Vanhemmat 12–15-vuotiaan persoonallisuuden kehityksen tukena

”Mitä mä olen tehnyt ansaitakseni tämän?”

”Miksi se ei puhu enää mulle?”

– Kommentteja Vanhempainpuhelimesta sekä Vanhempainnetin keskusteluista


Nuoren hyvän kasvun tukemiseen ei ole olemassa yhtä reseptiä, sillä jokainen lapsi ja nuori on erilainen. Jokainen nuori on oma yksilönsä, joka tarvitsee omanlaistaan kohtaamista: tukea, rohkaisua, hillintää, rajoituksia ja kannustusta. Osa nuorista tarvitsee muita selkeämpiä ja liian rajuilta kokeiluilta suojaavia rajoja. Toiset taas tarvitsevat paljon vahvistusta omien mielipiteidensä ja ajatustensa ilmaisuun. Jotta vanhempi voisi tukea parhaiten nuoren kehitystä, hänen on tunnistettava ja hyväksyttävä nuorensa yksilölliset piirteet, vahvuudet ja ne asiat, joissa hän tarvitsee vahvistusta ja tukea.

Kun nuori alkaa itsenäistyä, vanhemman voi olla vaikea suhtautua muutokseen. Nuori käy psyykkistä irrottautumistaistelua vanhemmistaan ja saattaa haastaa heitä eri tavoin. Nuoren tunteet saattavat vaihdella laidasta toiseen. Hän voi samana päivänä pursua intoa ja itsevarmuutta ja toisena hetkenä ilmaista synkkää toivottomuutta. Murrosikäisen kanssa ei ole aina helppoa.

Juuri nyt kun murrosikäisen elämä on muutoksen myllerryksessä, hän tarvitsee vahvaa vanhemmuutta. Hän tarvitsee ymmärrystä, hyväksyntää ja läheisyyttä, mutta myös rajoja ja jämäkkyyttä. Itsenäistymisestään huolimatta nuori tarvitsee edelleen vanhempiaan. Vanhemman tehtävänä on haastaa itsensä sietämään nuoren muuttunutta käytöstä. Vanhemman sietokyky kasvaa, kun miettii, miksi nuoren kiukkua on niin vaikea sietää, miksi nuoren viha lannistaa tai miksi nuoren surua on tuskallista kohdata.

Vanhempi ottaa vastaan nuoren tunnemyrskyt

Nuoret ovat taitavia provosoimaan vanhempiaan puheillaan ja heitoillaan. Nuori tarkkailee miten vanhempi suhtautuu niihin ja millaista vastakaikua hän herättää aikuisissa. Kun vanhemmat eivät muserru nuoren provosoivista puheista, vaan elävät rauhassa omaa elämäänsä, nuorella on mahdollisuus luopua vähitellen omista täydellisyysvaatimuksistaan ja hyväksyä oma keskeneräisyytensä. Jotta nuoresta kehittyisi tasapainoinen aikuinen, vanhemman pitäisi jaksaa kestää ajoittain hankalaa käytöstä.

Joskus elämä yhdessä vanhempien kanssa on voinut käydä nuoren mielestä niin tukalaksi, että hän uhkaa muuttaa kotoa kesken murrosiän. Ratkaisu saattaa ensi alkuun tuntua helpottavalta. Nuoren kannalta on tuhoisaa, jos vanhemmat uhkaavat hylkäämisellä. Se haavoittaa nuorta syvästi ja horjuttaa uskoa ja luottoa aikuisiin.

Vanhemman käytöksen viestit nuorelle

Vanhempi viestii koko ajan lapsilleen myönteisyyttä tai kielteisyyttä sanoillaan, teoillaan ja olemuksellaan. Nuori lukee vanhemman tavan suhtautua häneen katseesta ja kasvojen ilmeistä. Se miten nuori kokee ja tulkitsee nämä signaalit, vaikuttaa hänen käsitykseensä itsestään. Paheksunta, moitteet ja torjunta lisäävät nuoren epävarmuutta ja värittävät nuoren käsitystä itsestään kielteiseen suuntaan. Hyväksyntää saava nuori kokee itsensä kykeneväksi, menestyväksi ja arvokkaaksi. Vanhempien olisi hyvä pysähtyä ja pohtia, millaisia viestejä nuori saa osakseen. Ovatko vanhemman viestit kärsimättömiä, väheksyviä, halveksivia, välinpitämättömiä, aitoja? Onko vastaus murrosikäisen murahteluun ja vihaisuuteen yhtä vihainen ja ikävä?

Nuori tarvitsee nyt paljon kannustusta. Vaikka vanhemman kommentit eivät aina tunnu kiinnostavan nuorta, hän arvostaa niitä. Nuorta ei voi koskaan kehua liikaa. Hänen pitää saada tuntea, että hän on omana ainutlaatuisena itsenään tärkeä ja arvokas. Hän tarvitsee kehuja itsestään persoonana. Ei ole koskaan turhaa kehua nuorta fiksuudesta, rauhallisuudesta, kärsivällisyydestä tai muusta ominaisuudesta. Nuorelle on tärkeä kertoa myös, missä asioissa hän on hyvä ja mitä kaikkea hän osaa tehdä. Joskus nuori ei huomaa omia taitojaan ja voi kuvitella olevansa kaikessa surkea ja huono.

