä kasvusta ja kehityksestä tai perheen ihmissuhteisiin liittyvistä asioista. Perheneuvolapalvelut on tarkoitettu koko perheelle. Perheneuvoloissa työskentelee pääasiallisesti psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä (perheterapeutteja). Psykologit keskittyvät tavallisesti lapsiin ja tarjoavat tapauskohtaisesti terapiaa, arviointitutkimusta tai kriisiapua. Sosiaalityöntekijät keskittyvät vanhempien väliseen vuorovaikutukseen sekä koko perheen sisäiseen vuorovaikutukseen.

Aiheeseen liittyvät