9–12-vuotiaan sosiaalinen kehitys

Kaverit ovat tärkeitä ja kavereiden mielipiteillä on yhä suurempi merkitys. Ystävistä eroon joutuminen esim. muuton vuoksi on lapselle vaikeaa. Lapselle on tärkeää olla hyväksytty hänelle tärkeässä ryhmässä. Luokkayhteisössä voi muotoutua rooleja: joku on johtaja, joku pelle, joku eristäytyy.

Vanhemman on hyvä olla herkkä lapsensa sanallisille ja sanattomille viesteille. Jos vanhemmasta tuntuu, että lapsi on joutunut luokassa syrjityn tai ”mustan lampaan” rooliin tai häntä kiusataan toistuvasti, asiaan on puututtava hienotunteisesti mutta rohkeasti, keskusteltava sekä lapsen että opettajan kanssa. Asia voi olla lapselle arka ja sen hoitaminen vaatii aikuisilta ymmärrystä ja herkkiä tuntosarvia.

Leikkiminen on tärkeää 9–12-vuotiaallekin

Leikkiminen on lapselle edelleen tärkeää. Vapaalle touhuilulle pitäisi koulun, kotitöiden ja harrastusten ohessa jäädä aikaa. Lapset saattavat yhä leikkiä keskenään roolileikkejä. Lisäksi heitä usein kiinnostavat liikunnalliset pelit ja leikit, tietokone- tai konsolipelit sekä seikkaileminen.

Lapsi tarvitsee vanhemman aikaa

Lisääntyneestä itsenäisyydestään huolimatta lapsi on riippuvainen vanhemmistaan. Tärkeää on vanhemmilta saatu aika, hyväksyntä, turva ja hoiva. Lapsi nauttii yhteisestä tekemisestä vanhempiensa kanssa. Hän haluaa tutustua ja osallistua ”oikeisiin töihin”. Hänen on tärkeä saada tuntea, että häntä tarvitaan ja häneen luotetaan.

Arki voi perheessä olla kiireistä, mutta tavallisten arkisten asioiden tekeminen yhdessä, esim. tiskaaminen, pihan hoito, ruoanlaitto, leipominen, tv:n katselu, saunominen, lemmikkieläimen hoitaminen, syöminen, siivoaminen tai auton renkaiden vaihto, on lapselle arvokasta. On myös hienoa voida oppia vanhemmalta erilaisia taitoja.

Moraalinen kehitys alakoulun lopulla

3–6-luokkalainen lapsi pystyy yhä paremmin ymmärtämään ja ottamaan huomioon toisten tunteita, ajatuksia ja tarpeita. Hän osaa jo kuvailla ystäviensä luonnetta ja kiinnostuksen kohteita, ei vain heidän ulkoisia ominaisuuksiaan.

Varhaisemmalle lapsuudelle tyypillinen itsekeskeisyys vähenee. Lapsen empatiakyky kehittyy. Hän haluaa hoivata eläimiä, vauvoja ja pikkulapsia. Hän pystyy aiempaa paremmin sietämään pienten lasten vaativuutta ja itsekeskeisyyttä. Vuoron odottaminen ja tunteiden hallitseminen on helpompaa kuin ensimmäisinä kouluvuosina. Esim. suuttuminen ei johda enää niin helposti paiskomiseen tai käsiksi käymiseen.

Lapsi tuntee olevansa riippumattomampi aikuisten ohjauksesta kuin aiemmin. Hänelle on kehittynyt omatunto ja omaa arvostelukykyä. Hän voi tarkastella ja kritisoida vanhoja tuttuja sääntöjä ja pyrkiä muuttamaan niitä järkisyihin vedoten. Lapset kehittävät mielellään leikkeihinsä erilaisia omia sääntöjä. Päätöksiä kaveriporukassa tehdään usein äänestämällä tai käyttämällä loruja ja rituaaleja.

Lapsi tarvitsee rajoja mutta voi olla mukana luomassa niitä

Sääntöjen pohtiminen ja muotoileminen opettaa tärkeitä taitoja: oman näkökannan perustelemista, muiden näkökulmien kuuntelemista ja erilaisten näkökulmien vertailemista. Lapsen on usein helpompi sitoutua noudattamaan sääntöjä, joita hän on ollut itse muotoilemassa ja pohtimassa rikkomusten seuraamuksia. Tämä pätee niin kotona, koulussa kuin kaveriporukassakin.

Lapsen ajattelu on yhä konkreettista. Tämä näkyy myös hänen käsityksessään säännöistä. Hänen on vaikea ymmärtää sanojen ja tekojen ristiriitaa, esimerkiksi sitä, että vanhempi puhuu savuttoman elämän puolesta, mutta sytyttää juhlahetkellä sikarin. Tällainen toiminta voi lapsen mielestä olla valheellista tai tekopyhää.

Arjen takkuja

”Kouluikäisen kiukunpuuskat, kodista irtautuminen ja sen tuottamat kiukkuhetket.”

”Esikoisen kanssa olemme usein ’napit vastakkain’ ihan pienistäkin asioista. Ärtymystä aiheuttaa ihan pienetkin perustilanteet, joita on käyty jo vuosia lävitse, eikä ne aina vieläkään mene jakeluun, vaan kuin kokeiltaisiin, vieläkö niitä täytyy totella jne.”

”Illan nukkumaanmeno joskus. Lukuläksyjen opettelu, toistuva käskeminen, toisinaan liian omatoiminen, jonkinasteista uhmakkuutta.”

Aiheeseen liittyvät