7–9-vuotiaan liikunnallinen kehitys

Ensimmäisinä kouluvuosinaan lapsi on yleensä liikunnallisesti taitava ja aktiivinen. Lihasvoima lisääntyy ja lapsi hallitsee kehoaan entistä paremmin. Uusia taitoja on aiempaa helpompaa oppia ja hioa vanhoja taitoja.

Uudenlaisten taitojen oppiminen ja onnistumisen kokemukset vahvistavat lapsen itsetuntoa. Hän ajaa pyörällä, kiipeilee, juoksee, hyppii, hiihtää ja luistelee. Lapsi voi olla myös huimapäinen ja uhkarohkea liikkuja. Tämän ikäiselle voi olla vielä vieras ajatus, että hän voisi itse vahingoittua. Tytöt ja pojat eivät vielä suuresti eroa toisistaan voimassa tai nopeudessa.

Liikuntataitojen kehittyminen luo pohjaa esim. palloilu-, voimistelu, tanssi- ja uimataidoille. Osa lapsista haluaakin hakeutua liikuntaharrastuksiin ja seuratoimintaan. Mikään välttämättömyys ei ohjattu harrastustoiminta kuitenkaan ole. Leikinomainen, omaehtoinen liikunta omassa arjessa riittää mainiosti. Liian kilpailumielinen valmennus tai tiukka harrastusaikataulu on liian rankkaa ja voi viedä liikunnasta ilon.

Lapsi tekee tässä iässä paljon asioita miellyttääkseen vanhempiansa eikä välttämättä pysty arvioimaan omaa jaksamistaan ja kykyjään. Erilaisten harrastusten pitäisi aina pohjautua lapsen omaan haluun, innostukseen ja mielenkiintoon. Vanhemman tehtävä on arvioida muodostuuko lapsen viikko-ohjelma liian rankaksi. Lapsi tarvitsee vielä reilusti aikaa leikille, levolle ja vapaalle touhuilulle.

Alakoululaisen sorminäppäryys ja hienomotoriset taidot

Lapsen sorminäppäryys sekä silmän ja käden yhteistoiminta eli ns. hienomotoriset taidot kehittyvät. Ne luovat entistä parempaa pohjaa mm. piirtämiselle, kirjoittamiselle, askartelulle tai soittimen soittamiselle.

Osalle lapsista hienomotoriset taidot ovat erityisen hankalia. Esim. oikean kynäotteen oppiminen tai kengännauhojen solmiminen voi vaatia tavallista enemmän työtä. Lapsen arkea voi tällöin helpottaa mm. tarralla suljettavilla kengillä.

Lapselle liikuntaa yhdessä tekemisen kautta

Lasten taipumukset ja kiinnostuksen kohteet vaihtelevat: yksi nauttii enemmän liikkumisesta, toinen piirtämisestä. Perinnölliset taipumukset luovat raameja sille, mitä lapsi oppii helpoimmin ja mistä hän on kiinnostunut. Suuri merkitys on kuitenkin myös motivaatiolla ja ympäristön tarjoamilla esimerkeillä, virikkeillä ja tuella.

Mukavaa liikuntaa voidaan harrastaa yhdessä perheen kanssa, esim. pyöräillä, kävellä, hiihtää, uida tai sienestää. Se voi tuoda liikkumisen iloa, vaikka lapsi ei luontaisesti olisi niin innostunut liikkumaan. Liikunta on hyväksi niin mielen kuin kehonkin terveydelle.

Arjen iloa

”Yhteinen aika, tehdään yhdessä arjen asioita, esim. kotitöitä, kiireetön oleminen koko perheen kanssa.”

”4- ja 7-vuotiaat tytöt hassuttelevat ja nauramme kaikki yhdessä. Illalla kun lapset vihdoin ovat sängyssä istun sängyn reunalla ja puhumme rauhallisesti kaikennäköisistä asioista.”