Vinkkejä lapsen mustasukkaisuuden kohtaamiseen

  • Kerro isommalle sisarukselle uudesta vauvasta jo raskausaikana. Muun muassa lapsen ikä vaikuttaa siihen, miten aikaisessa vaiheessa asiasta kannattaa kertoa, yleensä viimeistään muutama kuukausi ennen laskettua aikaa. Hahmottakaa ajan kulkua lapsen ymmärtämällä tavalla: ”Nyt on syksy. Syksyn jälkeen tulee talvi ja maa peittyy lumeen. Talven jälkeen keväällä lumi sulaa, ja silloin vauva syntyy!
  • Anna lapsen osallistua odotukseen: lapsi voi kokeilla vauvan potkuja, tulla mukaan neuvolaan ja auttaa valmisteluissa. Lapsen kanssa voidaan lukea kuvakirjoja, joissa käsitellään uuden vauvan syntymistä.
  • Muistelkaa yhdessä isomman sisaruksen vauva-aikaa, katselkaa valokuvia ja videoita.
  • Kerro lapselle, missä hän on hoidossa ja kuka hänestä huolehtii, kun äiti on synnyttämässä vauvaa.
  • Lapselle on usein tärkeää päästä katsomaan vauvaa jo sairaalaan, vaikka ympäristö voi tuntua vieraalta ja jännittävältä, eikä lapsi välttämättä kiinnitä vauvaan kovin paljon huomiota. Voit varata isommalle sisarelle pienen lahjan, jonka hän saa joko sairaalassa, tai kun äiti tulee kotiin.
  • Älä suunnittele muita suuria elämän muutoksia vauvan syntymän aikoihin, jos suinkin mahdollista. Esimerkiksi rinnasta tai pullosta vierottaminen, yövaipasta luopuminen, omaan huoneeseen siirtyminen tai kerhon aloittaminen olisi hyvä tapahtua vähintään pari kuukautta ennen vauvan syntymää, jos näitä muutoksia on tulossa.
  • Tuoretta isosisarta helpottaa, jos elämä pysyy mahdollisimman tuttuna vauvan syntymän jälkeen. Vaikka päivärutiinit olisivat jonkin aikaa hakusessa, pyri kuitenkin säilyttämään tietyt isomman lapsen arjen rutiinit ja aikataulut mahdollisimman tuttuina. Tällaisia ovat muun muassa ruoka-ajat, ulkoilu, päiväuniaika ja kavereiden tapaaminen. Unille rauhoittuminen voi vauvan synnyttyä vaatia lapselta aiempaa pidemmän ajan.
  • Murrosikää lähestyvälle lapselle äidin raskaus voi olla hämmentävä kokemus. Mielikuva omista vanhemmista ja seksistä herättää usein torjuntaa siinä vaiheessa, kun oma seksuaalisuus on heräämässä. Lapsen voi olla helpompi keskustella asiasta jonkun muun aikuisen kuin oman vanhemman kanssa, esimerkiksi kummin, perheystävän, kouluterveydenhoitajan tai äitiysneuvolan terveydenhoitajan kanssa.
  • Ota isompi sisarus mukaan vauvan hoitamiseen ja kiittele hänen taitojaan: ”Osaatpa sinä paijata hellästi vauvaa.” Kerro lapselle, kuinka vauva selvästi pitää hänestä: ”Katsohan kuinka vauva nauraa sinun hassuttelulle! Sinä olet vauvalle tosi tärkeä.” Anna lapselle aina myönteistä palautetta ja kannustusta, kun hän haluaa tehdä tuttavuutta vauvan kanssa.
  • Kerro isommalle, mistä vauva tykkää, mistä ei, mikä saa vauvan iloiseksi ja mikä vauvaa pelottaa. Kun lapsi oppii, että hän voi omalla toiminnallaan tuottaa vauvalle hyvää oloa, hän saattaa tehdä sitä mielelläänkin. Tämä taas saa vauvan vastaamaan useammin myönteisesti isomman sisaruksen viesteihin ja aloitteisiin. Tämä lisää isomman lapsen iloa ja tyytyväisyyttä omiin tekemisiinsä. Näin vauvan ja isomman lapsen syntyy myönteisen vuorovaikutuksen kehä.
  • Kehitelkää isomman lapsen ja vauvan välille erilaisia rituaaleja. Näitä voivat olla esimerkiksi hyvänyönsuukko iltaisin tai aamuhali.
  • Puhu lapselle vauvasta sinun pikkuveljenä tai -siskona tai meidän vauvana pelkän vauvan tai hänen nimensä sijaan.
