Oma menneisyys vaikuttaa ihmissuhteissa

Tapaamme olla ja käyttäytyä läheisissä suhteissa vaikuttaa malli, jonka olemme omaksuneet lapsuudessa oman vanhempamme tai lähiaikuisemme hoivassa. Kokemukset luovat pohjan taidolle ja kyvylle toimia aikuisiän parisuhteessa. On siis monenlaisia ja ymmärrettäviä syitä omassa kasvuhistoriassa, miksi toimii tilanteissa niin kuin toimii.

Pohdi hetki itseäsi lapsena. Mikä seuraavista vaihtoehdoista sopii sinuun parhaiten?

  1. Minun oli helppo tukeutua vanhempaani tai lähiaikuiseeni, kun tarvitsin häntä. Muistan olleeni onnellinen ja saaneeni paljon myönteistä huomiota. Minulla oli paljon mukavaa tekemistä vanhempani tai lähiaikuiseni kanssa.
  2. En muista useinkaan kääntyneeni vanhempani tai lähiaikuiseni puoleen, kun olin surullinen, vihainen tai pahoittanut mieleni. Tunsin itseni yksinäiseksi. Minulla ei ollut monia ihmisiä, joiden puoleen kääntyä, tai tunsin, että minut torjuttiin, jos yritin hakea tukea tai apua. Minulla on vain vähän muistikuvia lapsuudestani.
  3. Olin lapsena kovin herkkä ja ilmaisin avoimesti tunteitani. Muistan, että minua hoidettiin ja suojeltiin aika ajoin paljon. Yritin usein miellyttää toisia.
  4. Olin sekoitus kohtia 2 ja 3. Jouduin kokemaan lapsena myös pelottavia asioita.

Erilaisia lapsuuskokemuksia

Muistan, miten hiippailin yöllä herättämään isän, kun olin nähnyt pahaa unta. Isä tuli aina peittelemään minut takaisin sänkyyn, ja käänsimme tyynystä hyviä unia tuovan puolen. Isä jäi odottamaan, että nukahdin uudestaan.

Jos oma vanhempamme tai lähiaikuisemme on huomannut pahan olomme ja tarjonnut riittävää lohtua ja turvaa, meillä on ollut mahdollisuus omaksua myönteinen näkemys ihmissuhteesta ja omakuvastamme. Pystymme havainnoimaan niin myönteisiä kuin kielteisiä tunnekokemuksia parisuhteessa. Välittämistä, hellyyttä, kaipausta ja toisen ihmisen tärkeyttä osataan ja halutaan ilmaista avoimesti. Ikävää, surua, kiukkua, häpeää ja syyllisyyttä ei tarvitse tukahduttaa, vaan tunteet tunnistetaan ja niistä osataan puhua toiselle.

Luotamme, että toinen on saatavilla, kun häntä tarvitsee. Kumppania osaa myös käyttää apuna tunnesäätelyssä jakamalla omia hankalia tuntoja, jolloin niistä puhuminen helpottaa.

Parisuhteessa voi olla avoin, ilmaista avun tarvetta ja rauhoittua, kun saa omalta kumppanilta ymmärrystä ja turvaa. Riitoja toki on, mutta ne eivät suista raiteiltaan, vaan asiat ja hankalat tunteet saadaan käsiteltyä, sovittua ja sammutettua.

 

Jos kaaduin lapsena, äiti tuhahti, ettei itku kannata. Opin, että pitää olla reipas ja pitää ikävät tunteet itsellään.

Jos olemme lapsena hakeneet vanhemmaltamme tai lähiaikuiselta turvaa, mutta kohdanneet etäisen, suuttuneen ja lähestymisyritykset kieltäneen vanhemman, voi läheisyys toisen kanssa tuntua aikuisenakin vieraalta. Silloin voi automaattisesti pyrkiä sammuttamaan kielteisiä tunnekokemuksia ja selviytymään niistä liian itsenäisesti.

Kielteiset tunnekokemukset tunnistetaan kehossa usein epämääräisiä ikävinä oloina. Sen sijaan, että pahamieli koettaisiin selkeästi erottuvana tunteena, kuten surullisuutena, hankala olo voidaan kokea vatsakipuna tai hengenahdistuksena.

Ei tule edes mieleen kertoa omia tunteitaan kumppanille – miksi tulisikaan, sillä aiemmat kokemukset omasta lapsuudesta ovat opettaneet, etteivät toiset ole saatavilla. Oma vanhempi tai lähiaikuinen on saattanut todeta, ettei itku kannata, vaan on parempi olla reipas ja jatkaa eteenpäin. Tämä voi sinänsä olla vanhemmilta ymmärrettävä rauhoittamisyritys, mutta se jättää kyvyttömyyden käsitellä kunnolla kielteisiä tunteita. Pyrkimys irrottautua tunteista, etäistää itsensä niistä, hallitsee toimintaamme aikuisinakin.

