2–3-vuotiaan sosiaalinen kehitys

2–3-vuotiaat lapset ilahtuvat toistensa seurasta ja nauttivat siitä. Lapsi voi kuitenkin myös ujostella, ja hänen voi olla vaikea irrottautua leikkeihin muiden kanssa. Alle 3-vuotiaat lapset eivät pysty yleensä vielä vastavuoroisiin yhteisleikkeihin vaan leikkivät rinnakkain.

Lapsella voi jo olla ystäviä, joiden tapaaminen tuntuu erityisen mukavalta. Aikuisen on kuitenkin hyvä olla lähettyvillä, kun 2-vuotiaat leikkivät yhdessä. Leikit voivat sujua sopuisastikin, mutta lyöminen, pureminen, tukasta vetäminen ja lelun nappaaminen toisen kädestä on yhä tavallista. 2-vuotiaan on usein vaikea jakaa lelujaan.

Lapsi oppii huomioimaan toisia

Lapsi voi jo osoittaa myötätuntoa muita kohtaan. Hänen on kuitenkin vaikea ottaa huomioon ja ymmärtää toisten ihmisten ajatuksia ja tunteita. Vanhemman kannattaa olla kaverusten kahnauksissa rauhallinen ja määrätietoinen. Kädestä napattu lelu palautetaan oikealle omistajalle protesteista huolimatta ja lapselle selitetään, ettei toisen kädestä saa ottaa. Lohduttomaan protestointi-itkuun auttaa usein syli ja huomion suuntaaminen uuteen leluun.

Pikku purijan tai repijän toimet estetään johdonmukaisesti. Lapsi otetaan syliin, katsotaan silmiin ja kerrotaan, että satuttaa ei saa, koska toiselle tulee paha mieli. Näin lapsi vähitellen oppii ottamaan huomioon myös muiden toiveita, tarpeita ja tunteita.

Lähestyessään 3-vuotispäiväänsä lapsi pystyy jo jonkin verran paremmin tunnistamaan, tiedostamaan ja ottamaan huomioon toisten tunteita. 3-vuotias saattaa esim. lohduttaa, jos jollakulla on paha mieli. Hän voi myös joskus jakaa tavaroitaan tai ehdottaa lelujen vaihtamista, vaikka onkin yhä varsin omistushaluinen.

Mielikuvitus värittää lapsen leikkejä

Lapsen leikit monipuolistuvat ja mielikuvitus tuo niihin uutta väriä. Leluja käytetään luovasti eri tarkoituksiin, ja niitä on kiva purkaa ja koota. Lapsi nauttii kuvittelu- ja roolileikeistä, joissa hän jäljittelee aikuisia ja kokeilee, miltä tuntuu olla jonkun toisen roolissa. Leikkiminen tukee lapsen kehitystä monin tavoin ja ennen kaikkea tuo lapselle iloa.

Mielikuvituksen vilkastuminen saattaa synnyttää lapsessa varsinaisen tarinoiden sepittelijän. Tavatonta ei ole sekään, että lapsella on mielikuvituskaveri. Mielikuvitus on lapselle rikkaus, jota aikuisen on tärkeää tukea. Samalla hän voi kuitenkin hienotunteisesti selventää lapselle, missä toden ja leikin raja kulkee.

Lapsi haluaa tuottaa iloa

Lapsi nauttii yhteisestä ajasta perheensä kanssa. Joskus on myös ihanaa saada toinen vanhemmista kokonaan itselleen. Hassuttelu, hellittely, peuhaaminen, paijaaminen ja arkisten asioiden yhdessä tekeminen ja jakaminen ovat lapsen huippuelämyksiä. Lapsesta on ihanaa tuottaa vanhemmilleen iloa. Vanhemmat ovat lapselle kuin peilejä, joista lapsi näkee, millainen hän on.

Arjen takkuja

”Lapsi kieltäytyy syömästä, pukemasta, menemästä potalle.”
”Lapsen kiukuttelu ja hermostuminen pienistä asioista (äiti avaa vetoketjun ja hän olisi halunnut itse avata tms.).”
”Kiukuttelu, jokapäiväisten rutiinien vastustaminen, uhma, lasten keskinäinen riitely.”