Lapsen oma tahto
Vauvaiässä lapsi oppi muun muassa konttaamaan ja istumaan, 1-vuotiaana puhumaan ja kävelemään. Nyt haasteena on opetella tahtomista. Uhmakaudella on tärkeä merkitys, kun lapsi harjoittelee ilmaisemaan ja säätelemään omaa tahtoaan.
Lapsi testaa mitä omalla tahdolla voi saada aikaiseksi. Tahtomista pitää saada harjoitella tiiviisti. Ei ole niinkään väliä mitä tahtoo, kunhan tahtoo: ”Ei lähdetä ulos, haluan toisen hatun, en sitä, en halua kenkiä, anna sandaalit!”
Tahtovalle maailma on aika kaoottinen paikka, johon aikuinen onneksi tuo järjestystä. Pohjimmiltaan lapsi on tyytyväinen, helpottunut ja kokee olonsa turvalliseksi, kun aikuinen vastaa arjen suurista linjoista: milloin syödään, koska mennään ulos ja nukkumaan, mitä ruokaa ostetaan. Tuntuu uhkaavalta, jos oman tahdon herätessä joutuu ottamaan näin isoista asioista vastuuta, vaikka sitä mahdollisuutta haluaakin kokeilla.
Vanhempi voi antaa lapsen harjoitella tahtomista pienemmissä päätöksissä. Lapsi voi esimerkiksi valita kahdesta paidasta mieluisamman tai laitetaanko lelu odottamaan ruokailun ajaksi hyllylle vai pöydälle. Liian monet vaihtoehdot hämmentävät. Taitavasta valitsemisesta on mukava saada kiitosta!
Päättämisen ja tahtomisen harjoitteleminen on tärkeää. Samoin se, että lapsen mielipiteitä ja ajatuksia kuunnellaan, vaikka niiden mukaan ei aina toimitakaan. Lapselle kehittyy valmiuksia päättää omista asioistaan myöhemminkin ja hän kokee, että hänenkin ajatuksensa ja mielipiteensä ovat tärkeitä ja merkityksellisiä.