Koska kielteisiä tunteita on vaikea ymmärtää itsessä, ne sivuutetaan myös toisessa ihmisessä. Vähättely, passiivinen mököttäminen, poispäin kääntyminen, riitojen välttäminen ja huomion siirtäminen muualle voivat olla toimimattomia yrityksiä selviytyä parisuhteen hankalissa tilanteissa.

 

Vaadin mammaani huomaamaan minut. Se ei onnistunut useinkaan, vaan sain kuulla, että olen rasittava.

Jos olemme lapsena kohdanneet epäjohdonmukaista hoivaa ja huolenpitoa, olemme joutuneet vaatimaan usein ja tiukasti vanhemman läsnäoloa. Silloin voi reagoida korostuneen herkästi myös parisuhteessa: pienetkin ärsykkeet kiihdyttävät ja nostattavat esille joukon erilaisia, usein ristiriitaisia tunteita. Arjen asiat ärsyttävät ja kuormittavat helposti mieltä. On tarve lähestyä toista ja jakaa omia pahan olon tunteita.

Toisaalta on vaikea luottaa puolison tukeen. Tämän takia omat turvan kaipuun viestit vääristyvät. Oma paha olo jää vellomaan ja kokemus, että pettyy muilta tulevaan tukeen, toistuu.

Nalkuttaminen ja pahan mielen purkaminen on parisuhteessa tavallista. Syvällä sisimmässämme toivomme kumppanilta hellyyttä, tukea ja ymmärrystä. Koska omaa todellista pahaa mieltä, kuten yksinäisyyttä, haavoittuvuutta tai pelkoa toisen menettämisestä, ei kuitenkaan osata ilmaista suoraan, jää viesti usein kumppanilta tavoittamatta. Sen sijaan kumppani näkee hyökkäävän, vaativan ja ärtyisän puolison, mikä pikemminkin johtaa vetäytymiseen tai vastahyökkäykseen kuin empaattiseen toisen tukemiseen.

 

Lapsuuttani varjosti pelko isän arvaamattomasta käytöksestä. Tarkkailin jatkuvasti vanhempiani, jotta tiesin, milloin oli syytä pysyä poissa jaloista.

Jos olemme joutuneet lapsena kokemaan tilanteita, joissa hätään ei ole vastattu tai hoiva on aiheuttanut pelkoa ja ahdistusta, niin meidän voi olla aikuisenakin vaikea luottaa ihmissuhteisiin. Lapsuuden pelottavat tilanteet ja vaikeat kokemukset voivat aktivoitua aikuisiän parisuhteissa uudestaan. Aivan tavalliset arjen pettymykset ja ristiriidat, vaikkapa kotitöistä, voivat laukaista voimakkaita hylkäyksen kokemuksia.

Tunteet ovat usein uhkaavia, niitä painetaan pois mielestä tai ne valtaavat mielen ahdistavilla tavoilla. Kumppanille on vaikea ilmaista omia tunteitaan tai ne puskevat esiin raivon ja ahdistuksen sävyttäminä. Ristiriitaisesti samaan aikaan kumppania haluaa sekä lähestyä että työntää pois. Kumppanille tällainen käyttäytyminen näyttää ajoittain hyvin vaikeasti ymmärrettävältä ja epäjohdonmukaiselta.

Vaikeita ja pelottavia lapsuuskokemuksia kokenut puoliso tarvitsee paljon tukea lähiympäristöltään ja mahdollisuutta tulla oikein ymmärretyksi. Omien kokemusten läpikäynti voi vaatia ammattilaisen apua.

 

Ymmärrys omista ja toisen kokemuksista auttaa

Emme ole voineet itse valita lapsuutemme kokemuksia. Tunteiden säätelyjärjestelmä kytkeytyy automaattisesti päälle ihmissuhteissamme, kun kohtaamme hankalia tilanteita ja oloja. Myös olosuhteet voivat vaikuttaa siihen, missä tilanteissa ja millaisten ihmisten kanssa toimimme milläkin tavalla.

Olemme voineet rakastua kumppanissamme hänen erityisiin ominaisuuksiinsa ja saattaneet kiintyä nimenomaan erilaiseen tai samanlaiseen tapaan ilmaista tunteita kuin itse.

Esimerkkejä erilaisista pareista

Kaksi luottavaa kumppania voivat tunnistaa toisissaan kyvyn jakaa hankalia tunteita vastavuoroisesti. Toisaalta varsinkin suhteen alkuvaiheessa kahden eri tavalla toimivan parin suhde voi tuntua molemmista hyvältä. Toinen ilmaisee ja kokee voimakkaammin tunteita, mikä voi täyttää kumppanin tunnetyhjiötä.

