Siirry sisältöön

Pinna palaa lapsen kanssa

Jokainen vanhempi hermostuu joskus lapselleen ja reagoi äkkipikaisesti. Jälkikäteen olo voi olla kurja. Yksittäiset ylilyönnit eivät ole lapsen kehitykselle haitallisia, mutta toistuva tulistuminen jättää lapseen muistijäljen.

Jos huomaat, että pinna palaa, on hyvä pysähtyä. Se, että miettii omaa toimintaansa, on mahdollisuus toimia vastedes toisin.

Entä jos hyvästä aikomuksesta huolimatta tunnet, miten raivo alkaa nousta hankalassa tilanteessa lapsen kanssa?

Seuraavat käytännöt vinkit voivat auttaa sinua rauhoittumaan ja toimimaan viisaasti.

 

  • Kun tunnet raivon nousevan, poistu tilanteesta, vaikkapa parvekkeelle tai vessaan. Usein raikas ulkoilma auttaa rauhoittamaan kiihtynyttä hermostoa.
  • Varmista, ettei lapsi voi satuttaa itseään, kun olet poissa, jos hänen kanssaan ei ole toista aikuista.
  • Hengitä rauhallisesti nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Toista tämä vähintään viisi kertaa, jotta saat sykkeen laskemaan.
  • Tee hetki jotain, mikä vie huomiosi pois voimakkaasta tunteesta.
  • Usein voimakas aistiärsyke vie huomiota pois voimakkaasta tunteesta: juo kylmää vettä, laske jääkylmää vettä käsille tai laita voimakas pastilli suuhun.
  • Pohdi ja kokeile itsellesi parhaiten sopivia tapoja saada ajatukset hetkeksi muualle.
  • Kun sykkeesi on laskenut ja voimakas tunne on lieventynyt, palaa lapsen luo.
  • Mieti hetki, miltä tilanne on mahtanut näyttää lapsen silmissä.
  • Kerro lapselle, että olet pahoillasi ja että käyttäydyit kurjasti häntä kohtaan. Sano hänelle, että nyt ei ole mitään hätää.
  • On tärkeää, että lapsi ymmärtää, ettei käytöksesi ollut hänen vikansa. Aikuisena olet vastuussa omasta käytöksestäsi, vaikka lapsi olisikin käyttäytynyt ei-toivotusti.
  • Kysy lapselta, miltä tilanne hänestä tuntui ja miten hän sen koki. Ei ole kuitenkaan syytä pakottaa lasta puhumaan tai katsomaan silmiin. Tärkeintä on antaa lapselle mahdollisuus kertoa tuntemuksistaan ja että lapsi kokee voivansa palata asiaan myöhemmin.
  • Lapselle on tärkeää, että vanhempi palauttaa yhteyden lapseen. Se on aina vanhemman tehtävä.
  • Kun tilanne on rauhallinen, mieti, millaisia ovat ne tilanteet lapsen kanssa, joissa hermostut helposti. Usein pikkulapsiperheessä hankalia ovat erityisesti siirtymätilanteet, kuten pukeminen ja uloslähtö sekä nukkumaan käyminen. Joitain kuormittavat lasten kovat äänet.
  • Mieti, miten voisit helpottaa näitä hankalia tilanteita ja siten estää hermojen menetystä. Auttaisiko, jos varaisit enemmän aikaa pukemiseen ja uloslähtöön? Helpottaisiko, jos käyttäisit kuulosuojaimia kovaäänisemmissä tilanteissa? Olisiko helpompi pysyä rauhallisena, jos iltatoimia tehtäisiin iloisella mielellä lempimusiikkia kuunnellen? Kokeile, mikä tapa voisi toimia juuri sinulla.
  • Pysähdy hetkeksi ja mieti, millaista arkesi on. Omien tunteiden hallinnan vaikeus saattaa kertoa siitä, että oma arki tai elämäntilanne on kuormittava. Väsymys ja stressi heikentävät jaksamista, ja pinna palaa helpommin.
  • Mieti, mistä arkea kuormittavista asioista voisit luopua, jotta kaikilla perheessä on hyvä olla? Esimerkiksi voisiko siivota vähemmän, syödä enemmän valmisruokaa, karsia harrastuksia ja menoja? Olisiko mahdollista pyytää lapsenhoitoapua läheiseltä tai naapurilta?
  • Pidä huolta omasta jaksamisestasi.  Sinun hyvä olosi vaikuttaa lapseen.
  • Järjestä itsellesi hengähdyshetkiä. Kotoa poistuminen ja itselle mieleinen tekeminen virkistävät mieltä. Jos se ei ole mahdollista, ota omia hetkiä kotona: jos pystyt, vetäydy vartiksi omaan rauhaan, kuuntele jotain itselle mieleistä musiikkia tai kirjaa ja juo kuppi kahvia. Toista virkistysvartti vähintään kerran päivässä.
  • Aina hengittäminen, arjen uudelleen järjestely ja hyvät aikomukset eivät auta. Hyvä vanhempi on myös silloin, kun ymmärtää, ettei jaksa.
  • Tärkeää on, ettei hankalien tunteiden kanssa jää yksin. Onko sinulla puolisoa, ystävää tai muuta läheistä, jolle voisit puhua ajatuksistasi ja tunteistasi? Jo pelkkä puhuminen helpottaa oloa, kun saa jotain kenties jo pitkään mieltä hiertänyttä asiaa avattua. Kun puhuu, kuulee omat ajatuksensa, mikä voi auttaa jäsentämään ajatuksia paremmin.
  • Jos omasta lähipiiristä ei löydy luotettavaa keskustelukumppania, tai oma olo ei parane, on hyvä hakea apua ulkopuoliselta. Oman kunnan neuvolapsykologi, terveyskeskuksen psykiatrinen sairaanhoitaja tai perheneuvolan työntekijä voivat olla isoksi avuksi. Lisäksi monet järjestöt ja seurakunnat tarjoavat keskustelutukea.

