Kuinka komentaa ja kieltää lasta hyvällä tavalla?

Kun vanhempi vaatii tai kieltää jotain lapseltaan, hän voi vaikuttaa viestiensä tehokkuuteen. Jämäkkyyttä voi harjoitella. Syyllistymättä ja suuttumatta voi sanoa ”Ei, se ei käy, koska … .”

Kun lasta pyytää tekemään jotain, on tärkeää varmistua siitä, että lapsi ymmärtää, mitä aikuinen häneltä toivoo. ”Käyttäydy hyvin!” on liian epämääräinen pyyntö. Kerro lapselle, miten hän voi toimia myönteisesti. Varmista, että hän ymmärtää, mikä on se sopimaton teko, jonka kiellät.

Lapsen kanssa kannattaa keskustella perheen säännöistä ja siitä, miksi ne ovat olemassa. Joitakin käskyjä lapsen on helpompi totella, kun niistä varoitetaan etukäteen. Esimerkiksi nukkumaan menosta tai ulos lähtemisestä voi kertoa lapselle jo etukäteen, ettei leikin lopettaminen tule yhtäkkiä yllätyksenä.

Valitse lapsen kanssa käymäsi riidat

Anna vain sellaisia käskyjä, joiden takana seisot. Mieti mitkä ovat niitä asioita, joista teidän kodissa pidetään kiinni – mahdollisista protesteista huolimatta. Kaikki asiat eivät ole kieltämisen, käskemisen tai protestihuudon arvoisia. Etukäteen on hyvä myös harkita kuinka pidät kiinni niistä asioista, joita haluat kieltää, käskeä ja vaatia. Käskyt, kiellot ja valinnanvapaus pitää suhteuttaa lapsen ikä- ja kehitystasoon.

Voit jakaa arjen tilanteet kolmeen luokkaan:

  1. Asiat, joista on ehdottomasti pidettävä kiinni eikä niistä voi neuvotella. Esimerkiksi autossa matkustetaan aina turvavyö kiinni tai ulos lähtiessä puetaan vaatteet päälle.
  2. Tilanteet, joissa lapsen kanssa voi neuvotella tai tehdä ennakolta sopimuksia hankalien tilanteiden varalle. Esimerkiksi, jos kaupassa tulee karkkipäivänä itku siitä, kuinka paljon karkkia ostetaan, sovitaan jo kotona yhdessä etukäteen, kuinka paljon karkkia ostetaan. Pidetään kaupassa sopimuksesta kiinni.
  3. Tilanteet, joissa lapsi voi valita ja päättää asioistaan tietyissä rajoissa. Esimerkiksi pieni lapsi saa valita aamulla päälleen kahdesta paidasta mieluisamman tai isompi lapsi saa valita kouluun mieleisenä vaatteet, kunhan ne sopivat säähän ja ovat soveliaat kouluun.

Mitkä arjen asiat teillä kuuluvat mihinkin näistä kolmesta luokasta? Esimerkiksi: Saanko katsoa myöhäiselokuvan televisiosta? Minkälainen kampaus laitetaan kouluun? Onko laitettava kurahousut? Minkä lelun otan lelupäivänä päiväkotiin? Saanko kasvattaa otsatukan pois? Saanko kävellä yksin eskariin? Saanko valita mitä syön aamiaiseksi? Voinko määrätä, paljonko saan viikkorahaa? Onko takki ripustettava naulaan? Voinko syödä aterian television äärellä?

Älä ehdota tai kysy, kun käsket pientä lasta

Älä ehdota tai kysy silloin, kun lapsi ei voi päättää, kuinka toimitaan. Isompien lasten ja aikuisten kanssa kysymysmuotoinen ehdotus on kohtelias tapa puhua, esimerkiksi ”Laittaisitko lelut laatikkoon?”