Vanhemman kannustus on tärkeää nuorelle

Nuori tarvitsee onnistumisen kokemuksia. Hän tarvitsee vanhempiaan tukemaan niitä asioita ja harrastuksia, joissa hänellä on mahdollisuus onnistumisiin. Vanhempi voi pohtia nuoren onnistumisen mahdollisuuksia kotona. Missä asioissa nuori voi kotona kokea olevansa hyvä ja taitava? Mihin asioihin hän pystyy perheessä vaikuttamaan?

Joskus nuori kohtaa myös epäonnistumisia ja pettymyksen hetkiä. Tällöin hän tarvitsee vanhempaa osoittamaan, että kaikesta selvitään. Epäonnistumisista kannattaa kääntää katse positiivisiin kokemuksiin ja hyviin hetkiin. Kun nuori tekee virheen, teko on typerä, nuori ei. Nuorta rakastetaan yhä, vaikka hän kuinka mokailisi. Jokainen tekee virheitä.

Nuoren tulisi oppia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on – hyvine ja huonoine puolineen. Vanhemman tulee tukea nuoren vahvuuksia, ei kaivella heikkouksia. Vaikka nuori haastaisi vanhempiaan rajustikin, vanhempien on osoitettava, että he hyväksyvät nuoren omanlaisenaan. Toisinaan vanhempien odotukset omaa lasta kohtaan ovat liiallisia. Lapselta voidaan odottaa asioita ja piirteitä, joita omasta elämästä ja persoonasta on puuttunut.

Nuoren kanssa voi tehdä listan tämän hyvistä puolista. Yhdessä kirjataan sellaisia ominaisuuksia, piirteitä ja taitoja, jotka kuvaavat nuorta. Jos nuori kieltäytyy, vanhempi voi tehdä listan itse ja antaa nuorelle. Nuori voi hämmästyä ja yllättyä, mutta on varmasti tyytyväinen vanhemman huomiosta.

Vanhemman pitää puhua tunteista nuoren kanssa

Heittelehtivät tunteet ja niiden voimakkuus usein hämmentävät. Nuori ei aina itsekään ymmärrä omia tunteitaan ja voi pelästyä niiden voimakkuutta. Haastavista tunteista puhutaan yhdessä. Nuorelle on hyvä korostaa, että on olemassa kaikenlaisia tunteita, hyviä ja huonoja. Kaikki tunteet menevät joskus ohi, niitä ei kannata pelätä.

Tunteista puhuminen yleensä auttaa selviytymään. Yhdessä voidaan pohtia myös sopivia keinoja hallita esimerkiksi ahdistuksen tunteita. Vanhemman on hyvä korostaa, että kenenkään ei pidä jäädä yksin tunteidensa kanssa. Yksin ei tarvitse pärjätä. Aikuisen on hyvä viestittää, että lopulta kaikki järjestyy.

Tärkeää on, että nuoren sallitaan ilmaista kaikkia tunteitaan. Nuori tarvitsee vanhempiensa tukea omien tunteidensa sietämisessä. Jos vanhempi kykenee vastaanottamaan nuoren tunteet ja toimimaan turvallisena vastuksena, nuori oppii itse sietämään, hyväksymään ja tunnistamaan erilaisia tunteita itsessään sekä käsittelemään niitä. Nuori tarvitsee aikuista reagoimaan, mutta ennen kaikkea kestämään. Turvalliseksi kokemassaan ympäristössä nuori uskaltaa näyttää tunteitaan, sekä hyviä että huonoja.

Nuori tarvitsee sopivasti rajoja

Jos aikuinen ei siedä yhtään nuoren huonoa käytöstä ja nuoren tunneilmaisua rajoitetaan ankarasti, nuoren käsitys sekä itsestään että muista saattaa muodostua tarpeettoman jäykäksi. Tällöin nuori ei opi tunnistamaan itsessään herääviä tunteita tai hallitsemaan niitä. Hän saattaa hakea tarvitsemaansa vastusta muista lähellään olevista aikuisista ja käyttäytyä haastavasti esimerkiksi opettajia kohtaan koulussa. Jos nuori joutuu toistuvasti tukahduttamaan tai piilottamaan vihan tai ärtymyksen tunteensa, ne voivat kääntyä nuorta vastaan. Seurauksena voi pahimmillaan olla masentuneisuutta, ahdistusta tai itseä vahingoittavaa käytöstä.

Nuoren tunteiden hyväksyminen ei tarkoita, että toisen vahingoittaminen tai loukkaava käytös olisi sallittu. Aikuisen tehtävänä on asettaa rajat nuoren käyttäytymiselle. Tunteiden ilmaisu on sallittua, mutta käyttäytymistä rajataan. Liian tasa-arvoisiksi ja kaiken salliviksi asettautuvat vanhemmat tekevät karhunpalveluksen nuorelleen, eikä nuori saa sopivaa kohdetta testata toimintaansa ja itsessään herääviä tunteita. Käsitys itsestä voi jäädä hataraksi ja turvallisuuden tunne suhteessa aikuisiin syntymättä.

Joskus nuoren aggression tunteet käyvät murrosiässä niin voimakkaiksi ja hallitsemattomiksi, että nuori turvautuu väkivaltaiseen käytökseen ja voi esimerkiksi suuttuessaan rikkoa toistuvasti tavaroita tai käydä vanhempansa kimppuun. Silloin nuori tarvitsee ammattiapua tunteidensa käsittelyyn.

Aiheeseen liittyvät