  • Vanhempaa voi kylmätä lapsen tapa tutustua vauvaan ja hoivata tätä. Isompi lapsi haluaa kokeilla vauvan silmiä, työntää sormen vauvan suuhun ja ottaa vauvan syliin. Älä silti tukahduta isomman mielenkiintoa ja hoivaamisen halua varoittamalla ja kieltämällä liikaa. Kieltojen sijaan voitte yhdessä harjoitella hellää koskettamista. Kiittele lapsen halua hoivata. Anna vauva lapsen syliin keskellä sänkyä, jossa vauvan putoaminen sylistä ei ole vaarallista.
  • Varatkaa molemmat vanhemmat säännöllisesti kahdenkeskeistä aikaa isomman lapsen kanssa. Tehkää sellaisia juttuja, jotka hänestä ovat mukavia ja joita tehtiin yhdessä jo ennen vauvan syntymää: askartelua, piirtämistä, köllöttelyä, sylittelyä, lukemista, tv:n katselua, leipomista, ulkoilua, kauppareissu. Kerro lapselle, kuinka mukavalta sinusta tuntuu viettää aikaa juuri hänen kanssaan.
  • Anna vanhemman sisaruksen olla vauvamainen, jos hän haluaa, vaikka se sinusta tuntuisikin rasittavalta. Lapsi tarvitsee hellyyttä, rakkautta ja hoivaa; vauvan synnyttyä vanhempaa lasta voi huomaamattaan pitää isompana kuin tämä onkaan. Helli lasta välillä kuten pikku vauvaa, älä vaadi liiaksi olemaan reippaampi kuin hän jaksaa. Useimmat kuitenkin lopulta haluavat mieluummin olla isoja lapsia. Voitte yhdessä todeta, mitä etuja isona olemisessa on!
  • Kohtaa isompi lapsi aidosti joka päivä: pysähdy, katso silmiin, ilahdu kohtaamisesta ja kuuntele, mitä hänelle kuuluu. Hymy, paijaaminen, halit, silmäniskut ja suukot viestivät välittämistä.
  • Hanki isosiskolle tai -veljelle vauvanukke ja anna hänen hoivata nukkea kuten vanhemmat hoitavat vauvaa. Voit antaa nukelle joitakin oikeita vauvan tarvikkeita.
  • Et voi pakottaa vanhempaa lasta pitämään vauvasta. Lapsen on vaikea ymmärtää ja jaksaa odottaa, että vauvasta kasvaa leikkikaveri. Älä tee vauvasta jatkuvasti numeroa, ihastele vauvaa jatkuvasti tai kysele sisaruksen mielipiteitä vauvasta.
  • Isompi lapsi voi ilmaista voimakkaasti kielteisiä ajatuksiaan tai toiveitaan vauvasta: ”Vihaan tuota rääpälettä! Kunpa sitä ei olisi olemassa!” Anna kielteisille tunteille tilaa: ”Hyvä, kun kerroit, että sinua harmittaa. Harmittaako sinua se, että vietän niin paljon aikaa vauvan hoidossa?” On hyvä, kun lapsi luottaa vanhempaansa niin paljon, että jakaa vaikeatkin tunteensa. Vihan ilmaukset eivät ole yleensä merkki siitä, että sisarusten suhde olisi menossa huonoille urille.
  • Lapsesta voi olla hauskaa ja helpottavaa kuulla vanhemman tai jonkun muun läheisen aikuisen kertomuksia siitä, kuinka hän oli aikoinaan mustasukkainen, kun perheeseen syntyi uusi vauva, ja miten hän osoitti vaikeita tunteitaan. Lapsi huomaa, että vaikeatkin tunteet ovat normaaleja ja hyväksyttyjä, eivät vaarallisia tai tuhoavia.
  • Jotkut lapset osoittavat mustasukkaisuuttaan satuttamalla vauvaa. Vauvan satuttaminen pitää kieltää ja estää.
    • Voit ottaa lapsen kädestä kiinni ja auttaa muuttamaan lyömisen paijaamiseksi. ”Näin vauvaa paijataan, ketään ei voi lyödä. Hyvä, sinähän osaat hienosti! Kylläpä vauva nauttii paijaamisesta.”
    • Pyydä lasta näyttämään sinulle nukella tai tyynyllä, miten kurjalta hänestä tuntuu. Ota kurja tunne vastaan: ”Kylläpä sinusta on tuntunutkin kurjalta. Isosiskona ei ole aina helppoa olla. Olisiko sinusta mukavaa, jos me keksisimme jotain kivaa tekemistä yhdessä illalla, kun isi voi olla vauvan kanssa?”