Pieniä lapsia kysymysmuoto hämmentää – voinko todella valita? Sano vaikka: ”Kerätäänpä lelut yhdessä laatikkoon” ja jatka tarvittaessa: ”Keräätkö sinä legot vai pehmolelut?” Käsky sanotaan ystävällisellä, mutta varmalla äänensävyllä: vanhempi tarkoittaa, mitä hän sanoo. Vältä huutamista, pyri perustelemaan käskysi.

Anna lapselle yksi käsky kerrallaan

Lapsen on vaikea pitää mielessään kovin useita tai pitkiä käskyjä. Anna siis yksi käsky kerrallaan. Jaa pitkä ja monimutkainen käsky pienempiin osiin ja varmista, että lapsi alkaa toimia oikein ennen kuin annat lisää ohjeita. Anna kiitosta, kun lapsi toimii toivotulla tavalla.

Varmista lapsen huomio

Joskus muu mielenkiintoinen asia tai tekeminen vie lapsen huomion pois vanhemman sanomisesta. Valikoivan kuulon ei ole vaikea valita, keskittyäkö lempiohjelman vai vanhemman käskyn kuuntelemiseen. Leikkiin uppoutuneen lapsen on vaikea keskittyä mihinkään muuhun.

Varmista siis, että lapsi kiinnittää sinuun huomion, kun puhut hänelle. Voit mennä lapsen luokse, ottaa häntä käsistä ja katsoa silmiin samalla, kun kerrot pyyntösi. Pyri katsekontaktiin, vaikka hellästi lapsen päätä kääntämällä.

Varmista, että lapsi ymmärtää käskysi

Jos et ole varma, onko lapsi ymmärtänyt tai kuullut käskysi, voit pyytää lasta toistamaan, mitä sanoit. Näin käsky ei unohdu niin helposti.

Perustele lapselle käskysi

Kun perustelet lapsellesi, miksi hän ei saa tehdä jotain tai miksi hänen olisi syytä tehdä jotain, on mukavampaa kuulla, mitä hyötyä asian hoitamisesta on, kuin mitä haittaa on sen hoitamatta jättämisestä.

Älä syyttele lastasi käskiessäsi

Syyttely ja leimaaminen tuntuvat kurjalta ja nostavat usein karvat pystyyn. Syyttelyn sijasta kuvaile lapsellesi minä-viestin avulla, mitä hänen käyttäytymisensä aiheuttaa sinulle tai muille. Kuvaa mikä on se asia tai käyttäytyminen, jota et voi hyväksyä, tunne, jonka se herättää sinussa, ja miten asia konkreettisesti vaikuttaa sinuun.

Esimerkiksi: ”Kun takkisi ja reppusi ovat levällään eteisen lattialla (tilanteen kuvaaminen syyttelemättä), se suututtaa ja pelottaa minua (oman tunteesi kuvaus), kun eteisessä ei mahdu kulkemaan ja meinaan kompastua (konkreettinen vaikutus sinuun).”

Jos lapsi ei kaikesta huolimatta tottele käskyä

Väkivaltaiset rangaistukset, nöyryyttäminen ja nujertaminen eivät ole koskaan oikea ratkaisu. Lapselle ei saa olla väkivaltainen.

Mieti minkälaisia myönteisiä tai kielteisiä seurauksia tärkeiden ja perusteltujen sääntöjen tottelemisesta tai tottelemattomuudesta seuraa. Vanhemman pitäisi seisoa lupaustensa ja asettamiensa seuraamusten takana. Vanhemman on osoitettava, että säännöt oikeasti on tarkoitettu noudatettaviksi.

Tunteiden ottaminen vastaan lapselta

Kun kiellät tai pyydät lapseltasi jotain, lapsi voi ensin suuttua. Kova kovaa vastaan -asetelma nostaa usein uhman pintaan, kummankaan on enää vaikea kuunnella toista. Sen sijaan voit ottaa lapsen vaikean tunteen vastaan, osoittaa sille ymmärrystä ja silti pitää jämäkästi kiinni toiveestasi tai pyynnöstäsi: ”Sinua harmittaa tosi paljon, että huomautan vaatteiden lojumisesta lattialla. Eteisessä on vaikea kulkea, kun siellä meinaa kompastua kasoihin.”

