Vanhemmat 15–18-vuotiaan persoonallisuuden kehityksen tukena

”Apua, miten se pukeutuu tuolla tavalla!”

”Miks se huutaa noin pahasti?”

”En saa kontaktia lapseeni”

– Kommentteja Vanhempainpuhelimesta sekä Vanhempainnetin keskusteluista


Nuoren hyvän kasvun tukemiseen ei ole olemassa yhtä reseptiä. Jokainen lapsi ja nuori on erilainen yksilö, joka tarvitsee omanlaistaan kohtaamista: tukea, rohkaisua, hillintää, rajoja ja kannustusta. Osa nuorista tarvitsee muita selkeämpiä ja liian rajuilta kokeiluilta suojaavia rajoja. Toiset tarvitsevat paljon vahvistusta omien mielipiteidensä ja ajatustensa ilmaisuun. Jotta vanhempi voisi tukea parhaiten oman nuorensa myönteistä kehitystä, hänen on tunnistettava ja hyväksyttävä nuoren yksilölliset piirteet ja vahvuudet sekä asiat, joissa nuori tarvitsee vahvistusta ja tukea.

Yleensä pahimmat taistelut vanhempien kanssa on käyty yläkoulun viimeisellä luokalla tai hieman sen jälkeen. Tämän jälkeen nuoresta tulee entistä itsenäisempi, vastuuntuntoisempi ja itsevarmempi. Nuori kykenee ajattelemaan asioita muiden kannalta ja ottamaan toisten ihmisten tunteet huomioon. Ystävät ja sosiaalinen ympäristö vaikuttavat huomattavasti nuoren persoonallisuuden ja identiteetin kehitykseen.

Nuori irrottautuu vanhemmistaan

Nuori muodostaa vanhempiinsa uudenlaista suhdetta. Hän tarvitsee edelleen vanhempiaan, mutta myös tilaa itsenäistyä. Häntä ei voi sitoa kiinni perheeseen, sillä hänen on irrottauduttava vanhemmistaan. Vanhemman pitää osoittaa nuorelle, että tällä on lupa itsenäistyä ja löytää oma polkunsa. Itsenäistymisestään huolimatta nuori kaipaa aikuisten hyväksyntää ja arvonantoa omille mielipiteilleen ja valinnoilleen.

Kannustukset ja kehut ovat hunajaa nuoren epävarmalle mielelle. Vaikka vanhemman kommentit eivät aina tunnu kiinnostavan, nuori arvostaa niitä. Nuorta ei voi koskaan kehua liikaa. Hänen pitää saada tuntea, että hän on omana ainutlaatuisena itsenään tärkeä ja arvokas. Hän tarvitsee kehuja itsestään persoonana. Ei ole koskaan turhaa kehua nuorta fiksuudesta, rauhallisuudesta, kärsivällisyydestä tai muusta ominaisuudesta. Myös ulkoisesta olemuksesta on hyvä antaa kiitosta. Nuorelle on tärkeää kertoa myös, missä asioissa hän on hyvä ja mitä kaikkea hän osaa tehdä. Joskus nuori ei huomaa omia taitojaan ja voi kuvitella olevansa kaikessa surkea ja huono.

Vanhempien täytyy kannustaa ja kestää nuorta

Nuori tarvitsee onnistumisen kokemuksia. Hän tarvitsee vanhempiaan tukemaan niitä asioita ja harrastuksia, joissa hänellä on mahdollisuus onnistumisiin. Vanhempi voi pohtia nuoren onnistumisen mahdollisuuksia kotona. Missä asioissa nuori voi kotona kokea olevansa hyvä ja taitava? Mihin asioihin hän pystyy perheessä vaikuttamaan?

Joskus nuori kohtaa myös epäonnistumisia ja pettymyksen hetkiä. Tällöin hän tarvitsee vanhempaa osoittamaan, että kaikesta selvitään. Epäonnistumisista kannattaa kääntää katse positiivisiin kokemuksiin ja hyviin hetkiin. Kun nuori tekee virheen, teko on typerä, nuori ei. Nuorta rakastetaan yhä, vaikka hän kuinka mokailisi. Jokainen tekee virheitä.

Vaikka keskinuoruudessa murrosiän rajuin vaihe on usein ohitettu, erimielisyyksiä syntyy yhä. Toisinaan nuori haluaa olla periaatteesta eri mieltä vanhempiensa kanssa. Tällöin vanhemmilta vaaditaan sietokykyä ottaa vastaan nuoren tunteita ja auttaa häntä sietämään niitä. Tärkeää on, että vanhempi pysyy itse rauhallisena eikä mene mukaan nuoren tunnekuohuun. Vanhempi voi osoittaa hyväksyntää kysymällä nuorelta, haluaisiko tämä kertoa, mikä harmittaa ja mitä on tapahtunut. Tällä tapaa aikuinen viestittää nuorelle, että kaikki tunteet ovat tärkeitä ja hyväksyttäviä. Samalla vanhempi osoittaa, että on kiinnostunut nuoren sisäisestä maailmasta. Joskus myös vanhemman pinna palaa. Kun näin käy, vanhemman pitää pyytää anteeksi lapseltaan: jokainen on tavallaan keskeneräinen, niin lapsi kuin aikuinen – kaikilla riittää opittavaa.

Sukupuoliroolien kehittyminen nuorilla

Keskinuoruudessa sukupuoliroolit tapaavat korostua. Nuoret kehittyvät fyysisesti miehiksi ja naisiksi ja joutuvat pohtimaan, mitä muutos tarkoittaa heidän minuudelleen ja identiteetilleen. Kulttuuriset käsitykset ja stereotypiat sukupuolista ohjaavat poikien ja tyttöjen persoonallisuuden kehitystä jonkin verran: niiden mukaan voidaan olettaa, että tytöt ovat tunteellisia ja hoivaavia, pojat kilpailuhenkisiä ja pärjääviä. Poika saattaa esittää kovanaamaa ja tyttö kenties testata naisellista viehätysvoimaansa provosoivalla pukeutumisella.

Vanhemman olisi hyvä olla vahvistamatta ahtaita sukupuolistereotypioita. Olisi hyvä, että vanhempi hyväksyisi myös pojan herkän ja tunteellisen puolen tai tytön itsenäisyyden ja voimakastahtoisuuden. Esimerkiksi hyvin naisellisena ominaisuutena pidetty empaattisuus on pojallekin tärkeä. Puutteellinen kyky empatiaan löytyy usein hyvin vakavien käyttäytymisongelmien, kuten väkivaltaisuuden taustalta.

Aiheeseen liittyvät