Se, että menettää hermonsa lapselleen, jota rakastaa ja jonka hyvinvoinnista on vastuussa, herättää usein syyllisyyttä ja häpeää. Oma äkkipikainen käytös voi olla itsellekin yllätys. Lapselle huutamisesta tai vaatteiden riuhtomisesta lapsen päälle voi olla vaikea kertoa kenellekään, edes läheisimmille.

Oma lapsi, kuten mahdollinen kumppanikin, on hyvin läheinen ja nostattaa meissä voimakkaimmat tunteet: niin rakkauden ja suojelemisen tarpeen kuin turhautumisen ja raivon. Olemme heikoimmillamme juuri rakkaimpiemme kanssa.

Joskus oma reagointitapa hankalassa tilanteessa lapsen kanssa kertoo jotain omasta kasvuympäristöstämme. Jos muistelee oman lapsuudenperheen tapaa suhtautua tunteisiin, voi saada kiinni siitä, miten vanhempana toimii. Saiko näyttää erilaisia tunteita, myös surua ja kiukkua? Miten siihen suhtauduttiin: lohduttaen ja tukien vai vähätellen tai tuomiten?

Oman lapsuuden kokemusten merkitys omaan vanhemmuuteen on hyvä tiedostaa, mutta ikävätkään kokemukset eivät määrää vanhempaa toimimaan samoin. Sellaista vanhempaa ei olekaan, joka ei olisi joskus suuttunut lapselleen. Tärkeintä on, että jos huoli omasta käytöksestä ja sen vaikutuksesta lapseen herää, pysähtyy miettimään, mitä muutoksia voi tehdä, jotta sekä itsellä että lapsella olisi parempi olla – ja hakee tarvittaessa apua.

Aiheeseen liittyvät

Vinkkejä tiukkoihin tilanteisiin

Tukea vanhemmalle

Takaisin ylös