Lapsi haluaa todennäköisemmin kuunnella mikä sinua tilanteessa harmittaa, kun osoitat ensin ymmärtäväsi hänen kurjan tunteensa ja tilanteensa. Kun lapsi ottaa tarpeesi huomioon, kerro, miten mukavalta se sinusta tuntuu.

Anna lapsen huomata pyyntösi tai kieltosi järkevyys

Kun se on turvallista ja muutoin soveliasta, lapsen voi antaa huomata kantapään kautta, että vanhemman pyyntö tai kielto on järkevä, ja sitä kannattaa noudattaa. Pieni nakupelle voi käydä ulkoportailla toteamassa, että ulkona on oikeasti kylmä ja vaatteet on syytä pukea päälle. Koululainen oppii kokemuksesta, kuinka kurjaa on mennä kouluun läksyt tekemättä.

Ei ole tarkoitus asettua lapsen yläpuolelle asenteella ”Mitäs minä sanoin!”, vaan osoittaa iloa siitä, että lapsi haluaa toimia rakentavasti. Yhdessä voidaan pohtia, kuinka ikävä seuraus vältetään jatkossa.

Pidä sääntöjen rikkomisen seuraukset kohtuullisina lapselle

Mieti etukäteen, mitä tärkeimpien sääntöjen rikkomisesta seuraa. Tämä on hyvä siksi, että itse tilanteessa vihaisena voi langettaa kohtuuttomia seurauksia, joista on mahdotonta pitää kiinni. Pohdi joskus ison lapsen kanssa seurauksia. Lapsi voi esimerkiksi menettää jonkin etuoikeuden määräajaksi tai joutua korvaamaan aiheuttamansa vahingon.

Lapsesta on helpottavaa huomata, että tahalliset tai tahattomat teot on mahdollista sovittaa tai korjata ja saada anteeksi ja unohtaa. Hän myös oppii ymmärtämään, kuinka vahingon korjaamiseen menee enemmän aikaa kuin sen aiheuttamiseen.

Opeta lasta kädestä pitäen

Kun lapsi ei tee, kuten vanhempi pyytää, mitä vanhempi voi tehdä? Nalkuttaminen, kiljuminen tai asian tekeminen lapsen puolesta eivät ole mukavia vaihtoehtoja. Kokeile kädestä pitäen -tekemistä. Sano samasta asiasta lapselle kaksi kertaa, varmista, että lapsi on kuullut pyyntösi. Tämän jälkeen menet lapsen luokse ja teet hänen kanssaan yhdessä sen mitä pyysit, esimerkiksi otat lasta kädestä kiinni ja nostatte yhdessä takin lattialta naulakkoon.

Ole jämäkkä, mutta älä vihainen tai suuttunut. Kiitä lasta: ”Sinähän osaat nostaa hienosti takin naulakkoon. Kiitos! Nyt on paljon mukavampi kulkea eteisessä, kun ei tarvitse kompastua takkiisi.”

”Viimeisen varoituksen” antaminen lapselle

Kahden pyynnön jälkeen voit antaa lapselle viimeisen varoituksen. Lapsi saa valita, kuinka hän toimii. Kerro lapselle, mitä siitä seuraa, jos hän ei tottele: ”Jos vielä potkit siskoa pöydän alla, saat mennä huoneeseesi ja sinun ateriasi päättyy tähän. Voit päättää itse kumman valitset.” Viimeiseen varoitukseen voi liittää kolmeen laskemisen: ”Olen pyytänyt sinua kahdesti tulemaan ruokapöytään. Ellet ole täällä, kun olen laskenut kolmeen, tämä ateria jää sinulta väliin.” Seurauksen tulee olla sellainen, jonka voi toteuttaa.