Toisen rauhallisuus ja ulkoinen tasapainoisuus stressitilanteissa voi puolestaan tuntua herkemmin reagoivasta rauhoittavalta ja turvalliselta. Haastepaikat voivat tulla siinä, jos kumpikin alkaa kokea, ettei toinen ymmärrä ja jaa omia tunnekokemuksiaan. Ajan myötä tasainen tapa toimia voi tuntua hylkäävältä ja toisaalta voimakkaat tunneilmaisut rasittavilta.

Jos puolisoista kummallakaan ei löydy sanoja, tapoja tai uskallusta puhua ongelmista, voi olla vaikea ratkoa parisuhteisiin kuuluvia väistämättömiä ristiriitoja. Arki voi jatkua ulkoisesti moitteettoman tasaisena, mutta pinnan alkaa kyteä etääntyminen, joka voi lopulta viedä erilleen.

Jos molemmat puolestaan kaipaavat toisiltaan jatkuvaa hyväksyntää, suhteessa voi olla paljon intohimoa ja parhaimpina hetkinä voimakasta yhteenkuuluvuutta. Kääntöpuolena mustasukkaisuus ja epävarmuus toisen läsnäolosta voivat kuitenkin alkaa viedä voimia.

Jos molemmilla parisuhteen osapuolilla on hankalia lapsuuden kokemuksia, voi jaettu ymmärrys yhdistää. Tuntuu kenties helpottavalta, että kumppani jakaa ja ymmärtää hyvinkin kipeitä laiminlyönnin kokemuksia. Parisuhteen ristiriidoissa on kuitenkin vaikea kummankaan säilyä vakaana ja tukea toista, jos molemmissa aktivoituu saman aikaa pelokas ja epäjohdonmukainen tapa toimia.

 

On tärkeää ja hyödyllistä alusta saakka oppia ymmärtämään ja kunnioittamaan omaa ja toisen tapaa toimia ihmissuhteissa. Toista ei voi muuttaa. Sen sijaan voimme saada sanoja tilanteelle. Jokainen voi myös pyrkiä ilmaisemaan itseään paremmin ja luottavaisemmin kumppanilleen ja kokeilla, miltä tuntuisi kääntyä hänen puoleensa.

Vaikka lapsuutemme kokemukset ovat rakentaneet meihin melko pysyvän tavan toimia läheisissä ihmissuhteissa, on tärkeä muistaa, että jokainen voi itse vaikuttaa aikuisiän parisuhteisiin.

Pohdi seuraavaksi, mikä vaihtoehto sopii sinuun parhaiten aikuisiän parisuhteessasi.

  1. Minun on helppo tukeutua kumppaniini, kun tarvitsen tukea. Kerron avoimesti, kun olen huolissani, peloissani tai surullinen. Pystyn myös ilmaisemaan tunteitani. Luotan siihen, että saan kumppaniltani ymmärrystä ja tukea.
  2. En tukeudu kumppaniini ollessani surullinen, vihainen tai yksinäinen. Pikemminkin haluan olla yksin ja omissa oloissani, kun minulla on huolia. En luota aina siihen, että kumppanini ymmärtäisi tai osaisi tukea minua. Pyrin välttämään riitoja ja vetäydyn helposti, kun huomaan riidan merkkejä. Minusta on tärkeämpää siirtyä eteenpäin kuin käsitellä kielteisiä tunteita parisuhteessa.
  3. Olen herkkä ja ilmaisen paljon tunteita parisuhteessani. Tunnen usein epävarmuutta ja pohdin, välittääkö toinen minusta aidosti. Tarvitsen paljon huomiota ja tukea. Yritän miellyttää toista ja huolehtia hänestä. Koen ilmaisevani pelkojani, huoliani ja läheisyyden kaipuutani paljon, mutta silti koen usein, ettei toinen ymmärrä tai osaa lohduttaa minua riittävästi.
  4. Olen sekoitus kohtia 2 ja 3. Koin lapsena pelottavia asioita ja koen edelleen pelkoa tietyissä tilanteissa.

Luokittelu ei oikeasti ole näin yksinkertaista tai ratkaisu parisuhteen haasteisiin. Omista tyypillisistä tavoista toimia on kuitenkin hyvä keskustella kumppanin kanssa. Niissä voi kehittyä ja niitä ymmärtämällä voi muuttaa parisuhdetta paremmaksi.

Toiselle voi tulla yllätyksenä se, mitä koet sisälläsi. Hän näkee vain ulkoisen käyttäytymisesi, kuten vetäytymisen ja vaativuuden, mutta ei välttämättä ymmärrä, mitä pelkoja tai huolenaiheita sinulla sisimmissäsi on. Entä miten puolisosi reagoi hankaliin tilanteisiin? Yhteinen ymmärrys omista ja toisen lapsuuskokemuksista voi auttaa.

Lähde: Saara Salo, PsT, laill. psykologi, psykoterapeutti

Aiheeseen liittyvät

Apua ja tukea