Lapsen ja nuoren temperamentti

Jokainen lapsi on yksilö, jolla on omanlaisensa temperamentti. Lapsen temperamentin tunteminen voi auttaa vanhempaa ja muita kasvattajia ymmärtämään ja kunnioittamaan lapsen ja nuoren yksilöllisyyttä. Kun lapsen tai nuoren temperamentti on tuttu, aikuinen usein pystyy tukemaan häntä kasvussa ja kehityksessä parhaalla mahdollisella tavalla. Lapsen ja nuoren temperamentin tunteminen voi auttaa ymmärtämään arjen solmukohtia, sisarusten välisiä eroja tai omia tunteitaan lasta kohtaan uudella tavalla.

Mitä tarkoittaa temperamentti?

Sanalla temperamentti kuvataan yksilöllisyyttä: kullekin ihmiselle tyypillistä ja synnynnäistä tapaa toimia ja käyttäytyä.

Sanoja temperamenttinen ja temperamentti käytetään usein arkikielessä kertomaan, kuinka joku on räiskyvä ja ilmaisee itseään voimakkaasti. Kuitenkin sana temperamentti kuvaa kaikenlaisia synnynnäisiä käyttäytymis- ja reagointityylejä: yksi on luonnostaan rauhallinen, toinen vilkas, yksi ilmaisee itseään voimakkaasti, toinen hillitymmin, yksi haluaa vielä pohtia ja harkita, kun toinen jo toimii.

Useille vanhemmille on tuttua, että samassa perheessä jo vauvaikäiset eroavat toisistaan, siinä kuinka he kokevat ja ilmaisevat tarpeitaan: esimerkiksi yksi sopeutuu helposti uusiin tilanteisiin, toinen ärtyy siitä, että päivärytmi ja ympäristö eivät pysy samanlaisina. Yksi vauva huutaa heti ja kovaa, kun hänellä on nälkä, toinen kertoo nälästään vaimeammin. Yksi hakeutuu kuin itsestään säännölliseen päivärytmiin, toinen nukkuu ja valvoo vauvaiän omaan tahtiinsa.

Temperamentti ja persoonallisuus

Tietyiltä osin ihmisen persoonallisuus muuttuu ja kehittyy koko elämän ajan. Synnynnäinen temperamentti luo pohjan persoonallisuudelle, on ikään kuin persoonallisuuden valmistusaine. Persoonallisuus muovautuu temperamentin ja ympäristön, ennen kaikkea perheenjäsenten välisessä vuorovaikutuksessa.

Persoonallisuutta muovaavat erityisesti kasvatus ja se kulttuuri, jossa lapsi elää. Merkitystä on toistuvilla kokemuksilla siitä, kuinka minuun suhtaudutaan. Esimerkiksi ujoa lasta voi aina jonkin verran jännittää uusien ihmisten parissa, mutta kasvatuksen, tuen ja kokemusten myötä hän voi oppia rohkaistumisen taitoja ja keinoja tulla toimeen uusissa tilanteissa. Ennen kaikkea hän voi oppia, että hän on hyväksytty, vaikka häntä ujostuttaakin. Hän oppii luottamaan itseensä.

Eri kulttuureissa pidetään erilaisia käyttäytymistapoja hyväksyttävinä tai epäsopivina, niitä hillitään tai rohkaistaan. Vaikka eri kulttuurit ovat keskenään erilaisia, niiden sisälläkin on eroja ihmisten tavoissa toimia.

Synnynnäinen temperamentti on osa jokaisen ydintä. Se näkyy aina jollakin tavoin tyylissä ja tavassa olla muiden kanssa ja suhtautua asioihin. Lapsesta voi kuitenkin kasvun, kehityksen ja kokemusten myötä sukeutua esiin aivan uudenlaisiakin piirteitä.

Jokainen lapsi on erilainen. Niin ujot ja arat, rasavillit kuin pälpättäjät, tarvitsevat omanlaistansa tukea, rohkaisua, hillitsemistä, rajoittamista ja kannustusta. Yhdelle lapselle pitää jännittävästä tapahtumasta kertoa hyvissä ajoin, toisen kohdalla on parempi kertoa siitä vasta viime tipassa.

