6–7-vuotiaan persoonallisuuden kehitys

Lapsen itsenäistymisvaihe

6 vuoden ikää on kutsuttu muun muassa kuningasvuodeksi: esikouluikä on kuin varhaislapsuuden kruunaus. Ikään liittyy samantyyppinen itsenäistymisvaihe kuin 2–3-vuotiailla. Joillakin 6-vuotiailla itsenäistymisvaihe menee ohi ilman suurempia kuohuja. Joissakin 6-vuotiaiden kodeissa taas elää vaihtelevan pitkän ajan tunnemyrskyissä kamppaileva ”pieni murrosikäinen”.

6-vuotias on valloittavassa iässä. Hän on mainiota keskusteluseuraa. 6-vuotiaan käytös on aiempaa joustavampaa ja ennakkoluulottomampaa, hän voi esimerkiksi maistella rohkeasti uusia ruokia.

Itsenäistymisvaiheet ajoittuvat useilla lapsilla selkeimmin 2–3 vuoden ja 6 vuoden ikään sekä esimurros- ja murrosikään. Vaiheet ovat usein vanhempien näkökulmasta koettelevia ja lapsellekin haastavia. Ne ovat kuitenkin tärkeitä kehitysvaiheita, jotta lapsi voi kasvaa itsenäiseksi minäkseen ja löytää paikkansa maailmasta. Tämä vaatii eri ikävaiheissa erilaista irtautumista vanhemmista – ja samalla vanhempien läheisyyttä, hyväksyntää ja turvaa. Kunkin itsenäistymisvaiheen läpi käytyään lapsi on kehityksessään askelta kypsempi ja varmempi.

Lapsi pelkää, vertaa ja pohtii

6-vuotias voi verrata kykyjään muihin ja epäillä niitä. Hän voi kokea alemmuutta, vaatia itseltään liikaa, pelätä epäonnistumisia, väsyä ja kyllästyä helposti. Lapsi tarvitsee runsaasti kiitosta, kannustusta ja onnistumisten huomioimista, ei liikoja paineita.

6-vuotiaalla on usein erilaisia pelkoja, esim. nukahtaminen voi olla vaikeaa. Lapsi voi olla vanhempaan takertuva ja pelätä kuolemaa tai omaa tai vanhempien sairastumista. Yökylään tai vieraan luo hoitoon meneminen voi olla vaikeaa, vaikka se olisi sujunut 5-vuotiaana.

Elämän alkamiseen ja päättymiseen liittyvät asiat pohdituttavat lasta. Hän alkaa ymmärtää kuoleman lopullisuutta. Lapsi tarvitsee rinnalleen aikuista kuuntelemaan, keskustelemaan ja vastaamaan kysymyksiin. Hän tarvitsee myös hellyyttä ja aikuisen turvaa, vaikka ei välttämättä halua syliin.

Lapsi harjoittelee koululaistaitoja

Lapsen kehitys voi vaikuttaa taantuneelta. Tämä voi hämmentää vanhempaa: ”Kohtahan sinun pitäisi olla kypsä kouluun! Mitä tästä mahtaa tulla?” Useimmista esikoululaisista sukeutuu kuitenkin kelpo koululaisia. Lapsen uskoa omaan selviämiseen ja pärjäämiseen kannattaa tukea. Koulusta ja siellä selviämisestä ei pidä tehdä peikkoa.

Hyviä koululaistaitoja, esim. wc:ssä käyntiä, käsien pesua, kenkien pukemista, askartelua ja piirtämistä, voi harjoitella arjessa ilman, että niistä tehdään suurta numeroa. Keskittymistä ja vuoron odottamista voi harjoitella lautapelien avulla. On tarpeen myös malttaa kuunnella muita ja osata ilmaista itseään puheella.

Arjen iloa

”Lapset ovat välittömiä ja rehellisiä, heidän kanssaan pystyy keskustelemaan asioista ja tekemään kaikenlaisia asioita yhdessä. He ovat kiinnostuneita kaikista asioista ja se pitää omankin kiinnostuksen asioihin yllä. On kiva käydä lasten kanssa erilaisissa kerhoissa ja vanhin kun on eskarissa, on hetki päivästä vähän jo rauhallisempaa. On ihanaa askarrella, peuhata, laskea mäkeä, laittaa ruokaa yhdessä, pelata pelejä, olla vaan ja jutella. On ihanaa, kun ei tarvitse kokoajan olla ihan varpaillaan, kun kukaan ei ole enää aivan avuton ja kaikki ovat juuri nyt vielä kotona yhdessä.”

Aiheeseen liittyvät