1–2-vuotiaan persoonallisuuden kehitys

Vuoden vanha lapsi on touhukas pieni maailmanvalloittaja, jolla on rajaton luottamus omiin kykyihinsä. Lapsi on hyvin kiinnostunut ympäristöstään. Hänellä on monia taitoja, joita hän haluaa kokeilla, ja puuhailla entistä enemmän itsenäisesti. Uudenlaiset taidot tuottavat riemua ja onnistumisen tunteita!

Lapsi pystyy säilyttämään jonkin aikaa mielikuvaa vanhemmastaan, mikä antaa turvallisuutta touhuilla ja tehdä tutkimusretkiä omin päin. Lapsi saattaa puuhailla joitain hetkiä itsekseen, käydä välillä ”tankkaamassa” vanhemman sylissä hellyyttä ja turvallisuutta, ja sitten taas palata turvallisin mielin leikkeihinsä.

Auta lasta tunteiden ja pettymysten säätelyssä

Rajojen asettaminen lapsen toiminnalle saa usein aikaan protestin. Myös lapsen omat epäonnistumiset ja rajalliset taidot saattavat suututtaa ja turhauttaa. Elämään kuuluu väistämättä myös pettymyksiä. Lapsen yksilöllinen temperamentti tulee esiin esim. tilanteissa, joissa vanhemman on lapsen turvallisuuden vuoksi kiellettävä tätä tekemästä jotakin.

Vaikeiden tunteiden jakaminen vanhempien kanssa ja hyväksytyksi tuleminen kiukunkin keskellä ovat tärkeitä kokemuksia. Mahdollisuus saada lohdutusta ja rauhoittua sylissä antavat lapselle tunteen siitä, että hän on kiukkuisenakin vanhemmille rakas. Tunteisiin on lupa, mutta ei toisten ihmisten eikä tavaroiden vahingoittamiseen. Pienen lapsen voi ottaa syliin ja selittää, miksi jokin asia on kiellettyä.

Vanhemman ei pidä pelästyä lapsen tahtomista ja kiukkua, vaan järkevistä rajoista on pidettävä rauhallisesti ja määrätietoisesti kiinni. Kun vanhempi asettaa rajoja lapselleen, hän auttaa tätä muodostamaan todenmukaisen kuvan omasta itsestään ja maailmasta. Kaikki ei ole mahdollista eikä sallittua.

Lapsi on samanaikaisesti tarvitseva ja omatoiminen

Lapsi alkaa toisella ikävuodellaan oivaltaa, etteivät isä ja äiti ole olemassa vain häntä varten, ja että hän on heistä erillinen henkilö. Lapsi alkaa pelätä vanhempiensa menettämistä. Tämä näkyy lapsen käytöksessä siten, että hän seuraa vanhempiaan tiiviisti, ahdistuu ja loukkaantuu herkästi. Lapsi voi takertua vanhempiinsa ja vierastaa perheen ulkopuolisia. Tuttu lelu, unirätti tai tutti voi olla tärkeä turvallisuuden lähde, kun lapsi on erossa vanhemmistaan. Lapsi voi olla myös hyvin mustasukkainen, jos vanhempi ottaa syliinsä toisen lapsen tai keskustelee jonkun toisen kanssa.

Takertuvan vaiheen jälkeen seuraa kehitysvaihe, jolloin lapsi haluaa toimia entistä itsenäisemmin ja yrittää suoriutua itse arjen puuhista: pesulla käynnistä, syömisestä ja pukemisesta. Lapsi alkaa myös hakea kontaktia vanhempaan uusilla hienoilla taidoillaan eli puheen ja leikkien avulla. Vanhemman katseesta, innosta ja sanoista lapsi peilaa omaa merkitystään ja arvoaan.

Lapsen on tärkeää saada harjoitella uusia taitoja ja saada niille ihailua, mutta liiallista omatoimisuutta ja itsenäisyyttä lapselta ei voi vielä vaatia. Tässä iässä lapsi voi pelätä monia asioita, esim. kovia ääniä tai putoamista. Lapsen tunne-elämän kehitystä edesauttaa se, että vanhempi ymmärtää lapsen tunteita ja opettaa lasta tunnistamaan tunteita sanoittamalla niitä: ”Sinä pelästyit kovaa ääntä. Mikä siellä niin kovasti paukahti?”

Arjen iloa

”Lapsen iloisuus, välittömyys, pyyteettömyys, onnistumisen kokemusten tuottama riemu, pienistä asioista nauttiminen, viereen nukahtaminen, lapsen auttamis- ja osallistumishalu arjen tekemisiin.”
”Lasten halaukset ja suukottelut, lasten nauru, onnistunut lapsen lohdutus, lapsi haluaa syliin, lasten tarpeista huolehtiminen, esim. ruoka, pyykki ja tiskit, lasten hyvä terveys.”

Aiheeseen liittyvät