Yhdelle lapselle voi koulun alku olla hankalaa, koska kaikki uudet tilanteet ovat niin jännittäviä. Toiselle se voi olla hankalaa sen vuoksi, että hän ei malta olla luokassa paikoillaan, vaan haluaa tutustua kaikkeen uuteen heti ja perinpohjaisesti. Kumpaakin lasta voidaan auttaa sopeutumaan koululaisiksi ja nauttimaan opiskelusta.

Tärkeää on, että jokainen lapsi voi tulla ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Lapsi hyväksytään, vaikka kaikkia tekoja ei voida hyväksyä.

Erilaisia temperamenttityyppejä

Temperamenttityypit jaetaan usein kolmeen pääluokkaan: helppoihin, haastaviin ja hitaasti lämpeneviin. Mikään temperamenttityyppi ei ole sinällään toista parempi tai huonompi. Kullakin on omat vahvuutensa ja haasteensa. Niin sanottu helppo lapsi ei ole helppo kaikissa tilanteissa eikä niin sanottu haastava lapsi käyttäydy aina hankalalla tavalla. Lasta ei kannata leimata tietynlaiseksi eikä lapsia tulisi ainakaan heidän kuultensa vertailla keskenään: ”Miksi et voi olla niin kuin siskosi?”

Erilaiset temperamenttityypit saattavat näyttäytyä erilaisina eri ihmisille. Yksi arvioi pikku rasavillin ylivilkkaaksi, rasittavaksi ja mahdottomaksi. Toinen voi kuvailla samaa lasta reippaaksi, energiseksi ja rohkeaksi.

Lapsen temperamentti ja vanhemman temperamentti

Lapsen temperamentti vaikuttaa siihen, kuinka hän toimii, mutta se vaikuttaa myös siihen, minkälaista palautetta hän saa ympäristöltään. Erityisen merkityksellistä lapsen kehittymiselle on hänen temperamenttinsa ja vanhemman temperamentin ja käyttäytymistyylin keskinäinen sopivuus. Vahvatahtoinen lapsi ei ehkä hätkähdä räiskyvän vanhempansa kovaa ääntä ja nopeaa tempoa, kun taas toiselle lapselle sopii paremmin rauhallisempi yhdessäolo.

Eri lapset erilaisine perinnöllisine ominaisuuksineen herättävät vanhemmissa väistämättä erilaisia tunteita. Jotkut lasten luonteen piirteet ärsyttävät, toiset herättävät iloa ja ylpeyttä. Joidenkin lasten kohdalla kasvattajan tehtävä on haastavampi kuin toisten. Lapsi voi vaatia kasvattajalta erityistä paneutumista tehtäväänsä esimerkiksi vilkkauden, ujouden tai levottomuuden vuoksi. Joku sisarusparven lapsista on vanhemman mielestä helpompi kasvatettava kuin toinen.

Suoralta kädeltä ei voida sanoa minkälaiset temperamenttityypit löytävät arjen elossa yhteisen sävelen helpoimmin keskenään. Rauhallinen vanhempi voi jaksaa paneutua pitkäjännitteisesti vilkkaan lapsensa kasvattamisen ja pitää tätä virkistävänä vastakohtana omalle tasaisuudelleen. Toinen rauhallinen vanhempi voi olla ymmällään vilkkaan lapsensa kanssa ja ihmetellä kuinka tämän kanssa tulisi toimia. Vanhemmuudessa kasvu on myös lapseensa ja itseensä tutustumista. Tutustuminen ja parhaiden toimintatapojen löytyminen tapahtuvat vähitellen.

Lapsensa parhaaseen pyrkivät vanhemmat löytävät yleensä ajan kanssa riittävän hyvän tavan olla vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa ja osaavat tarjota sellaista huolenpitoa ja kasvun tukea kuin lapsi tarvitsee. Hyvää vanhemmuutta on myös hakea kasvatustyöhön tukea ja vinkkejä silloin, kun oman lapsen temperamentti tuntuu haastavalta ja vuorovaikutuksessa on liikaa särmää. Asiasta voi keskustella esimerkiksi puolison, ystävien, terveydenhoitajan, päivähoidon henkilöstön tai opettajan kanssa.