      Muita tapoja, joilla lasta voi pyytää osoittamaan ja purkamaan vaikeita tunteita ovat esimerkiksi maalaaminen, piirtäminen, juokseminen, hyppiminen tai kirjan lukeminen muista kovia kokevista tuoreista sisaruksista. Tällöinkin vanhemman pitää olla läsnä ja ottaa lapsen tunteet vastaan.
    • Anna lupa sanoa vaikea tunne kovalla äänellä: ”OLEN NIIN VIHAINEN!”
    • Kun lapsi hakee huomiotasi satuttamalla vauvaa, ota vauva syliin ja turvaan, jätä muksija vähemmälle huomiolle. Anna isommalle myönteistä lisähuomiota ja -hellyyttä hieman myöhemmin, ei kiusaamisen seurauksena.
    • Ole rauhallinen ja ilmoita jämäkästi, mutta ystävällisesti, että meillä ei ketään satuteta. Viestin tehoa lisäät katsomalla lasta silmiin ja pitämällä hänestä kiinni.
    • Kerro sääntö: lelut tai tavarat, joita käytetään toisen satuttamiseen, laitetaan joksikin aikaa pois käytöstä.
    • Takaa vauvan turvallisuus: Satuttamalla mustasukkaisuuttaan ilmaisevaa lasta ja vauvaa ei voi jättää kahden kesken.
    • Lapsen on tärkeä tietää, että vanhemmat hyväksyvät hänen vaikeat tunteensa, vaikka eivät hyväksy vauvan satuttamista, ja että vanhemmat rakastavat häntä yhä. ”Sinä olet nyt vihainen. Vauvaa ei kuitenkaan saa satuttaa. Kerro isille, kun olet vihainen, niin tehdään oikein ekstra-hali yhdessä.” Lasta ei pidä leimata tuhmaksi, vaikka teot voivat olla tuhmia ja kiellettyjä.
  • Osa lapsista osoittaa mustasukkaisuuttaan satuttamalla äitiä. Äiti saa tuntea nahoissaan, miltä hylkääminen tuntuu. Tämä ei kerro rakkauden vähenemisestä, vaan loukatuista tunteista. Vanhemman on otettava vastaan ja hyväksyttävä lapsen vaikeat tunteet, mutta pidettävä myös kiinni säännöstä, että ketään ei satuteta. ”Sinä taidat olla vihainen äidille, kun äiti hoitaa vauvaa. Ei varmaan olekaan helppoa joutua odottamaan vuoroaan. Meillä ei ketään saa lyödä, ei äitiäkään. Kerro sanoilla, kun olet vihainen.” Aina isompi sisarus ei osoita mustasukkaisuuden tunteitaan suoraan, vaan muuttuu esimerkiksi juroksi, alkaa tehdä pikku tihutöitä tai kiukuttelee tavallista enemmän. Lapsi tarvitsee aikaa, ymmärrystä ja hellyyttä. Auta lasta kertomaan vaikeista tunteistaan: ”Harmittaakohan sinua, kun minun ajastani kuluu juuri nyt niin paljon vauvan hoitoon? Vaikka vauvasta tykkääkin, joskus voi myös ärsyttää, että talossa on uusi vauva. Joskus isompi veli voi jopa luulla, ettei äiti enää rakasta häntä. Sinä olet minulle tärkeä ja haluaisin kuulla, jos sinulla on paha mieli.”
  • Jos lapsi muuttuu kovin sulkeutuneeksi ja vetäytyy syrjään, hänen voi olla helpompi puhua vaikeista tunteistaan jollekin muulle tutulle aikuiselle kuin omille vanhemmilleen, esimerkiksi mummille, kummille tai neuvolan terveydenhoitajalle.
  • Monille tuoreille isosiskoille ja -veljille ovat hankalia ne tilanteet, kun äiti imettää vauvaa.
    • Anna isomman lapsen maistaa tissi- tai pullomaitoa. Useimmat eivät siitä tykkää.
    • Jos lapsi ei viihdy omissa leikeissään imetyksen aikana, ota hänet kainaloon. Voitte lukea samalla kirjaa tai katsoa lastenohjelmia.
    • Voit näyttää lapselle ennen imetystä kahta lelua ja kysyä kummalla hän mieluummin leikkii imetyksen ajan. Varalla voi olla jännässä pussissa joitain erityisiä leluja, joita otetaan esille vain imetysaikana tai silloin, kun isomman on odotettava vuoroaan. Isojen lasten erityislelupussille voi keksiä hauskan nimen.