Poistu lapsen kanssa ongelmatilanteesta

Toistuvasta sääntöjen rikkomisesta vihelletään peli poikki. Kerro lapselle, että tilanne ei voi jatkua (koska lapsi esimerkiksi häiritsee muita, tai vahingoittaa tavaroita). Sen jälkeen poistutte yhdessä lapsen kanssa. Lapsen kanssa voi mennä esimerkiksi omaan huoneeseen, tai sohvalle istumaan. Kerro lapselle, että olet lapsen kanssa kunnes tilanne on tasoittunut ja lapsi rauhoittunut. Sitten kun lapsesta tuntuu, voitte jutella asiasta. Kun lapsesta tuntuu, että hän voi palata toimintaan josta hän poistui, kokeillaan onnistuuko. Aikuisen tehtävä on olla aidosti kiinnostunut siitä, mitä lapsi ajattelee asiasta ja tilanteesta, ja mikä mahtoi olla se mistä lapsi suuttui tai riehaantui. Lapsen kertomuksesta voi avautua yllättäviä asioita, joita aikuinen ei ole havainnut tai joista aikuinen ei ole tiennyt. Jos tietyt tilanteet toistuvat koska ne ovat lapsen kannalta syystä tai toisesta melkein ylivoimaisia, lapsen kanssa keskustellaan etukäteen miten toimitaan jos ei-toivottu käyttäytyminen toistuu. Lapsen on hyvä ymmärtää, että se mitä ei sallita, on lapsen väärä teko. Lapsen tunteet sallitaan – suuttua saa, mutta toisia, itseä ja tavaroita ei saa vahingoittaa.

Lapsi saattaa protestoida rajusti sitä, että joutuu poistumaan tilanteesta. Tilanteesta poistumisen toteuttaminen rauhallisesti, päättäväisesti ja empaattisesti auttaa kuitenkin lasta hahmottamaan tilanteen ja tuo mahdollisuuden tunteiden säätelykyvyn kehittymiselle turvallisen aikuisen avulla. Tunteiden saaminen takaisin hallintaan tuo lapselle helpotusta. Aikuisen tulee myös auttaa lasta takaisin tilanteeseen, josta poistuttiin. Lapsi saattaa haluta keskustella asiasta vielä myöhemminkin, ja aikuinen voi auttaa lasta kysymällä muutaman tunnin päästä mitä lapsi nyt ajattelee tilanteesta. Aikuinen voi myös yrittää löytää satua tai keksiä itse kuvitteellista tarinaa joka auttaa lasta työstämään vastaavanlaisia tilanteita ja hahmottamaan miltä muista tilanteeseen osallistuneista tuntuu.

Tilanteesta poistumisen tarkoitus ei ole milloinkaan nöyryyttää lasta, rangaista tai aiheuttaa tälle mielipahaa, vaan antaa lapselle mahdollisuus rauhoittua, ja yhdessä aikuisen kanssa pohtia ja oppia minkälainen käytös on sallittua tai kiellettyä.

Jos vanhempi ei kestä lapsen kiukuttelua

Joskus voi tulla raja vastaan ja tuntua, että nyt on päästävä huudosta ja kiukusta pois. Tällöin voit hetkeksi vetäytyä rauhoittumaan toiseen huoneeseen. Voit vaikka laskea 1:stä 50:een ja potkia seinää. Lapselle voit sanoa esimerkiksi: ”Huomaan, että sinua kiukuttaa. Minun korvani ovat nyt täynnä huutoa, ja minun on saatava hetki lepuuttaa niitä. Palataan kohta asiaan.” Jos kotona on toinen aikuinen, voit lähteä vaikka lenkille tai rauhoittaa mieltäsi muuten raittiissa ilmassa.