On hyvä huomata ja katkaista mahdollisimman pian esimerkiksi ikävä noidankehä, jossa lapsen käytöstä joutuu jatkuvasti kritisoimaan, lapsesta on vaikea löytää enää mitään myönteistä ja lapsi itsekin alkaa uskoa, että hän on ilkeä ja paha lapsi. Vanhempi on lapselle kuin peili, josta lapsi näkee minkälainen hän on.

Nuoren temperamentti ja vanhemman temperamentti

Temperamentti vaikuttaa siihen, millä tavalla nuori kohtaa nuoruuteen liittyvät haasteet. Myös nuoren elämäntilanne, aikaisemmat kokemukset ja fyysisen kasvun ja kehityksen vauhti saattavat vaikuttaa siihen, kuinka voimakkaasti nuoruudessa kuohuu.

Temperamentti ja perimä voivat suunnata nuoren käytöstä sekä hyvin pidättäytyvään että kuohuvaan suuntaan. Samankaltaisilla temperamenttipiirteillä varustettujen vanhempien ja lasten saattaa olla helpompi ymmärtää toisiaan. Kun kaikki perheenjäsenet ovat temperamentiltaan räiskyviä, nuoren kuohuntaan suhtaudutaan ehkä hyvin eri tavalla kuin temperamentiltaan rauhallisten ihmisten perheessä. Jos vanhempi ja nuori ovat temperamentiltaan hyvin erilaisia, normaali nuoruuden kuohunta tai sen puute voivat aiheuttaa huolta. Vanhemman on vaikea asennoitua nuoren käytökseen, jos kokemus vastaavasta käytöksestä uupuu.

Vanhemman omat nuoruuskokemukset vaikuttavat siihen, kuinka hän suhtautuu omaan nuoreensa. Jos vanhemman nuoruusaika sujui rauhallisesti ja oma nuori haastaa rajusti, vanhemman voi olla vaikea ymmärtää lastaan. Mikäli vanhemman oma nuoruus oli raju, hän saattaa hämmästellä ja olla huolissaan oman nuoren seesteisyydestä. Nuoren kuohuntaa kannattaa aina tarkastella suhteessa nuoren yksilölliseen temperamenttiin ja elämänhistoriaan ja pohtia käyttäytymisen muutoksen voimakkuutta.

Vanhemmalle ja nuorelle mietittävää:

  • Onko nuoresi temperamentiltaan sinnikäs ja peräänantamaton? Luovuttaako hän helposti, jos asiat eivät suju?
  • Jaksaako nuoresi keskittyä pitkään samaan asiaan vai häiritsevätkö ulkopuoliset seikat hänen keskittymistään?
  • Onko nuoresi impulsiivinen, kaipaako hän jatkuvasti tekemistä vai viihtyykö hän rauhassa ja tekee asioita levolliseen tahtiin?
  • Provosoituuko ja kimmastuuko nuori herkästi, kun hän turhautuu? Onko hän tällöinkin tyyni ja rauhallinen kuin viilipytty?
  • Kuinka nuori lähestyy uusia tilanteita ja ihmisiä? Onko hän heti suuna päänä valmiina tutustumaan vai tarkkaileeko hän ensin tilannetta kaukaa?
  • Sopeutuuko nuoresi helposti uusiin tilanteisiin vai aiheuttavatko muutokset hänelle stressin?

Listaa yhdessä nuoresi kanssa paperille, kuinka hän toimii edellä mainituissa tilanteissa. Mieti, mitä itse tekisit näissä tilanteissa. Vertailkaa nuoren toimintatapoja sinun tapoihisi. Pohtikaa yhdessä, missä asioissa olette samankaltaisia ja missä eroatte toisistanne. Minkälaisissa asioissa erot ja yhtäläisyydet näkyvät selviten? Minkälaisia vaikeuksia eroista ja yhtäläisyyksistä on syntynyt?

Yllä listatut esimerkit eivät ole ainoita mahdollisia tapoja toimia mainituissa tilanteissa, ne kuvastavat lähinnä ääripäitä. Tärkeintä on, että pohditte toimintatapojanne ja juttelette niistä yhdessä. Pohtikaa samalla keinoja, joiden avulla vanhempina voitte tukea nuorta vahvistusta vaativissa asioissa ja tilanteissa.

Aiheeseen liittyvät