3–4-vuotiaan nukkuminen

Leikki-ikäisen lapsen unentarve on noin 10–13 tuntia vuorokaudessa. Unentarve on kuitenkin yksilöllistä. Tuntimäärää paremmin riittävästä unesta kertoo se, että lapsi herää aamulla virkeänä ja hyväntuulisena.

Päiväunet jäävät esikouluiän lähestyessä vähitellen pois, mutta edelleenkin moni lapsi tarvitsee lepohetken päivän touhujen keskelle.

Leikki-ikäisen lapsen univaikeudet ilmenevät erityisesti nukahtamisvaikeuksina. Osa lapsista heräilee yöllä painajaisiin, jotka saavat omassa sängyssään nukkuneen lapsen usein hakeutumaan turvaan vanhempiensa viereen. Painajaiset ovat yleisiä 3–4-vuotiailla.

Leikki-ikäisen lapsen unta voivat häiritä myös vuoteenkastelu, kasvukivut ja muutokset perheen elämässä kuten päiväkodin aloittaminen.

Säännöllinen elämänrytmi luo lapselle turvallisuutta ja helpottaa lapsen nukahtamista ja nukkumista. Lapsen päivässä vuorottelevat ruokailu, leikki ja seurustelu, ulkoilu ja päiväunet sekä tutut rituaalit ennen nukkumaanmenoa.

Vinkkejä leikki-ikäisen lapsen nukkumisen parantamiseen

  • Ole määrätietoinen ja johdonmukainen lapsesi nukkumiseen liittyvissä asioissa. Sopikaa yhteiset säännöt nukkumaanmenosta: milloin syödään iltapala, mennään sänkyyn ja sammutetaan valot. Toimikaa myös sovittujen sääntöjen mukaan. Rajojen asettamisesta ja niissä pysymisestä vastaa vanhempi.
  • Kerro lapselle, miksi nukkuminen on tärkeää ja millainen olo lapsella on seuraavana päivänä, jos hän on nukkunut huonosti.
  • Rauhoita iltahetki. Anna aikaa lapselle ja yhteisille iltatoimille. Purkakaa yhdessä lapsen päivän kuulumiset, myös mahdolliset huolet. Säännölliset, tutussa järjestyksessä tapahtuvat iltatoimet, kuten iltapala, hampaiden pesu ja iltasatu helpottavat lasta valmistautumaan nukkumaan ja luovat turvallisen olon.
  • Vältä jännittäviä satuja tai tv-ohjelmia ennen lapsen nukkumaanmenoa. Liian jännittävät asiat saattavat vaikeuttaa nukahtamista. Jännitys voi myös siirtyä uniin painajaisina.
  • Huolehdi siitä, että lapsen nukkumisympäristö on hyvä: vuodevaatteet ovat puhtaat, huone raikas ja lämpötila miellyttävä.
  • Anna lapselle aikaa valmistautua nukkumaanmenoon. Jos lapsella on leikit kesken, kerro hänelle esimerkiksi puolituntia aikaisemmin, että nukkumaanmenon aika lähestyy. Lapselle jää silloin aikaa lopettaa leikkinsä.
  • Anna lapselle mahdollisuus päivän aikana lepohetkeen, jos lapsi ei enää nuku päiväunia.
  • Pyri säilyttämään arjen tuttu rytmi myös viikonloppuisin. Tämä helpottaa alkuviikon heräämisiä. Jo kahden tunnin heitto tavallisesta nukkumisrytmistä on iso.
  • Pyri siihen, että lapsi nukahtaa omaan sänkyynsä. Jos lapsella on vaikeuksia saada unta, jää viereen odottamaan nukahtamista. Voit asteittain vähentää vuoteen vieressä istumista. Esimerkiksi ensimmäisenä iltana istut 15 minuuttia ja seuraavana iltana 10 minuuttia. Lasta voi totuttaa yksin nukahtamiseen myös siten, että ensin istuu vuoteen vierellä, seuraavana iltana siirtää tuolin vähän kauemmaksi sängystä ja seuraavana taas vähän kauemmaksi, kunnes tuoli on oven ulkopuolella.
  • Tutut unilelut tuovat turvaa.
  • Auta lasta tunnistamaan väsymyksen merkit ja nimeämään ne. Näin lapsi alkaa vähitellen myös itse tunnistaa uupumuksensa ja oivaltaa, että väsymiseen auttaa uni. Väsymyksestä kertovat liikkeiden hidastuminen, korvien ja silmien hierominen, itkuisuus ja kompastelu.
  • Jos lapsi karkailee sängystä, ohjaa hänet lempeästi mutta määrätietoisesti takaisin omaan sänkyynsä. Lapsi voi kokeilla rajoja myös erilaisin pyynnöin: ”juotavaa”, ”vielä yksi satu”. Kerro lapselle, että nyt on yö ja yöllä nukutaan: ”Huomenna on aikaa jutella ja leikkiä”.
  • Iltapala pitää yöllä nälän loitolla. Älä kuitenkaan tarjoa lapselle liian raskasta syötävää, sillä se saattaa vaikeuttaa unen tuloa.
  • Pohdi, mitä tunteita lapsen univaikeudet sinussa herättävät. Mietitkö jo päivällä, miten ilta ja lapsen nukkumaanmeno sujuvat? Liittyykö siihen liikaa kielteisiä ja epäonnistumisen tunteita? Lapsen nukkumaanmeno voi vaikeutua, jos vanhempi on kiireisen tai kärsimättömän oloinen.
  • Puhu tunteistasi muiden vanhempien, sukulaisten tai ystävien kanssa. Erilaiset ja ristiriitaisetkin tunteet kuuluvat vanhemmuuteen eivätkä tee sinusta huonoa äitiä tai isää.
  • Muista, että lapsesi univaikeudet eivät johdu siitä, että olisit huono vanhempi.

 

Ladattavat aineistot

Aiheeseen liittyvät