Vanhemmat 15–18-vuotiaan moraalisen kehityksen tukena

”Miten se on niin välinpitämätön!”

– Kommentti Vanhempainpuhelimesta


Vanhempi voi houkutella ja haastaa nuorta keskustelemaan. Yhteiset keskustelut ja pohdinnat lisäävät vanhemman ja nuoren välistä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja läheisyyttä. Ne myös virittävät nuorta ajattelemaan ja perustelemaan omia mielipiteitään. Vanhemman ei kannata pelästyä, jos nuoren käsitykset vaikuttavat mustavalkoisilta. Asioiden käsittely äärimmäisyyksien kautta on nuorelle ominainen tapa hahmottaa maailmaa. Nuoren mielipiteet ovat sanoja, eivät tekoja. Vanhemman ei kannata moralisoida vaan keskustella, kysellä ja vaatia perusteluja näkemyksille. Tärkeintä yhteisessä keskustelussa ei ole yhteisymmärrys, vaan aidon kiinnostuksen osoittaminen toisten mielipiteitä ja ajatuksia kohtaan.

Vanhempi voi järjestää yhteisen keskusteluhetken nuoren kanssa: varata hyvää syötävää, tarpeeksi aikaa ja mukavan paikan. Yhteisiä keskustelunaiheita voivat olla vaikka lempimusiikki, -bändit, -näyttelijät, -elokuvat, esikuvat ja muut nuoren maailmaa lähellä olevat teemat. Vanhemman on hyvä kertoa omat vastauksensa.

Vanhemman on arvostettava nuoren arvovalintoja

Nuoren arvoihin vaikuttavat monet tahot, kuten perhe, kaveripiiri, harrastusyhteisöt, tv-ohjelmat ja koko media. Kaikki nämä viestivät osaltaan sitä, mikä on tavoittelemisen arvoista ja millainen on ihanneihminen. Nuoruusiässä kokeillaan, mitä vanhempien arvomaailmasta voisi siirtää nuoren oman elämän rakennusaineiksi. Vanhemmasta voi tuntua haastavalta, jos nuori ilmaisee päinvastaisia arvoja kuin hän ja on asioista eri mieltä. Erimielisyydet ja erilaisuus ovat nuoren kehityksen ja itsenäistymisen kannalta välttämättömiä. Murrosikäinen haluaa osoittaa vanhemmilleen ja itselleen, että hän on oma persoonansa olemalla eri mieltä ja haluamalla asioita, joihin vanhemmat eivät anna lupaa.

Viisaat vanhemmat arvostavat nuoren valintoja, eivätkä arvostele tai vähättele niitä. Vähättely voi saada nuoren kokemaan, ettei häntä hyväksytä. Pahimmillaan vanhempien arvostelu laittaa nuorten ottamaan etäisyyttä vanhemmistaan. Arvomaailma ja vakaumus ovat jokaisen yksityisasioita. Nuorta ei voi pakottaa eikä velvoittaa omaksumaan vanhempiensa arvoja. Vanhempien kannattaa kuitenkin edelleen keskusteluttaa nuorta ja tarjota erilaisia näkökulmia asioihin.

Vanhemmat voivat pohtia yhdessä nuoren kanssa arvokysymyksiä. Keskustelua voi herätellä kysymällä nuorelta, mitkä ovat hänen tärkeimmät ja arvokkaimmat päämääränsä elämässä. Millainen ihminen nuori haluaisi olla? Vanhemman on hyvä kertoa myös omat vastauksensa. Vanhempi ja nuori voivat myös vertailla arvojaan keskenään ja etsiä niistä yhtäläisyyksiä ja eroja. Toisen mielipidettä omista arvoista kannattaa myös kysyä. Tällaiset keskustelut virittävät nuorta ajattelemaan. Samalla hän oppii perustelemaan omia mielipiteitään.

Vanhemman on aina hyvä keskustella nuoren kanssa

Moraaliperiaatteet perustuvat arvoihin, siihen mikä elämässä on hyvää ja tavoittelemisen arvoista. Nuoret ovat usein lyhytjännitteisiä. Heille on tärkeää se, mitä tällä viikolla tapahtuu. Asioiden suunnittelu vuosien päähän voi tuntua vaikealta. Nuoret arvostavat vanhempia enemmän omaa mielihyvää, jännittävää elämää ja virikkeitä. Vanhempien tulisi kannustaa nuorta ajattelemaan asioita laajemmin ja pitemmällä tähtäimellä. Esimerkiksi rahan säästäminen johonkin tärkeään kohteeseen voi opettaa itsekuria, mikä on moraalisen käyttäytymisen kannalta ensisijaisen tärkeä taito.

Vanhempaa tarvitaan myös nuoren vastuuntunnon kehitykseen. Pelkkä hyvä itsetunto ja psyykkinen hyvinvointi eivät aina riitä takaamaan nuoren kehitystä vastuuntuntoiseksi. Suomalaisten tutkimusten mukaan vain osalla koulukiusaajista on heikko itsetunto, mutta osa voi hyvin ja on itseensä tyytyväisiä. Nämä hyvinvoivat kiusaajat eivät yleensä arvosta muita ihmisiä ja nauttivat vallankäytöstä. Vanhempien olisi hyvä keskustella nuoren kanssa kiusaamisesta. Nuorelta voi esimerkiksi kysyä, onko hän nähnyt koulussaan kiusaamista ja mitä hän ajattelee siitä. Nuorta on hyvä haastaa pohtimaan, miltä kiusatusta tuntuu ja miten häntä voisi auttaa.

Nuoren empaattisuutta voi pyrkiä vahvistamaan keskustelemalla hänen kanssaan ja rohkaisemalla eläytymään toisten ihmisten asemaan. Myös vanhempien oma malli on tärkeä. Lapsen empatiakyky kehittyy, kun hän saa empatiaa vanhemmiltaan. Vanhempien tulisi vaatia itseltään ja nuoreltaan arvostusta ja vastuuntuntoa toisia ihmisiä kohtaan. Nuori tarvitsee myös kohtuulliset rajat. Ne syntyvät parhaiten keskustelemalla nuoren kanssa. Säännöt ja kiellot perustellaan.