9–12-vuotiaan liikunnallinen kehitys
Kouluikäinen on usein liikunnallisesti aktiivinen ja touhukas. Luusto ja lihaksisto vahvistuvat, mikä luo edellytyksiä entistä monipuolisempiin urheilusuorituksiin. Uudet liikunnalliset taidot vahvistavat itsetuntoa: on upeaa tehdä kärrynpyörä tai maali sählyssä. Harrastukset voivat muuttua aiempaa kilpailullisemmiksi.
Lapset ovat kuitenkin yksilöitä. Joidenkin lasten mielenkiinto kohdistuu enemmän muihin harrastuksiin kuin liikuntaan. Tärkeää on tulla hyväksytyksi omana itsenään. Lapsi voi nyt haluta lopettaa harrastuksia, jotka ovat olleet hänelle aiemmin tärkeitä, esimerkiksi vaihtaa liikuntaharrastuksen taiteelliseen harrastukseen.
Lapsen harrastusten valinnassa pitää kunnioittaa hänen mielenkiintoaan ja innostustaan. Eka–tokaluokkalainen lapsi saattaa valita jonkin harrastuksen vanhempiensa mieliksi, mutta nyt lapsi haluaa tehdä enemmän omia ratkaisuja.
Sekä kehon että mielen hyvinvoinnin kannalta on hienoa, jos lapsi löytää liikuntamuodon, josta hän pitää ja jossa hän voi saada onnistumisen iloa. Erityisen mukavaa voi olla myös jokin perheen yhdessä harrastama liikunta, esimerkiksi pyöräily, retkeily, uiminen tai kävelylenkit.
Esimurrosikäisellä voi ilmetä ohimenevää kömpelyyttä ja keskittymiskyvyn puutetta. Lapsi voi olla liikehtimiseltään rauhaton: keikkua tuolilla, heilutella jalkoja, törmäillä, rummuttaa ja hypistellä sormillaan ja kuljeskella edestakaisin. Tavarat voivat putoilla ja kaatua. Tällainen kehitykseen liittyvä vaihe menee ajallaan ohitse. Tavatonta ei ole sekään, että lapsen takki jää lattialle lojumaan tai maitopurkki pöydälle, vaikka lapsi omasta mielestään on laittanut ne paikoilleen.
”Huumorintaju, lasten menestys koulussa, lasten nauttiminen harrastuksissa, lasten ystävyyssuhteet, kissanpentu, lasten itsenäistymisen pienet ja suuret askeleet.”
”Yleensä ilo valtaa mielen, kun saa aivan tavallisen arjen sujumaan suuremmitta ongelmitta. Kun koko perhe touhuaa jotain yhdessä. Iloa tuottaa myös se, kun saa positiivista palautetta koskien lapsia, kun esim. opettaja kehuu lasta vilpittömästi. Sehän on suoraa positiivista palautetta tekemästäni ’työstä’ äitinä. Upealta tuntuu myös, kun huomaa, kuinka tärkeitä sisarukset toisilleen ovat, tulisista riidoista huolimatta. Ilo ja onni löytyvät milloin mistäkin, yleensä aivan tavallisista asioista.”