    • Voit johdatella lapsen hienovaraisesti jonkin kiinnostavan leikin ääreen ja aloittaa imetyksen ilman, että teet siitä suurempaa numeroa.
    • Joskus lapset voivat ruokailla yhdessä pöydän ääressä: äiti imettää vauvaa pöydän ääressä samalla, kun isompi lapsi syö vieressä.
    • Lapsi voi asettua äidin viereen imettämään omaa nukkevauvaansa.
    • Imetyksen aikana voitte suunnitella yhteistä iltapäivän mehuhetkeä, kun vauva nukkuu: mitä mehua otetaan, otetaanko sen kanssa rinkeleitä, kuka kattaa kupit pöytään, laitetaanko nukkevauvallekin oma kuppi.
  • Usein vauvan tarpeet on laitettava etusijalle, ja isompi sisarus joutuu odottamaan vuoroaan. Aina ei kuitenkaan ole välttämätöntä heti keskeyttää puuhia isomman sisaruksen kanssa, kun vauva inahtaa. Joissain tilanteissa vauva voi hetken odottaa – joskus vauva saattaa jopa rauhoittua itse ennen kuin vanhempi ehtii paikalle.
  • Älä pakota isompaa sisarusta jakamaan lelujaan vauvan kanssa. Jossain vaiheessa isommasta lapsesta voi olla hauskaakin luovuttaa vauvalle joku lelu, jolla hän ei enää leiki. Kun vauva alkaa kontata, isomman lapsen tärkeitä leluja voidaan laittaa paikkaan, jonne vauva ei pääse, mutta isompi lapsi pääsee.
  • Joskus kylään tulevat vieraat ehättävät ihastelemaan vain vauvaa ja isompi sisarus jää surullisena sivuun. Jos asiasta ei ole puhuttu etukäteen vieraiden kanssa, sen voi ottaa puheeksi lapsen kanssa: ”Sinusta on varmaan kurjaa, kun kaikki ihailevat nyt niin kovasti vauvaa. Anna minulle jokin merkki, jos alkaa harmittaa, niin minä tiedän ja voimme jakaa asian – tule vaikka puristamaan sormeani ja minä puristan takaisin. Tämä on meidän yhteinen juttumme.”
  • On hienoa, jos kylään tulevat vieraat ymmärtävät, että antavat ensin huomionsa isommalle lapselle. Vauvasta ei ihan alkuun tarvitse puhua mitään, vaan ilahtua isomman lapsen kohtaamisesta ja tämän kuulumisista ja varata hänelle aikaa. Jos vierailla on vauvalle lahja, sellainen voisi olla myös tuoreelle isoveljelle tai -siskolle. Isomman lapsen voi antaa johdatella vieraat vauvan luo ja esitellä vauva vieraille.
  • Mustasukkaisuus saa uusia muotoja, kun vauva kasvaa ja pääsee käsiksi isomman lapsen leluihin ja leikkeihin. On ymmärrettävää, että isompaa lasta ärsyttää, kun pienempi sotkee leikit ja ehkä rikkoo hänen tärkeitä tavaroitaan.
    • Lapsen paha mieli pitää ymmärtää ja miettiä, kuinka mahdollinen vahinko voidaan korjata.
    • Isommalle lapselle voi selventää, miksi vauvat käyttäytyvät näin: vauvat eivät ole tahallaan ilkeitä, vaan tutkivat maailmaa ja opettelevat uusia asioita ja haluaisivat siksi tutustua isomman leikkeihin ja leluihin.
    • Isompi lapsi voi esitellä pienelle lelujaan ja leikkejään, ja vanhempi voi vierellä sanoittaa pienemmän reaktioita: ”Kylläpä vauva tykkääkin siitä lelusta. Hänestä on selvästi hauskaa, kun sinä saat siitä tulemaan äänen. Pystyisiköhän vauvakin oppimaan tuon tempun, haluatko opettaa?”
    • Kotona voidaan etsiä isommalle lapselle tila, jossa hän saa rauhassa touhuta omia tärkeitä asioitaan häiriöittä.
    • Isompaa lasta voidaan ohjata pyytämään vanhempaa apuun, jos ei itse selviä pienemmän hyökkäyksistä. Isomman kärsivällisyys voi ärsytettynä muuttua tönimiseksi ja kiljumiseksi ja on hyvä, kun on mahdollisuus pyytää vanhempi apuun ennen kuin tunteet kuumenevat liikaa.